- Mia teettää meillä ainoastaan sellaisia tehtäviä, joista tietää meidän selviytyvän. (Tämä on muuten oikeasti totta ja mun pitäisi myös opetella siihen vahvemmin luottamaan, sekä silloin kun pelottaa ja silloin, kun oma osaaminen epäilyttää.
- Durando osaa kyllä, joten kyse oli vain siitä, että minä uskaltaisin olla riittävän selkeä.
- Kun lopulta onnistuin, ei se ollut mikään rimaahipovajuurijajuurihyväksyttävissäoleva suoritus vaan oikein kelvollinen esitys (okei, Mia kuvaili sitä vielä positiivisemmin, mutta mähän oon hei suomalainen, joten kelvollinen on jo tosi hyvä;))
No mutta, nyt näiden toimituksen oikaisujen jälkeen varsinaiseen asiaan.
Voihan video!
Koska rataharjoitus jäi väliin, olin ottanut tunnille mukaan videokameran, jotta voisi taas palata maanpinnalle. Videointi meinasi unohtua ja muistui mieleen vasta siinä vaiheessa, kun keventelin jo loppuraveja. Ei ollut ihan helppo saada Durandoa enää hereille, ja sen kyllä video armottomasti todistaa. Ratsastin ensin He C1 -radan ja sen perään pari kertaa sen vastalaukasta käyntiin -harjoituksen.Monenlaisia ajatuksia heräsi itsellä tuosta videosta:
- Melkoista soutamista käsillä. Ilmeisesti laukassa noi soutuliikkeet on olevinaan puolipidätteitä. Ravin toisenlainen soutaminen on vain kehnoa kehonhallintaa; taistelen edelleen sen haasteen kanssa, että osaisin olla samaan aikaan rento mutta jäntevä.
- Lisäyksistä sanoin Mialle ratsastuksen jälkeen, että ensimmäistä lukuunottamatta ne olivat mielestäni hyviä. Videolta kun katsoo, niin toista en huomaa lainkaan eikä se viimeinenkään anna aihetta siihen leveään hymyyn, mikä mun naamalla sen jälkeen loistaa. Miten se voi tuntua niin paljon enemmän kuin mitä se näkyy?
- Toispuoleisuus. Vasen jalustin vaan ei pysy jalassa läheskään samalla tavalla kuin oikea. Noiden kevyiden jalustinten ongelma on, että kun lipsahtavat liian syvälle eivät tule ravistelemalla pois, joten ratsastin koko radan vasen jalka todella syvällä jalustimessa. Ei ole turvallista ei. Välillä mulla oli kumilenksuturvajalkkarit, jotka oli ihan hyvät, kunnes kannukset tulivat mukaan kuvaan: kannusremmi juuttuu kumilenksuun eikä myöskään irtoa ravistelemalla. Tätä tapahtui noin kahden askeleen välein. Tule apuun Aira!
- Löysyys. Vaikka mielestäni ratsastin tuossa melko napakasti, niin silti omaan silmäläni videon yleisvakuitelma on jotenkin löysä.
- Kaikesta tästä negailusta huolimatta: kyllä mä oon kehittynyt! Pitää kuitenkin muistaa, että mua alkaa jännittää radan ratsastaminen, vaikka olisin maneesissa ihan ypöyksin eli videolla ratsastan kuitenkin paineen alla, vaikkei se nyt tietenkään oikealle rataharjoitukselle vedekään vertaa.
Vieraissa
Tiistaina sain osallistua Mian tunnille entisellä vuokrahepallani, kauniilla Nortilla. Näistä vieraissa käymisistä huomaa ainakin hyvin nopeasti sen, etteivät taitoni vielä ole lähimainkaan sillä tasolla, että pystyisin tuosta noin vaan sopeutumaan erilaisiin askeleisiin, tahtiin ja hallintalaitteisiin. Vasta loppuravien kohdalla alkoi tuntua, että pääsin ihan vähän jyvälle siitä, miten Norttia pitäisi ratsastaa. Saattaa kuulosta uskomattomalta, mutta sain kovasti noottia siitä, että posotettiin menemään liian lujaa!Heppa vaihtui, mutta haasteet pysyivät: vasemman laukan nostaminen ei meinannut sujua millään. Tempokin tuntui niin hitaalta, että en todellakaan uskonut onnistumiseen. Ja kuvittelin, että ratkaisu uskonpuutteeseen on se, että heittää ohjat pois ja puristaa jaloilla.
Yhden haasteen huomasin kuitenkin johtuvan hevosesta. Durden kanssa olen parina viimeisenä itsenäisen ratsastuksen kertana ollut samaan aikaan kentällä tai maneesissa jopa kahden muun ratsukon kanssa. Muiden läheltä ratsastaminen jännittää ja suurin osa energiasta menee siihen, että yritän suunnitella teitä ja tehtäviä, joilla pysyisin mahdollisimman kaukana muista ...sillä seurauksella, että aika vähän mitään tulee tehtyä.
Nortin kanssa samaa jännitystä ei ollut, vaikka pari kertaa arvioinkin etäisyydet ja vauhdit huonosti. Näinkin pitkän tauon jälkeen oli helppo luottaa Norttiin ja siihen, että se on rauhallinen tilanteessa kuin tilanteessa. Durandon suhteen olen paljon epävarmempi ja se tietysti välittyy myös hevoselle, mikä taas johtaa niihin ei-toivottuihin reaktiohin. Ja tadaa – kierre on valmis!
Heinälaatikosta apua ramppaamiseen?
Laidunkauden päättyminen ei oikein ollut Durdelle mieleen ja tarhassa ramppaaminen alkoi taas. Paitsi että ramppaaminen pilaa hyvän haketarhan pohjan, se ei varmasti tee hyvää Durandon jaloille, siihen kun liittyy olennaisesti erittäin tiukka ruuvauskäännös toisessa päässä uraa.Tutkailin erilaisia slowfeeding-vaihtoehtoja, mutta ilmeisesti Suomessa siitä ovat kiinnostuneet ainoastaan paikat, joissa hevoset elävät ilman kenkiä. Tarjolla on siis rutkasti erilaisia verkkovirityksiä, muttei mitään sellaista vaihtoehtoa, jota voisi kengälliselle hepalle edes harkita.
Löysin viimein kätevän puusepän, jolla oli aikaa askarrella Durandon tarhaan heinälaatikko. Ikäväkseni laatikko ei ollut heti kärkeen ihan niin suuri menestys kuin toivoin. D tuntui vähän pelkäävän laatikkoa ja on nyt ainakin parina päivänä rampannut siitä huolimatta, että heinää olisi laatikossa ollut tyrkyllä. Kiinnostusta laatikkoa kohtaan kyllä on, ja niinä hetkinä kun olen itse mukana tarhassa, on Durando välillä syönyt jopa ihan innokkaastikin laatikosta.
Laatikko on nyt vasta kolmatta päivää käytössä, joten toivosta en ole vielä luopunut. Jos ei tutustuminen ala edistyä, niin sitten pitänee kokeilla vaihtaa verkko vähän suurisilmäisempään malliin ainakin joksikin aikaa. Tähän alkuun on kokeiltu vähän toisenlaisia houkuttimia:
Ratsastat hyvin, mutta sinun pitäisi keskittyä todella paljon istuntaasi! Jalkasi heiluvat ja yläkroppa vähän turhan paljon ja kädet pitäisi pitää myös rauhallisimpina koska nyit hyvin paljon ( en missään nimessä tarkoita sahaamista vaan puolipidätteet näkyvät nykivinä). Taitaa olla aika pomppuisa ravi, voin hyvin ymmärtää ettei siinä ole helppo istua!
VastaaPoistaEttei kommenttini aivan menisi kriittisesti niin ratsastat todella määrätietoisesti ja hevonen kyllä liikkuu todella nätisti! Oot kehittynyt ihan hurjasti mitä oon vanhempia postauksia katsellut :) Toivoisin lisää videoita, on kiva katsoa kuinka kehityt D:n kanssa! Tsemppiä jatkoon :)
Kiitos kommentista ja tsemppauksesta! Juu, kehittämiskohteet on kyllä aika hyvin tiedossa – jos itse erehtyisin kuvittelemaan, että istunta on kohdillaan, niin valmentaja-Mia ihan varmasti palauttaa herättää realiteetteihin :D Mutta nuo virheet nyt ovat tuossa sen verran selkeästi esillä, ettei niiden erottamiseen kovin harjaantunutta silmää tartte ;)
VastaaPoistaSe mikä itseäni noista kaikista eniten kummastuttaa, on nuo puolipidätenykimiset - en edes tajua, mitä yritän. Tänään tunnilla tuli palautetta, että olen tainnut ottaa videosta onkeeni, kun kädet olivat huomattavasti rauhallisemmat. Että kyllä näistä videonneista aina apua on, vaikka järkyttääkin.
Durdella on mukavat, pehmeät liikkeet, joissa on kiva istua. Ravi on toki aika isoa silloin, kun siinä on energiaa, mutta varmasti ihan istuttavaa, kun vaan saa kroppansa kontrolliin.
Kiva, että en oo ainoa, jonka mielestä oon kehittynyt :)
Yritän saada ruinattua useammin jonkun kuvaamaan. Olisi itsellekin apua, jos näkisi omaa ratsastustaan vähän tiheämpään tahtiin.
Oho mitä edistystä. Nice job!
VastaaPoistaKiitos Kiksu :)
PoistaWau! Edistystä on tosiaan! Ja Durde on niin hieno! :)
VastaaPoistaJos nyt ymmärsin oikein suunnat, niin Durde on asettunut välillä melko vahvasti oikealle eli olet ilmeisesti itse painavemmin oikealla istuinluulla ja siksi myös vasen jalka pääsee seikkailemaan.
En tiedän auttaisko asiaan, mutta mua helpotti, kun ratsastin muutaman kerran siten, että keskityin extrapaljon siihen, et kädet on ihan kiinni kyljissä. Sain jotenkin sillä tavalla luotua itselleni kyynärkulman ja tehtyä pidätteet enemmän koko vartalolla kuin pelkillä käsillä. En oikein osaa selittää, mutta kokeile jos auttais :)
Samaa tahtia, kun jatkat niin ens kesänä pääset starttaan vaativampia luokkia!
Kiitos Heli! :)
PoistaJoo, paino on enemmän oikealla istuinluulla, mutta sen korjaaminen tuntuu olevan kovin haasteellista. Tai sanotaanko niin, että sellaisina päivinä, kun on ihan rento ja luottavainen olo, on helpompi olla paremmin keskellä, mutta sitten mitä enemmän jännittyy, sitä enemmän korostuu tuo vinous.
Noihin kamaliin käsiin auttoi kyllä jo pelkästään tämän videon näkeminen :), mutta niiden liimaamisesta kylkiin ei varmasti olisi mitään haittaa.
Öö, jos nyt ens kesänä uskaltais mennä harjoituskisoihin jonnekin oman tallin ulkopuolelle edes ratsastaan ton helpon Ceen, niin oishan siinä sitä jo itsensä ylittämistä ;)
Hienoa työtä, en halua myöskään olla "nenäkäs" mutta suosittelisin kokeilemaan esim estesatulaa välillä, ja unohtaa se että yrittää istua satulassa. Juuri niinkuin kirjoitit ei vasen jalustin pysy jalassa, ja istunta ei ole rento. Voisi tehdä terää ratsastaa estesatulalla, reippaasti kevyessä istunnassa vähän aikaa, saat käsijarrun pois päältä (hevonen liikkuu rennommin ja käyttää selkäänsä) eikä tarvi tökkiä jaloilla joka askelta, opit sellaisen rennomman tavan ratsastaa. Voisin melkein satasen laittaa veikkaa että estesatulalla, kevyessä istunnassa, käsijarru pois päältä, polvet rentona jne D ei olisi laiska tai haluton liikkumaan, se että istut koulusatulassa vähän turhan pitkillä jalustimilla (kertoo jo sekin ettei ne pysy jalassa) taitoon nähden tekee istunnastasi jännittyneen ja herkähkö tai ei niin herkkäkin hevonen reagoi siihen ihan yksinertaisesti jarruttamalla! Hyvä estesatula kunnon tuilla lainaan, menet reippaasti kevyessä istunnasa, kevyesä ravissa, puomeja ehkä kavaletteja tai jumppasarjaa, keskityt rentoon istuntaan, polvet irti satulasta ja varpaat polven suuntaan (nyt ne sojottaa sivulle ja tökit kannuksella vauhtia kun istunta jarruttaa)ajattelet että ANNAT hevosen liikkua, rentouttamalla ja avaamalla istuntaa, D ei todella näyä hevoselta joka EI haluaisi liikkua... noin karkeasti sanottuna prse ylös penkistä niin kauan kunnes se hevonen liikuu eteen JA itse pystyy istumaan ilman että jarruttaa, noin 30v ratsastaneena voin sanoa etten VIELÄKÄÄN välillä pysty istumaan alas ja silloin on parempi keventää tai mennä kevyessä istunnassa kun nököttää harjoitusravia käsijarru päällä kannuksilla tökkien koska sillä ei saa kun kipeän hevosen, pskan fiiliksen kun hevonen säikkyy ja loikkii tai jumittaa kun ei ole pohkeen edessä ja itselle pahan mielen... SITTEN kun se pylly ylhäällä liikku rentona ja eteen pikkupätkiä istuu alas ja katsoo hidastuuko hevonen, jos hidastuu niin sitten ei ole valmis istumaan alas harjoitusravin ja laukkaan. Ja en nyt halua olla ilkeä mutta toi laukassa taaksevetäminen on loputtava, todella epistä hevoselle joka laukkaa että joka askeleella joku nyppää taakse... ajattele työntäväsi ohjaa kohti suuta ja tuntumaa joka askeleella ei taaksepäin! puolipidäte tulee istunnasta sitten kun pystyt siellä istumaan, ei ohjasta (ainakaan tuolla ajatuksella)ja tiedän että sinulla on valmentaja jne jne mutta oikeasti, pylly ylös penkistä ja hevonen liikkeelle reippaasti, siitä sitten lähtee kaikki muu!
VastaaPoistaKiitos kommentista! Arvostan sitä, että ihmiset jaksavat käyttää aikaansa tuntemattomien ihmisten auttamiseen ja neuvomiseen. Arvostaisin sitä vielä enemmän, jos – hieman kriittisestä sävystä huolimatta – olisi rohkeutta tehdä se omalla nimellä tai nimimerkillä ;)
PoistaOlet ihan oikeassa kommenteissasi (eri mieltä olen ainoastaan jalustinten pituudesta, sillä väitän, että jos jalka on jäykkä, niin ihan minkä tahansa mittaisen jalustimen kanssa käy samoin). Minulla on vielä elämän mittainen matka edessäni tämän lajin opettelussa. Ainakin tässä alkutaipaleella homma tuntuu menevän niin, että kun yhtä kohtaa korjaa, niin toinen alkaa repsottaa.
Olen kova jännittämään ja se korostuu aina kaikenlaisissa vähänkään normaalista poikkeavissa tilanteissa. Uskottelen itselleni, että istun edes piirun verran rennommin normaalisti: yksin ratsastaessani siksi etten osaa vaatia riittävää tahtia, jolloin kyydissä on helppo olla rentona ja tunneilla siksi, koska valmentaja huomauttaa joka kerta kun jännityn.
Mitä tulee noihin ehdottamiisi keinoihin istunnan ja hevosen eteenpäinpyrkimyksen kehittämiseksi, ovat ne varmasti ihan toimivia. Minulle kuitenkin valmennussuhteen lähtökohta on se, että luotan valmentajaani ja annan hänen tehdä ratkaisut siitä, millä keinoin ratsastustani pyritään viemään eteenpäin. Jos hän päätyy tuollaiseen keinioon, en mukise vastaan :)
Ja siinä, että sanot noista käsistä, ei ole mitään ilkeää. Toivon kuitenkin, ettei minusta tämän blogin kautta välity kuvaa niin tietämättömästä tai välinpitämättömästä ihmisestä, etteikö tuo nyppiminen näyttäisi omaan silmääni ihan yhtä kamalalta kuin kenen tahansa muunkin.
Jatkan kommentointiani sen verran että valmentajan lisäksi kannattaa pitää avoin mieli ja kokeilla eri asioita, on hyviä valmentajia ja myös aivan erinomaisia mutta monet urautuu, eivät osaa ajatella tai keksiä uusia keinoja. Ja varmastikaan kenellekään himokouluratsastajallekaan ei tee pahaa välistä oikeasti tunnustella sen hevosen liikkumista ilman että istunta kokomajan vaikuttaa, opit paljon hevosestasi ja omasta istunnastasi ku välillä ratsastaa kevyessä istunnassa, en ole ikinä kuullut valmentajasta jonka mielestä se olisi huono asia....kevyessä,istunnassa kun haet hyvän jouston ja tuen nilkkaan ja jalkaan saat sen fiiliksen mikä pitäisi olla kun istuu alas ja paino on jalustimilla, jalustimien hihnoje pituus ei sinänsä ole ratkaisevaa vaan se että jos ne eivät pysy jalassa ei silloin istunta toimi, ja taas hieman lyhyemmillä jalustimilla voit välillä hakea tuntumaa nousemalla kevyeeseen istuntaan. Ja tokinjokaine meneeihan valitsemallaan tiellä, voin vaan sanoa että 25v kun ratsastaa hieman väärin niin sen korjaaminenon vaikeaa, mieluummin tekisi korjaukset alkuvaiheessa kun sitten ku kroppa on jo urautunut ja jumiutunut tiettyyn tyyliin.
VastaaPoistaEdelleen, en siis missään nimessä ole neuvojasi vastaan. Mutta olen sitä mieltä, että (varsinkin) kun olen näin aloittelija ratsastajana, en jatkuvalla valmentajan vaihtamisella saa aikaiseksi mitään muuta kuin sen, että hukun erilaisiin neuvoihin eikä minulla ole mitään osaamista poimia niistä parhaimpia varsinkaan niin, että säilyisi jokin yhtenäinen linja. Toisekseen, jos haluan, että valmentaja sitoutuu minun valmentamiseeni, täytyy minun sitoutua hänen valmennukseensa.
PoistaMitä tulee istuntaan ja sen korjaamiseen, olen oppinut valmentajaltani yhden erittäin olennaisen asian: pitää korjata syytä eikä seurausta. Omaan kehooni jännitystä aiheuttaa kaksi asiaa, joista ylivoimainen ykkönen on mieli – kun pelottaa tai on epävarma olo, keho jännittyy. Toinen liittyy kehonhallintaan, siis siihen että oppisi pitämään korsetin jäntevänä ja kyynärpäät painavana ilman, että muu kroppa jännittyy samalla. Korjaa toki jos olen väärässä, mutta itselleni ei ihan heti valkene, miten näihin vaivoihin auttaa kevyessä istunnassa ratsastaminen? (Ja sanon nyt vielä senkin, että minulla ei ole mitään kevyessä istunnassa ratsastamista vastaan ja minusta sitä jopa voi ihan mainiosti tehdä koulusatulassa.)
Olisi vielä kiinnostavaa kuulla, mikä sinun mielestäsi on oikein ratsastamista? Ja siis millä perusteella aloittelevan ratsastajan pitäisi mielestäsi valmentajansa valita? Itse olen ymmärtänyt ja esimerkiksi vaikka viimeisimpiä olympialaisiakin katsoneena todennut, että hyvästä ratsastuksesta taitaa olla aika monta erilaista tulkintaa...