Mitä sit ku on valmis?

Nyt pääsi käymään ratsastuksen kanssa vähän niin, että tälle kevätkaudelle asetetut tavoitteet on jo saavutettu. Takaosakäännös, Jaden ravissa istuminen ja maanantaina vielä uskaltauduin Mian äidin, Lilo Kainulaisen tunnille. Oujee!

Tästä saattaa nyt helposti saada sen kuvan, että Lilo olisi jotenkin erityisen pelottava, mutta siitä ei ole kyse. Osallistuin Lilon tunnille viime vuonna loppukeväästä ihanalla Toscalla. Samalla tunnilla taisi olla 5 muuta ratsukkoa, Lilon nuoria, taitavia ja lupaavia estevalmennettavia vauhdikkaiden esteponiensa kanssa. Ja siinä joukon jatkona sitten yksi täti, joka ei vielä saanut laukkaa kunnolla pidettyä yllä. Sanomattakin lienee selvää, että tädistä tuli tulppa. Muistan tunnin loppupuolelta hetken, jolloin nuoret mennä viipottivat tehtävän mukaista kahdeksikkoa ja en kertakaikkiaan osannut löytää sellaista rakoa, johon olisin uskaltanut edes yrittää mennä mukaan :)

No, muutaman kerran sössin liikennejärjestelyiden kanssa tälläkin kertaa, mutta kyllä oma fiilis tunnin jälkeen oli aika erilainen kuin vajaa vuosi sitten.

*****

Kaikessa kiireessä on jäänyt raportoimatta viikonlopun ratsastukset Nortilla. Lauantainahan kävin suunnitelmien mukaisesti itsenäisesti ratsastamassa. Tai siis kävin, mutta suunnitelmallisuudesta ei ehkä tässä yhteydessä pitäisi puhua; en ollut tarpeeksi hyvin miettinyt, mitä tulisin tekemään.  Toisaalta, vaikka olisin miettinytkin, luulen, että maneesissa ratsastaneet muut ratsukot olisivat saaneet suunnitelmat kaikkoamaan päästäni joka tapauksessa. Kivaa oli kuitenkin!

Sunnuntaina olin tallilla auttamassa ja tarjoutui yllätysmahdollisuus osallistua Mian tunnille Nortilla. Harjoiteltiin ainakin pysähdyksiä ravista ja avotaivutuksia ympyrällä. Nortti on kyllä hurjan mukava ratsastaa. Tällä hetkellä tuntuu hassulta lukea viime kevään kirjoituksia, joissa kertoilen, kuinka haasteellista Nortin ravissa on ollut istua. Kaikki on niiiiiin suhteellista.

*****

Mutta nyt pitäisi siis miettiä jotkut uudet tavoitteet, ettei mene ihan tuuliajolla seilaamiseksi tämä touhu :)

Tavoitteiden saavuttamisessa tärkeässä roolissa on tietysti hyvä valmentaja. Lisäksi haluaisin nostaa esille yli-innokkaan tätiratsastajan hyvän ystävän: *tiitidii* The Sinkkivoide, jota ilman ei pystyisi nousta ratsaille lähes joka päivä :D