Nyt se on kuulkaa niin, että juuri kun mä ja Durde ollaan vähän alettu löytää sellaista liikkumiseniloa, tulee joku ranskalainen ukkeli ja pistää meidän valmentajamme pään ihan sekaisin. Nyt sitten opetellaan liikkumaan mahdollisimman hitaasti. Siis niinku t o d e l l a h i t a a s t i.
Onneksi kaikki ei kuitenkaan muutu. Jos aiemminkin on ollut tavoitteena istua suorassa ja jäntevästi, niin nyt se on sitä vielä enemmän. Ratsastaja saa pomppia ylös-alas, mutta ei yhtään nytkyttää lantiosta eikä joustaa alaselästä. Tämä on erityisen olennaista, sillä hevonen pitää saada liikkumaan hitaasti pelkästään istunnan avulla, ei ohjilla. On muuten raskasta.
Jos nyt mietitte, että mistä kummasta on kyse, niin tästä: http://www.scienceofmotion.com/
En ole vielä riittävästi perehtynyt teoriaan, jotta uskaltaisin siitä kovin asiantuntevasti täällä kertoa, mutta käsittääkseni tavoitteena on opettaa hevoselle tasapainoisempi tapa liikkua ja käyttää kehoaan oikein. Ja sitä ei voi tehdä, jos hölkötellään menemään tuhatta ja sataa.
Yllätyin siitä, miten kivasti Durando on tähän lähestymiseen suhtautunut. Olisin voinut etukäteen arvella, että kaverin moottori sammahtaa totaalisesti, kun yritetään liikkua hitaasti. Olin kuitenkin ihanan väärässä – D pysyi varsin hyvin hereillä.
Odotan innolla tulevia päiviä!
Hevoselle on useinmiten työläämpää ja rankempaa liikkua hitaasti ja oikein, kuin suhata kovalla vauhdilla sinnepäin (sanoo wanha länkkätäti, katso vaikka lännenhevosten lihaksia, ja suurin osa niistä liikkuu enkkuratsastajan silmään etananvauhdilla ;). Pelkässä käynnissä voi tehdä hyvin intensiivisen ja raskaan treenin, ja mikä parasta siinä vauhdissa ehtii itsekin havainnoida ja korjata asioita. Tämä käyntijuttu on alkanut aueta mulle vasta tässä viime aikoina uuden open myötä, omalle hevoselle kun käynti on vaikein ja heikoin askellaji niin sitä on tullut varmaan turhaankin välteltyä... mut uudet oivallukset on aina niin ihania, eikö!
VastaaPoistaSanna & Allu
Samanlaisia kokemuksia, hyvät klassiset käyntitunnit avasivat ihan eri ajattelumaailman. Käynnissä voi työskennellä hyvin tehokkaasti ja nimenomaan hakemalla se tehokkuus hitaudesta. Hitauden pitää syntyä istunnan avulla siten, että hevonen odottaa ja ottaa painoa takajaloille, ei siitä että vedetään ohjista, silloin syntyy vain passimaista ja etupainoista käyntiä. Hätäisenä ihmisenä minun on joskus todella vaikea mennä tarpeeksi hi-taasti-as-kel-ker-ral-laan, ratsastaen huolellisesti joka askel. Yllättäen hevonen voi tämän päinvastaisen lähestymistyylin avulla pyrkiä enemmän eteen ja jopa kuumua...
VastaaPoistaKiitos kommenteista Sanna & Allu ja Liisa! Olen todella jo ehtinyt tässä viikossa huomata, että hitaasti ratsastaminen se vasta raskasta onkin :) Ja kyllä, uudet oivallukset ovat ihania, joskin välillä vähän hämmentäviäkin. Durde tuntuu edelleen ihan tykkäävän ja on kyllä ihan reippaan oloinen. Tosin mun on varmaan pakko alkaa kohta taas tsempata siinä, että pyytäisin kuitenkin asioita vähän napakammin, siis nopeampaa reaktiota. Helposti hitaus näemmä muuttuu mun mielessä myös löysäksi asenteeksi.
VastaaPoista