Kiireiseen viikkoon mahtui talutuksen ja irtokengän kiinnityksen lisäksi myös eläinlääkärin käynti perjantaina. Durando sai influenssa-, tetanus- ja herpesrokotukset ja hampaat raspattiin parempaan kuosiin. Sain itsekin kokeilla D:n purukalustoa – melkoista terävyyttä siellä oli ja sen johdosta oikean posken ihokin vähän rikki.
Durando käyttäytyi rokotuksen ja raspauksen ajan oikein mallikkaasti, vaikka saikin kai melko pienen annoksen rauhoitusainetta. Oli kuulkaa mamma melko ylpeä ja iloinen :)
Piikityksen jälkeinen 10 päivän talutusjakso päättyi, ja eilen juoksutin Durandoa kymmenisen minuuttia kentällä, pelkästään ravia ja käyntiä. Enimmäkseen ympyrällä, mutta lopuksi päätin haastaa vähän itseänikin: Durandokin tuntui liikkuvan innokkaammin, kun täti ei vaan tönöttänyt kentän keskellä komentamassa vaan juoksi mukana.
Tänään sitten uskaltauduin jo ratsaille. Ensin kuitenkin juoksutin hetken, koska halusin nähdä, miten kaveri reagoi pitkän tauon jälkeen laukkapyyntöihin. No, ei ollut kyllä missään määrin villi, joten kipusin selkään erittäin levollisin mielin.
Mentiin enimmäkseen käyntiä ja ravia, mutta otin myös vähän laukkaa molempiin suuntiin. Kun nyt olen saanut ohjeet, että pitää aloitella kevyesti, niin yritän niitä totella. Mutta samalla pelkään, että tällä mun tasolla kevyt voi taas olla vähän liiankin kevyt ;)
Durando tuntui vähän vetelältä, mutta muuten oikein yhteistyöhaluiselta eikä yrittänyt punkea pois reitiltä kummassakaan kierroksessa. Suostui jopa vähän taipumaankin. Loppukäynti mentiin pihatiellä ja siellä herra säikähti jotain ihan olematonta aika paljon. Onneksi muutamat pikapakoaskeleet suuntautuivat sinne, minne oltiin muutenkin menossa, joten pysyin selässä. (Marika varoitteli, että joskus pelästyessään Durando kääntyy niin salamannopeasti 180 astetta, että kyydissä ei ole mitään mahdollisuuksia pysyä.)
Satula-asiaa, yllättäen
Satulana oli nyt ensimmäistä kertaa kokeilussa Black Countryn Eloquence, joka tuntui kieltämättä omaan takamukseen melkoisen hyvältä. Säkätila ei enää selästä kokeiltuna tuntunut ihan niin hyvältä, mutta pikkuisen ilmassa killunut takaosa asettui kyllä mukavasti painon kanssa. Satulan etureuna tuntui istuvan oikeinkin hyvin eli sieltä pystyi sormet ujuttamaan, mutta ei kuitenkaan ollut löysä.
Kokeilen tuota Eloquencea vielä pari kertaa ja sitten vertailen siihen Albionin K2:seen. Lisäksi tallilla on muilla testattavana yksi Kiefferin Lech, jota myös saamme kokeilla. Olen päättänyt, että näistä kolmesta joku saa nyt luvan kelvata.
 |
| Black Country Eloquence. Kuva: www.blackcountrysaddles.com |
Aika ihanaa, että pääsee taas ratsastamaan! Tosin en tiedä, kauanko tästä riemusta saa nauttia; toisesta takasesta kuului kyllä vähän sen suuntaista kilinää, ettei välttämättä mene montaa päivää ennen kuin popo irtoaa. Voi, kun osaisi itse tehdä noille jotain!
Moi! Voisit varmaan katsoa myös ruokintaa. Kannattaa varmaan antaa jotain kavioita vahvistavaa lisäravinnetta. Se ei välttis tehoa, mutta saattaa vahvistaa kavioita. Tuntuu myös, että kengittäjissäkin on aika paljon eroja siinä miten kengät pysyvät jaloissa.
VastaaPoistaMoikka Anonyymi ja kiitos sekä kommentista että vinkistä! Biotiinia olen itse asiassa Durandolle syöttänytkin toiveikkaana, että siitä olisi apua. Mutta jos on olemassa jotain muita kaviota vahvistavia aineita, niin saa mielellään vinkata.
VastaaPoistaKengittäjissä varmasti on eroja (kuten kaikkien muidenkin ammattien edustajissa). Tämä nykyinen kengityshän on peruja edellisen omistajan ajalta eikä käsittääkseni ole heidän vakikenkääjänsä käsialaa. Parin viikon päästä muutetaan pysyvään kotiin ja täytyy toivoa, että siellä käy joku taitava kengittäjä, jolle mahtuu yksi uusi asiakas. Tämä tilapäismajoituksen kenkääjä kun ei pysty ottamaan uusia asiakkaita muilta talleilta. Kovin tuntuvat olevan kiireisiä...