Istuntamietteitä

Ihana hevonen, jonka kanssa taidetaan alkaa pikkuhiljaa vähän tuntea toisiamme...

Nyt on semmoinen kutina, että istunnan suhteen on avautumassa ihan uusia akkunoita. Ajatus ylävartalon vakauttamisesta ei tietenkään ole mikään uusi, mutta se vain tuntuu menevän niin, että sitä mukaa kun vähän jotain oppii, ymmärtää vanhatkin ohjeet aina vähän uudella tavalla.

Ravissa olen ehkä sisäistänyt sen vakauttamisen idean (siis idean, en toteutusta) vähän paremmin jo aiemmin, mutta laukassa on oikeastaan vasta nyt valjennut, ettei ehkä sittenkään ole tarkoitus hirmuisesti pyörittää tai nylkyttää lantiolla. Erilaisille ihmisille toimivat erilaiset kieli- ja mielikuvat. Itselleni aukeni uusi näkökulma, kun Mia sanoi, että laukassakin liikettä pitäisi ajatella ylöspäin ja takapuoli saa vaikka vähän irrota satulasta. Yksi ohje oli myös istua liikettä vastaan, mutta se ei ehkä minulle toiminut ihan yhtä hyvin kuin tuo ylöspäin ajattelu.

Istuntaan liittyen on varmasti edelleen vallalla erilaisia ihanteita, mutta tämän vakaan mallin puolesta puhuu ainakin se, että a) käteni pysyvät rauhallisempina ja b) Durde sukeltaa huomattavasti vähemmän. Lisäksi kuvailisin laukkaa vielä jotenkin kevyemmän tuntuiseksi, mutta yksin ratsastessani en aina ole ihan varma siitä, onko se hyvä asia vai ei. (Tämä saattaa selittyä samalla analogialla kuin se, miksi pelokkaan tädin mielessä pohkeen edessä oleva heppa ei välttämättä olekaan pelkästään iloinen asia.  

Ravissa istunnan vakauttamisen tiellä on kuitenkin yksi iiiiiiso este: keskikehon lihasten hallinta siten, että samalla pystyn säilyttämään liikkeen omassa kehossani. Tällä hetkellä kuvio toistuu kutakuinkin samanlaisena: hyllyn ja löllyn -> saan ohjeen aktivoida lihakset -> teen työtä käskettyä -> unohdan pomppia (ja hengittää) -> Durde siirtyy käyntiin. Olispa kotona oma Simo Simulaattori, jolla harkkailla illat pitkät.

Pelkorintamalla on ollut Mian tervehtymisen jälkeen rauhallista ja tänään jopa yksin ratsastaminen oli aikamoisen ihanaa!

Yksinratsastamiseen olen saanut ohjeeksi tällä hetkellä huolehtia, että

• tahti säilyy
• ohjaus toimii
• Durando pysyy tasapainossa ja kantaa minua keskellä

Voin kertoa, että tuossa on ihan riittävästi tekemistä, ilman mitään sen kummempia tehtäviä. Tänään alkuverkat meni oikein kivasti, kun keskityin vain näihin. Durando pysyi kivassa muodossa eikä dyykannut kertaakaan. Sitten aloin ahneeksi ja tein liian vaikeita / liikaa tehtäviä, jonka seurauksena keskittyminen perusasioihin herpaantui, istunta romahti ja sen mukana romahti myös hevonen. Otan tästä opikseni ja lupaan huomenna keskittyä vain tuohon kolmen kohdan listaan.