Tänään en mennyt ratsastamaan, vaikka olisin päässyt ihanan Nortin selkään ja vielä Mian tunnille. Voisi luulla, että olen tullut järkiini ja hogannut vihdoinkin, että onhan elämässä muutakin kuin ratsastaminen. Mutta ehei, siitä ei nyt ole kyse. En todellakaan pitäisi mitään vapaapäiviä, jos ei olisi melkein pakko. Vanha kunnon hiertymäongelma on palannut - ja äksympänä kuin koskaan aiemmin. Viimeisen reilun viikon ajan osa keskittymisestä on mennyt siihen, että yrittää olla huomioimatta kipua. Ajattelin, että josko yksi vapaapäivä tekisi tepposet, antaisi ihon vähän rauhoittua ja huilata, haavojen umpeutua.
Eilen tajusin onneksi avautua tilanteesta Mialle jo ennen tunnin alkua, minkä johdosta suurin osa tunnista mentiin kevyessä istunnassa. Alkuverkoissa kevenneltiin 2-2-tahdilla, ja se sujui ilostuttavan hyvin. En tymähdellyt holtittomasti satulaan kuin ehkä joka kahdeksannella askeleella. Ohjaamisen kanssa meinasi kevyessä istunnassa olla taas vähän hakemista, mutta lopputuntia kohden alkoi sujua paremmin.
Ja sitten mentiin puomeja. Viimeksi jo yksi puomi sai aikaan sen, että löysin itseni Jaden kaulalta. Siihen nähden tänään meni paremmin. Olen oppinut jotain Unagista ;)
Puomeja harjoiteltiin sekä ravissa että laukassa. Ravissa askelluksen sovittaminen puomeihin ja askeleen suuntaaminen ylöspäin oli tosi vaikeaa. Välillä tuurilla osuttiin hyvin kohdalle, mutta jos ei osuttu, niin enpä juuri osannut sitä ajoissa huomata, saati tehdä mitään tilanteen korjaamiseksi. Tuntui vaikealta hahmottaa ravissa sitä "ponnistuskohtaa", tai ylipäätään sitä, missä ne hevosen jalat meni.
Laukassa ensimmäisellä yrityksellä etujalat osui puomin molemmin puolin, mutta sen jälkeen aloin vähän saada juonesta kiinni. Laukka-askelilla etäisyyden ja ponnistuspaikan hahmottaminen tuntui jostain syystä helpommalta. Jaden kanssa sai myös tsempata siinä, ettei linja ajautunut liian lähelle maneesin seinää. Haastetta riitti, mutta oli ihan hurjan kivaa!
*****
Tiistaina Rauhalan tunnilla ratsastin pitkästä, pitkästä aikaa Nastalla. Tunnin aiheena oli takaosakäännös, jota tehtiin neliöllä (eli 90 asteen käännöksiä). Ensin harjoiteltiin käynnin kokoamista. Ei ollut ihan helppoa enkä voi kehua oivaltaneeni koko hommaa. (Olen muuten aika pihalla siitä, mitä tarkoittavat tempo, tahti, rytmi ja vauhti ja mitkä ovat niiden keskinäiset suhteet. Googlaamalla löytyy melko ristiriitaisia selityksiä.)
Vaikka takana oli onnistunut takaosakäännös sekä Nortilla että Jadella, ei ensimmäisistä yrityksistä meinannut tulla mitään. Nasta käveli käännösten läpi. Sitten muistin ulko-ohjan ja uskalsin myös käyttää sitä, jolloin käännökset alkoivat jo vähän vastaamaan sitä hataraa muistikuvaa, joka mulla niistä oli. Vähän hämäsi, kun ulko-ohjan vuoksi Nastan kaula olikin sitten kääntyneenä liikkeestä poispäin, mutta en sitten siinä onnistuneista käännöksistä tohkeillessani siitä kaulasta sen enempää kysellyt tai huudellut. Myöhemmin Mian kanssa keskustellessa palautuikin mieleeni, että takaosakäännöksessä asetus pitikin olla liikkeen suuntaan. No, ilmankos tulikin onnistuneita käännöksiä. Niin...tai siis käännöksiä :)
Nastalla oli kivan tasainen ravi ja muutenkin sopivasti vauhtia. Laukannostoja meinasi ennakoida vähän turhan paljon (tai ehkä annan vääriä signaaleja), ja lyhyt laukkapätkä tahtoi tuhraantua jarrutteluun. Muuten semmoinen lunginoloinen kaveri, joka ei turhia stressaa.
*****
Maanantaina olin taas ihan Raisa Rohkeana Lilon tunnilla :) Tunnilla tehtiin pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia, harjoiteltiin ravi-laukka-ravi-siirtymiä ja lopuksi laukkaa niin, että toisella pitkällä sivulla ratsastettiin eteenpäin, päätyyn tehtiin mahdollisimman pieni voltti (tahdin hidastumatta), toisella pitkällä sivulla koottiin laukkaa ja toiseen päätyyn tehtiin pieni voltti.
Pohkeenväistöjä tehtiin niin, että käännyttiin lyhyeltä sivulta keskihalkaisijalle ja väistätettiin siitä uralle päin. Käänsin taas aluksi tapani mukaan ihan liikaa, melkein kuin voltille kääntäen, jolloin Jaden takapuoli jäi jo valmiiksi väärin. Palautteen jälkeen sain käännöksiä korjattua miettimällä enemmän käännöstä lävistäjälinjalle kuin keskihalkaisijalle.
Avotaivutukset menivät hyvin, kun muistin huolehtia linjan säilymisestä. Laukan kokoamisen onnistumista en oikein osaa arvioida. Askel kyllä ainakin lyheni, mutta jotenkin tuli tunne, että tein koko ajan kauhean paljon liikaa.
Suuntaa vaihdettaessa piti laukata lävistäjälinjaa ja siirtyä raviin vasta uralla. Jouduin laiskanläksyyn kaksi kertaa ja vasta kolmannella löytyi tädistä riittävästi päättäväisyyttä. Kahdella ensimmäisellä yrityksellä päättäväisyys loppui sillä sekunnilla, kun kaviot koskivat uraa, jolloin ilmeisesti mielessäni ruksasin tehtävän suoritetuksi. Sillä seurauksella, että raviin pyytäminen jäi vienoksi kuiskimiseksi ja Jade tarjoili ravin sijasta uuden kierroksen mukaista laukkaa.
Oikeasti, jos tätä voisi jotenkin mitata, niin tavoitteeni olisi ehdottomasti: Ratsasta koko tunti! Siis ajatuksella, määrätietoisesti, tinkimättömästi edes yhden kerran koko tunnin ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti