Olikos joku sellainen sanonta, jossa väitetään, että joka päivä pitää oppia uusia temppuja? No, tänään en ainakaan oppinut. Piskuiset aivosoluni joutuivat äärimmäiseen rasitukseen ja hyrräsivät vinhasti, mutta ei siitä kyllä vielä tällä erää tulosta syntynyt :)
Olin siis Jadella Mian tunnilla ja tehtävänä oli takaosakäännös. Väitin Mialle, että niitä on aikoinaan harjoiteltu jo melkein alkeiskurssilla Rauhalan tallilla. Selailin sitten vähän vanhoja juttuja ja lienee pakko todeta, että tämä kuvaus ei ihan vastaa sitä, että tunnilla olisi tosiaan harjoiteltu takaosakäännöksiä. Että ei ole tämä tädin muistikaan enää ihan nuoruuden kukkeudessaan.
Tämän päivän harjoitus opetti, että
1. Mun pitää opetella etu- ja takaosakäännös, niin että ymmärrän, millaista liikettä hevosilta niissä vaaditaan sekä sen, mitkä ovat niitä tyypillisimpiä "virheitä", joita hevonen käännöksissä yrittää tarjota.
2. Kun ymmärrän kohdan 1, voin siirtyä omaksumaan sitä, millaisia apuja minun ratsastajana pitää osata antaa, jotta liikkeen voi toteuttaa.
3. Tunne ja reagointinopeus. Näitä voi kirjasta opetella, mutta ovat ihan yhtä olennaisia onnistuneen takaosakäännöksen kannalta kuin kohdat 1 ja 2. Olisi ihanaa, jos oppimisprosessia voisi tässä jotenkin nopeuttaa, mutta luultavasti kärsivällisyyden ja pitkäjänteisyyden kasvattaminenkaan ei ole huono asia.
Oma tavoitteeni on, että juhannukseen mennessä pitää saada tehtyä Jaden kanssa vähintään yksi onnistunut takaosakäännös.
Takaosakäännöksestä ei juuri löydy googlaamalla tietoa ainakaan suomeksi. Youtubesta löysin yhden videon, jossa tehdään takaosakäännös kohdassa 0:33 - ei ole osaamista arvioida, onko miten tyylipuhdas? Kian heppablogissa on kerrattu valmentajan antamia ohjeita takaosakäännöksen tekemiseen. Hyviä video- ja kuvaesitysvinkkejä otetaan suurella kiitollisuudella vastaan.
*****
Tiistaina olin Rauhalan tallilla tunnilla Siinalla. Tamma oli niin karsinassa poikkeuksellisesti hapan (raskaushormonit hyrrää?), mutta ratsastaessa kuitenkin superkiva. Harjoituksena oli ikään kuin vastalaukkaa, paitsi suoralla uralla, jolloin se periaatteessa siis oli myötälaukkaa :) - luonnollisesti siis niin, että oikeassa kierroksessa tavoitteena vasen laukka ja päinvastoin.
Siinan kanssa suurin haaste oli saada se rauhoittumaan niin, että pääsin edes yrittämään laukannostoa. Alan jo epäillä, että kyse on siitä, että itse jänskään näitä tehtäviä niin paljon, että jännityn ja Siina huomaa sen. Ja peruste tälle epäilylle on se, että sekä ravi että käynti olivat ihan rauhallisia aina siihen asti, kun aloin kääntämään pitkän sivun alkuun, jonka jälkeen siis oli tarkoitus nostaa laukka. Onko ehkä niin, että tädin ajatus on jo niin vahvasti siellä laukassa, että kehon viestit ovat kovin ristiriitaisia? Tämähän ei ollut ensimmäinen kerta, kun Siina liikkuu muuten rauhallisesti ja kivasti, mutta pyrkii "päätehtävän" kohdalla kaahottamaan.
Onnistuttiin kuitenkin nostoissa kahta myötälaukkaa lukuunottamatta, joten siihen puoleen olin ihan tyytyväinen. Sen sijaan omaa viestintää ja määrätietoisuutta pitäisi kehittää rutkasti. Huomenna pääsen taas tunnille, joten ei tule liian pitkää mietintätaukoa - hiphei!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti