Juhannus!

Perjantain tunti alkoi hurjan hienosti: onnistuneita takaosakäännöksiä Jadella! Hyvä osoitus siitä, miten tärkeää on päästä kokemaan, miltä liikkeiden pitää tuntua -> todistaa jälleen sen, miten tärkeää on erityisesti tässä oppimisen alkumetreillä saada ratsastaa hyvin koulutetuilla hevosilla. Nyt pitäisi sitten asettaa joku uusi juhannustavoite :)

Alkuverkkojen jälkeen harjoiteltiin vastalaukkaa. Ensin niin, että oikeassa kierroksessa piti pitkän sivun alussa nostaa vasen laukka ja päin vastoin ja siirtyä pitkän sivun lopussa raviin. Sitten, kun tämä alkoi sujua, piti pitkältä sivulta kaartaa loivasti toiselle pitkälle sivulle vastalaukassa. Jade ja minä ei tosin koskaan päästy siihen vaiheeseen, että olisi alkanut sujua. Jostain syystä koko harjoitus tuntui olevan Jadelle tosi vastenmielinen ja tamma teki kaikkensa, etten pääsisi edes yrittämään laukannostoja: poikitti ja heitti takapuolta uran sisäpuolelle, venkoili ja otti ihmeellisiä spurtteja. Ehkä olin itse jotenkin tavallistakin jännittyneempi ja se sitten välittyi hevoseen? Muutamat laukat saatiin kuitenkin aikaiseksi.

Seuraavaksi siirryttiin vaikeampaan vastalaukkaharjoitukseen. Isolla pääty-ympyrällä piti nostaa vuorotellen myötä- ja vastalaukka.  Edellisen tehtävän takkuamisen jälkeen tädillä ei ollut ihan kaikkein itsevarmin fiilis siirtyä vaikeampaan harjoitukseen, kun helpommassakaan ei loistettu.

Yllättävää kyllä, tämä harjoitus sujui paremmin. Ensimmäinen vastalaukkayritys kuihtui muutaman askeleen jälkeen, mutta sitten sain juonesta kiinni ja loppu sujui ihan hyvin. Tai siis sujui hyvin, jos mittarina on ainoastaan se, että Jade nosti aina sen laukan, mitä pyysin. Jos taas katsotaan vähän laajemmin, niin allani oli kyllä ehkä jännittynein hevonen ikinä. Ottaisin mieluummin rennon hevosen ja epäonnistuneet vastalaukat, mutta siihen ei nyt taidot riittäneet.

Laukkaharjoitusten jälkeen jännitys jatkui myös ravissa. En muista, että Jade olisi sen meidän ensimmäisen yhteisen tunnin jälkeen ollut koskaan yhtä jännittynyt. Ravissa istuminen oli melko kamalaa  eivätkä käynti-ravi-siirtymät juurikaan kohentaneet tilannetta.

Tunnista jäi vähän ristiriitainen fiilis: tehtäväpuolella erittäin yllättäviä, iloisia onnistumisia, mutta lopputunnin superjännittynyt hevonen todisti taas kaikesta muusta kuin onnistumisesta. Takaosakäännösten kunniaksi join kuitenkin vähän juhannusviiniä illalla.

Nyt lähden ratsastamaan itsenäisesti Nortilla. Automatkalla pitäisi varmaan miettiä jotain järkeviä harjoituksia, ettei mene ihan häsläykseksi niin kuin noilla muutamilla itsenäisillä ratsastuskerroilla on ollut vähän taipumusta. Isosti pitäisi nyt panostaa siihen, että uskallan vaatia Norttia liikkumaan ilman, että Mia on siitä koko ajan huomauttamassa.