Suuri jalustinsaaga jatkuu, ja se näkyi ikävä kyllä tämän(kin) päivän tunnilla niin, että iso osa keskittymisestä meni jalustimiin.
Kokeiltu on nyt:
- Kumilenksulliset turvajalkkarit – toimisivat, mutta jos jalka lipsahtaa yhtään liian syvälle, kannuksen remmin jää helposti kiinni kumppariin eikä irtoa kuin kädellä irrottamalla.
- Kevyet komposiittijalustimet – toimisivat, mutta oavt niin kevyet, että kun jalka sitten vahingossa uppoaa liian syvälle jalkkariin, ei sitä saa sieltä ravistamalla pois.
- Erittäin painavat perusjalkkarit – no nämä nyt sitten taitavat olla niin painavat, ettei tällä puutteellisella polven joustolla saa niitä pysymään siellä päinkään. positiivista on se, että korjaamista varten ei tarvitse pysähtyä, mutta toisaalta siitä on myös erittäin lyhytaikainen apu.
Ja tiedän toki, että paras ratkaisu tähän olisi, että oppisi istumaan niin, että jalka pysyy rentona, mutta sitähän tässä koko ajan yritetään opetella. Jatkuvasti irtoava jalustin aiheuttaa lisää jännitystä kroppaan, kun niin osa energiasta menee koko ajan jalustimien justeeraamiseen. Jos saisi tämän välineasian edes vähän paremmalle tolalle, voisi paremmin keskittyä istuntaan ja hevoseen.
Sanomattakin on selvää, ettei valmentaja ollut lainkaan tyytyväinen siihen, että energia suuntautui ihan väärään asiaan. Suoritukseni ei juuri antanut aihetta henkseleiden paukutteluun, mutta onneksi muutama hyväkin hetki mahtui mukaan. Vahvimmin mieleen jäi harjoitus, jossa piti puolikas ympyrä lisätä ja puolikas mennä harjoitusravia. Taisin tänään päästä ensimmäistä kertaa kokemaan, miltä oikean suuntainen lisäys tuntuu. Yleensähän on käynyt niin, että jos mitään eroa olen saanut aikaiseksi, on se lähinnä ollut pieni lisäys vauhdissa. Nyt väitän, että tunsin kaksi raviaskelta, jotka olivat ilmavampia kuin muut. Ou jee! :)
En tiedä, onko tämä miten oikeaoppinen, mutta ainakin on kivan havainnollinen esitys lisätyn ravin ratsastamisesta:
******
Heinälaatikko on ollut selkeästi mieleinen sisustuselementti. Durando on ollut nyt pari päivää tarhassa oikein tyytyväisen ja rauhallisen oloisena. Tavallaan pitäisi kai olla surullinen, kun se ei tänään juossut höristen vastaan portille, mutta en ole :)
Viitaten aikaisempaan kommentointiini istunnasta, jalustimista, jalustinhihnojenpituudesta, kevyestä istunnasta... Jalustimien materiaali ei valitettavasti ole se ongelma eikä ratkaisu... Oikeasta ratsastamisesta puhuminen on iso asia, oikean istunnan oppiminen vie aikaa, on helpompi opetella se heti oikein kun ensin väärin ja vuosien jälkeen vasta oikein.olympialaiset ovat nyt aika kaukana tästä keskustelusta...
VastaaPoistaKiitos taas tsemppihenkeä tihkuvasta kommentista ;)
PoistaEn tiedä, maltatko ylipäätään lukea näitä kirjoituksiani, mutta ehkä huomasit, että minunkaan mielestäni jalustimien materiaali ei ole ongelman syy vaan seuraus. Mikä on mielestäsi ongelma siinä, että yrittää saada varustepuolen sellaiselle tolalle, että voisi keskittyä olennaiseen?
Koetko vaikeaksi hyväksyä sen, etten nimettömän kommentointisi perusteella tältä istumalta vaihda valmentajaa tai vaadi häntä noudattamaan sinun neuvojasi? Tekisitkö itse niin?
Olisi myös mielenkiintoista kuulla vastauksesi aiempiin kysymyksiin, jotka esitin edellisen kommentin yhteydessä :)
Olin kirjoittanut hassusti: tarkoitus oli selittää, että jalustimien materiaali ei tietenkään ole ongelma, mutta että osuvalla jalustinvalinnalla voisi mahdollisesti vähän pienentää varsinaisen ongelman seurauksia.
PoistaTottahan tuo on mitä kirjoitit että paras keino saada jalustimet pysymään jalassa on oppia istumaan oikein. Mutta kun oikein voi oppia istumaan vaan harjoittelemalla ja harjoitteluun taas on syytä olla sopivat välineet. Pieniliikkeisellä suomenhevosella on paljon helpompaa, mutta aivan sama ongelma meillä silti oli. Polvi puristaa, jalka jännittyy ja jalustin katoaa, ja jalka jännittyy lisää. Otti aikansa oppia ensin istumaan ilman jalustimia ja sitten vielä jalustinten kanssa. Viime postauksen perusteella Durandohan liikkuu kanssasi valtavan paljon isommin kuin vaikka puoli vuotta sitten, ei ihme että on tekemistä pysyä liikkeessä mukana.
VastaaPoistaTäytyy sanoa, että omalla kohdallani iso apu oli kyllä jalustimien lyhentämisellä yhdellä reiällä. Meillähän tietysti satula on yleissatula, eli näin jalka ehkä ohjautui paremmin oikeaan asentoon, kun liian pitkällä jalustimella yritin viedä sitä keinotekoisesti taakse ja jopa "kurkottaa" jalustimeen. Aavistuksen lyhyemmällä jalustimella jalka pääsi rentoutumaan paremmin ja lonkka aukeamaan helpommin. Yksi ihan oikeasti hyvä keino on ratsastaa joskus hetki ihan liioitellun lyhyillä jalustimilla (siis estejalustimet ja siitä vielä vaikka neljä-viisikin reikää ylös), avaa lonkkia ja paikkoja uskomattoman tehokkaasti, ja tämän jälkeen normaalijalustimilla istuminen tuntuu helpommalta.
Varustepuoleen sen verran, että itsellä on ostoslistalla jossain vaiheessa (lue: kun voitan lotossa) Horzen myymät Foot Saver -jalustimet. Painava, normaalin näköinen jalustin joka on magneetilla kiinni ja tarvittaessa aukeaa sivulta, eli siistin tavallisen näköinen turvajalkkari. Ja tosiaan normaalia painavampi. Hööksillä on Kvik Out -nimellä toisenlaisella mekanismilla olevat, nämä on vähän kevyemmät, jostain syystä itse tykästyin kuitenkin noihin ensimmäisiin.
Kiitos Gidran! Juu, kaiken muun jalustinhässäkän ohella tänäänkin säätelin reikiä edestakaisin, mutta en ehkä siinä varsinaisesti vielä eroa huomannut. Täytynee hommata toiset jalustinremmit, sillä näissä nykyisissä on nyt käytössä vikat reiät eikä venymättömään näemmä omin avuin pystynyt lisää tekemään.
VastaaPoistaErityisesti vasen lonkkahan mulla myös on jäykkä ja se varmasti kanssa vaikuttaa. Venyttelen kyllä lonkankoukistajia päivittäin, mutta varmaan sitäkin pitäisi tehdä vielä paljon enemmän. Toisaalta iso osa jännittyneisyydestä johtuu mielestä ja osa siitä, että "unohdan" rentouttaa jalan sen jälkeen, kun olen sitä käyttänyt. Tässä olisi siis monta korjattavaa kohtaa matkalla kohti rentoja kinttuja :)
Kiitos noista jalustinvinkeistä, täytyy tutustua niihin lähemmin!
En tiedä kuinka paljon ratsastat ilman jalustimia, mutta itselläni se meni niin, että ensin opettelin ratsastamaan paremmin ilman jalustimia, ja sitten vasta jalustinten kanssa. Edelleenkin mulle on paljon helpompa ratsastaa ilman jalustimia, tietenkin, koska jalat ovat silloin pakostikin rennompina. Mulla on Sprengerin Bow Balancet koulupenkissä, ja olen ollut niihin kyllä tyytyväinen, sopivan painavat ja ne on helppo metsästää vauhdissa jos putoavat.
VastaaPoistaTiedän tunteen, kun heppa ei enää hörisekään ;) Olen todella onnellinen, ettei hevoseni noteeraa minua enää juuri mitenkään, kun tulen tallille. Sillä on asiat kunnossa enkä minä ole sen päivän tähtihetki ;)
Kieltämättä aika vähän on tullut ratsastettua ilman jalustimia. Vielä viime syksynä menin enemmän, mutta sitten kaikenmaailman heppajenkkojen myötä kun epävarmuus lisääntyi, ei jalustimista luopuminen ole useinkaan tuntunut kovin mielekkäältä. Se ei sitten taas rentouden hakemisessa paljon auta, jos mieli on ihan jumissa. Sinällään uskon kyllä ilman jalkkareita ratsastamiseen ihan tasapainon kehittämisenkin kannalta.
PoistaJuu, vaikka hörinä on kivaa ja hivelee kierolla tavalla itsetuntoa, on silti paaaaljon kivempi huomata, että hevo on vaihteeksi tyytyväinen tarhassaan :)
Ilman jalustimia meno on auttanut minuakin. Kun ei ole ollut jalustinta mihin tukeutua, on ollut pakko rentouttaa jalka, vaikka kyllä ilman jalustimiakin voi jännittää :)
PoistaKun muutaman kerran pystyin laukkaamaan ilman jalustinta ja pysyin selässä, aukesi jokin lukko päässä. Sen jälkeen on ollut helpompaa mennä jalustintenkin kanssa. Voisitko lainata jotain pienempiliikkeistä heppaa ja testata?
Musta tää on ennen kaikkea henkinen juttu, sillä kun et jännitä henkisesti, et jännitä fyysisesti :)
Kyllä mä oon Durdellakin mennyt ilman jalustimia (viimeksi ihan muutama viikko sitten Mian käskystä). Ja siinäkin - ihan niinkuin sanoit - mulla ainakin suurin haaste on henkinen: kun D on muutaman kerran säikkynyt ymv. en pysty enää luottamaan siihen samalla tavalla kuin aiemmin. (Siis silloin kun D tuli mulle, menin ilman jalustimia joka päivä.)
PoistaOlen siis niin samaa mieltä kanssasi, että kyseessä on ennen kaikkea henkinen juttu. Tottakai on sitten paljon mitä voi tehdä ja harjoitella fysiikkapuolellakin, mutta niistä ei ole mitään hyötyä, jos ei hallitse mieltään ja pysy mieleltään rentona.
Ilman jalustimia ratsastaessa ei vain saa harjoiteltua jalustimien kanssa ratsastusta - siinä pieni ongelma, josta aikanaan kovasti kärsin itse ;) Ilman jalustimia sain jalkani pysymään varsin asiallisesti paikallaan, mutta jalustin teki koko istunnasta vaikean. Eikä sitä kyllä muulla kuin istumalla jalustinten kanssa pääse harjoittelemaan.
VastaaPoistaJalustinten materiaalilla ei niinkään ole mielestäni merkitystä, sen sijaan kengästä olen tarkka. Oikea saapas, jossa nilkka on kunnolla pönkätty, on ehdottomasti paras jalan vakauttaja, kun jalka voi "levätä" rentona hevosen kylkeä vasten. Jalka pitää saada pitää jalustinhihnan osoittamassa paikassa (jalustin roikkuu suoraan maata kohden, ei työnny eteen tai taakse)ja tämä luo haasteen jalustinkoukkujen oikean kiinnityspaikan sopivuudesta kunkin ratsastajan kropalle. Jos koukut on liian takana, on kuski kiipelissä ja jos kuski taas yrittää hieman edessä olevia jalustimia työntää taakse, jännittyy jalka ja samainen ongelmien ansa aukeaa. Toinen vaihtoehto on laittaa TESTIMIELESSÄ jalkaan aivan karsean vaaralliset pikkupikkutennarit, joissa mielellään on hävyttömän ohut pohja ja etsiä jalustimeen se pituus, missä tämän vähintäänkin hataran nilkan tuen ja jalkaterän saa lepäämään rentona - yleensä se tarkoittaa ainakin reiällä tai kahdella lyhyempää jalustinta mihin on tottunut saappaalla. Kun jalan saa tällä megavaarallisella virityksellä pysymään vakaana, se pysyy helposti kunnollisilla varusteilla aisoissa.
Toinen oppii toisella ja toinen toisella tavallla, tuota jälkimmäistä en todellakaan voi suositella, sillä siihen liittyy ilmiselvä riski jalan lipsahtamisesta läpi jalustimen. Satun vain tietämään, koska "ehkä joskus vahingossa kesäkuumalla" on tullut moisella ratsastettua ja yllättävästi se auttoi löytämään "herkkyyttä" tuntea jalan tasapainopisteet.
Jalkahan tosin on erittäin haastava vakauttaa millään kikalla ennen kuin hevonen liikkuu itse omin jaloin, eikä ratsastajan tarvitse jatkuvasti olla huomauttamasta eteenpyrkimyksestä. Eli tahtipuikko rohkeasti käyttöön harjoitellessa jalan asentoa, ei jäädä pyytämään eikä pelätä hevosen rikki menemistä, vaan pidetään se ravissa ympyrällä vaikka vain raipan avulla, jotta ratsastaja pääsee treenaamaan rentoa jalkaa.
Tsemppiä reeniin, kyllä se onnistuu- kokeile vaikka jollain yllämainitulla pienempiliikkeisellä Putella välillä, niin huomaat, kuinka asiat ovatkin paremmin kuin ehkä luulitkaan!
Kiitos Laura kivasta ja kattavasta kommentista!
PoistaJalustimen materiaali ei sinällään olekaan ratkaiseva, mutta se kevyt komposiittijalustin toimi siinä mielessä paremmin, että pienenä ja kevyenä se pysyi vähän paremmin jännittyvän jalan kyydissä eli kun jalka jäkitti liian korkealle, niin jalustin pysyi riittävän hyvin mukana. Kääntöpuoli keveydessä sitten tosiaan se, että kun se aina välillä vahingossa lipsahtaa liian syvälle jalkaan (kuten esimerkiksi videolla), ei sitä saa sieltä pois ravistamalla.
Ehkä mun täytyy jossain rohkeuden puuskassa kokeilla tuota tennarikikkaakin. Mitä tulee muuten jalkineisiin, niin mua on opastettu ratsastamaan mielummin chapseilla ja kengillä kuin saappailla, koska mun nilkka on ilman saapastakin ihan järkyttävän jäykkä pystysuunnassa; en saa kantapäätä tiukempaan kuin 90 asteen kulmaan.
Olet oikeassa tuossa tahtiasiassa ja Durden kohdalla tähän liittyy myös suoristaminen/taivuttaminen, jossa on usein aika paljon tekemistä – huomaan, että usein unohdan tai en osaa rentouttaa jalkaa, kun olen joutunut sitä käyttämään. Voisinpa tosiaan taas pitkästä aikaa muistaa raipan olemassa olon, kun se kannusten myötä on meinannutkin ihan kokonaan unohtua.
Kiitos hyvistä vinkeistä! Mulla on muuten kova luotto sun vinkkeihin, koska muistan kun aikoja sitten kommentoit tahtiasiaa valamalla uskoa siihen, että kun aikansa jaksaa vaatia, niin pikkuhiljaa reippaasta tahdista tulee itsestäänselvyys sekä ratsastajalle että hevoselle. No, on meidän energiassa vielä varmasti parantamisen varaa vaikka millä mitalla, mutta tulevana talvena meitä ei kyllä enää kelpuuteta kaupungille latukoneeksi :) Olit oikeassa!
Olen eri anonyymi kuin ensimmäinen kommentoija,tämä bloggaajalle tiedoksi.
VastaaPoistaKatsoin videosi ja te olette todella kaunis pari,sinä ja hevosesi.
Luulen että ratsastukselliset ongelmasi (jos niin saa sanoa vain videon perustella) johtuu liiallisesta täydelliseen kouluratsastukseen pyrkimisestä. Sellaiseen,jossa ei tietenkään tehdä virheitä ;)
Ratsukkona olette näyttävä,istut hyvin,(jopa liian hyvin) ryhdikkäänä. Mietin että unohdatko fysiikan lait,hevosesi iso liike pyrkii väkisin jotenkin/jostakin "ulos". Sinulla näemmä ravissa jaloista ja laukassa käsistä.
Jos et olisi naisten tapaan keskikeho kontrollifriikki,voisit antaa liikkeen tulla ulos masusta,mutta koska naisilla ei saa olla masua ei sitä voi siis käytttää ;)
Mutta kokeille joskus,pyydä vaikka liinatunti ja jätä kannukset pois,anna opettajan hoitaa raipan kanssa eteenpäinpyrkimys,istu reidet ja hartiat rentoina,anna olemattoman masusi "höllyä" ja avot,väitän että jalkasi ja kätesi elävät vain sen verran kuin sopiva on.
Oikein paljon tsemppiä harjoituksiisi ja kiitos kivasta blogista,tätä on ilo lukea.
Kiitos mukavasta ja kannustavasta kommentista :) Myönteisestä sävystä huolimatta vänkään tässäkin vähän vastaan ;) Toki tällaisessa radan ratsastamisessa osa ongelmista aiheutuu suorittamisen tuomasta paineesta ja siitä aiheutuvasta jännityksestä. En kuitenkaan koe olevani täydellisyyteen pyrkivä, vaikkakin halu kehittyä on valtava – ehkä lopputulos on vähän sama?
PoistaArkisessa ratsastuksessa jännitystä ei niinkään aiheuta suorituskeskeisyys kuin se, että monenlaiset kokemukset viime talven ja kevään aikana ovat tehneet minusta epävarman ja vähän pelokkaan, jonka vuoksi turhan usein huomaan keskittyväni miettimään onkohan Durando keksimässä jotain hölmöä. Toki istuntahaasteita on lisännyt se, että olen valmentajan johdolla saanut Durandon liikkumaan reippaammin – kyllähän siinä mummoravissa oli aika paljon helpompi istua elegantisti :)
Liinatunti olisi kiva, mutta jos olen ihan rehellinen, niin edellisellä liinatunnilla pelkäsin ihan sikana, kun ei ollut itsellä kontrollia hevoseen. Voisi kuitenkin olla hyödyllistä kokeilla taas, sillä olen tuosta ajasta rohkaistunut aika paljon.
Mutta mikä ihmeen olematon masu? Kyllä mulla on ihan kunnon laardipötsi, jota ei valitettavasti pysty keskikehon lihaksilla suitsimaan paikalleen :D
Toivottavasti viihdyt ja kommentoit jatkossakin!
Ensiksi pitää sanoa, että olet rohkea ja ihana, kun uskallat analysoida fiiliksiäsi niin tarkkaan ja tuoda jopa videoitakin tänne kaikkitietävien arvosteltavaksi!
VastaaPoistaEdellä on tullut ihan hyviä vinkkejä! Lähtisin itse ensin kokeilemaan juuri sitä jalustimen pientä lyhennystä ja sitä kautta tukevan asennon löytämistä. Jalat pitää saada täysin rennoiksi, muuten ne tosiaan pomppivat jalustimissa! I know... Mulla apua on tuonut se, että kesästä asti olen ratsastanut joka kerta vähän ilman jalustimia. Alkuun pätkä oli minuutti, ja askellaji vapaavalintainen. Nyt jo laukkailen ja jopa hölsk---ravailen pitkiä pätkiä ihan tyytyväisenä. siinä ihan oikeasti saa pepun syvemmälle satulaan ja lonkat auki. Tiedän, että sinä et missään nimessä ole edes "estehenkinen", mutta kannattaisin myös tuota anonyymin aikaisemmassa kirjoituksessa suosittelemaa kevyttä istuntaa, estesatulaa ja (edes) puomi- tai kavalettitreenejä. Siinä löytää ihan erilaista rentoutta ja tasapainoa!
Sitten jos varustehifistely kelpaa, niin minun jalkaani tosiaan tuntuvat hyvältä leveäpohjaiset jalustimet. Vaikka ne Puuilon 29 euron alumiiniset, jotka sunnuntaina näit. Vieläkin ihanammat ovat käytettynä ostamani Jinit, jotka ovat estesatulassa. Kai ne jotain auttavat, kun jalustimien vaihdon jälkeen loppui aikaisempi holtiton oikean jalan heiluttaminen!
Kiitos Sanna! Pakko olla rohkea edes jossain :)
PoistaEi muuten mun estehenkisyyskään oo kiinni mistään muusta kuin rohkeuden puutteesta – ei kouluratsastus ole ollut mulle ainakaan toistaiseksi valinta vaan ainoa vaihtoehto (ja tähän ei siis sisälly mitään arvolatausta).
No nyt mä sitten tänään kiepsuttelin sen jalustinremmin kertaalleen jalkkarin ympyri, kun reiät siis loppuivat kesken. On mun nyt pakko sen verran sanojani pyörtää, että tottahan ne pysyivät paremmin jalassa, kun olivat ihan megalyhyet. Kun polvi on jo valmiiksi siinä korkeudella, johon se normaalisti nousisi vasta jalan jännittyessä, ei yksinkertaisesti tapahdu sitä ilmiötä, että jalkapohjan ja jalustimen väliin jäisi useampi sentti.
Ehkä tämä auttaa myös istunnan kehittämisessä, mutta vaikkei auttaisikaan, niin näillä meinaan mennä ainakin toistaiseksi – on nimittäin kiva välillä keskittyä ratsastamiseenkin eikä vaan koko ajan jalustimiin ja niiden metsästämiseen. Eli en ehkä investoikaan nyt uusiin jalustimiin vaan lyhyempiin jalustinremmeihin :)
Minulla avun toi nuo edellä mainitu sprengerin bow balancet - pysyvät aivan uskomattoman hyvin jalassa!
VastaaPoista-S
Kiva että uskaltauduit kokeileman lyhyempiä jalustimia, tekee hyvää istunnalle muutella hieman pituutta, todella lyhyen ja pitempien välillä, ja valitettavasti ennenkuin se istunta on OIKEASTI rento ja kuitenkin paketissa n.s. niin kunnon "koulujalustimet" eli siis melko pitkät jalustimet eivät ole vaihtoehto. On myös hevoselle reilumpaa että voit kevennellä suurimmas osan ratsastuksesta niin kauan kunnes se istunta alkaa kehittymään. Kevyessä istunnassa laukkailu ja ravailu alkuun on omiaan saamaan vähän tahmeammankin hevosen hereille kun se saa vertyä ja lämmitellä selkä vapaana ja reippaassa tahdissa, kokeile rohkeasti tehdä viakka koko alkuverkka kevyessä istunnassa, tahtia säätäen edestakas, laajoja ympyröitä, puomien yli ravailua ja laukkailua ja sitten kun tuntuu että hevonen kulkee omilla jaloillaan alat vasta tekemään muita hommia, saatat positiivisesti yllättyä siitä että hevonen alkaa muutaman kerran jälkeen nopeammin ja nopeammin vastaamaan eteenpäinvieviin apuihin ja olemaan vähemmän tahmea. Varsinkin jo kypsään ikään tulleet tai kremppojen vaivaamat hevoset tarvitsevat hyvän alkuverkan ja paras on tehdä se toki vaikka maastossa laukkailemalla mutta hallikaudella sitten näitä "estesileä" treenejä
VastaaPoistaMulla jalan levottomuuteen auttoi jonkin verran vinot jalustinkumit, niin että korkeampi puoli on sisäänpäin. Lonkka aukeaa, polvi irtoaa ja pohje on kiinni. Ero oli huomattava. :)
VastaaPoistaItse päädyin kokeilemaan, koska kun omat jalat tuntuivat hyvältä ja rennoilta, normaalilla jalustinkumilla jalkaterä jäi sisäsyrjältä ilmaan.
Noihin islantilaisiin turvajalustimiin yhdistettynä (ovat aina oikein päin, koska kiinnityslenkki on toisinpäin) se aiheutti vähän ongelmaa, kun jalka ei saanut tukea siitä reunasta, mutta kisoissa jalustin oli "väärälläpuolella" eli mutkan päinvastoin, niin johan helpotti. ;)
taaviterapiaa.blogspot.fi
Kiitos vinkistä! Noita voisin kyllä kokeilla, tällainen chaplin kun olen, että paino on voimakkaasti jalan ulkosyrjällä, niin tuo voisi auttaa.
PoistaNyt kun luin tätä (varsin kiinnostavaa) kommentointia, niin muistin yhtäkkiä, että minulla se rentoutumisnaksahdus tapahtui maastossa, estesatulassa ja jossain kevyen istunnan tapaisessa ;) Tuolloin täälläpäin oli ne hirmuhelteet ja rentouduin lähinnä lämpötilan vaikutuksesta, kun en jaksanut enää jäkittää. Maastoiltua tuli helteillä enemmän, kun ei muuta jaksanut.
VastaaPoistaTuon jälkeen jalkani ja sitä myötä koko olemiseni satulassa rentoutui, joten joku taika siinä estesatulassa kuule saattoi olla! Eli sinuna ainakin kokeilisin lainata joltain este- tai edes yleispenkkiä.
maastoillessa on muutenkin mukavampi ja turvallisempi käyttää este/yleis satulaa kuin koulu :)
PoistaKiitos, tiedän että tarkoitatte hyvää, mutta edelleen olen sitä mieltä, että suuri osa jännityksestäni johtuu mielestä. En usko, että satula tai kevyt istunta ratkaisee ongelmia, jotka ovat minun korvieni välissä =)
PoistaMaastoillessa varmasti estesatula on mukavampi, mutta sekin on melko epäolennaista niin kauan kun ei ylipäätään uskalla sinne maastoon lähteä.