Henkselit paukkuu kilpaa pakkasen kanssa

Tiistaina ratsastin askellajit läpi (mun tapauksessa tää ilmaus ei tarkoita läpiratsastamista vaan sitä, että ratsastin kaikkia askellajeja eli kävin kaikki askellajit läpi :)) maneesissa ja menin loppukäynnit iltahämärässä pellolla.

Keskiviikkona menin suoraan hämärän aikaan pellolle ja sahasin sitä tuttua suoraa pari kertaa eestaas (joo, myönnetään, että kovin kauas kotoa en oo vielä lähtenyt enkä hämärässä aatellut kyllä ensimmäistä kokeilua suorittaakaan). Pellolta menin kentälle, jossa lunta on aika reippaasti.

Tuntui kyllä hevo ihan eri tyypiltä, kun askel oli niin paljon isompi – ei ollut ihan helppoa rauhoittaa omaa istuntaa. Raviin ja laukkaan D lähti sellaisella loikalla, että horjahdin melkein joka kerta, vaikka yritin parhaani mukaan varautua. Tässä on vielä paljon harkattavaa. Horjuminen alkoi aika nopeasti tuntua epäreilulta, joten kovin pitkään ei hangessa haahuiltu.

Tuossa edellä olevassa ei nyt sinällään ollut mitään mullistavaa infoa, mutta oon vaan niin tavattoman ylpeä itsestäni, että sunnuntain rodeoiden jälkeen edelleen uskallan. Eikä edes tunnu pahalta.

Todistusaineistoa, että hämärää on :)

Siirtymiä, vastalaukkaa ja hevosen suoristamista

Tänään tunnilla olin onneksi parempi kuin maanantaina. Ravi-käynti-ravi- ja laukka-ravi-siirtymiä tuli välillä tosi pehmeitä ja sellaisia, joissa paino ei romahtanut etujaloille. Vasenta vastalaukkaa ratsastin vähän puolivahingossa kokonaisen kierroksen lähes normaaleilla kulmilla ja maltisella tempolla, kun odotin Mialta hetkellä millä hyvänsä komentoa siirtyä käyntiin.

Laukka-käynti-siirtymisissä(kin) suurin viholliseni on oma epävarma mieleni. Kokoan, kokoan ja kokoan ja arvuuttelen mielessäni, jokohan se olis hyvä nyt vai otanko vielä yhden laukka-askeleen ja siinä arpoessa se hyvä askel sitten usein menee ohi. Siirtymä on onnistunut hienosti kaikkina niinä kertoina, kun olen uskaltanut heittäytyä luottamaan vain pelkkään tunteeseen. Mitä minä pelkään?

Tuntemiseen liittyy myös yksi tärkeimmistä tällä hetkellä harjoittelun keskiössä olevista asioista: mun pitäisi oppia tuntemaan ja hallitsemaan Durandon okahaarakkeita mun sisäreisillä, ja sillä tavalla huolehtia siitä, että se on tasapainossa. Kuulostaako helpolta? Ja lisätään siihen vielä sitten uusi istuntafilosofia (josta mun pitäisi pikkuhiljaa myös kirjoittaa jotain), niin voin kertoa, että hiki tulee jo ihan pelkästään henkisen kuorman vuoksi :)

Kuulemma jouluaattona ei ole tuntia eli ihan itekseni joudun niitä okahaarakkeita tässä aika monta päivää ihmettelemään...

Haaste

Ponipulinaa-blogin Kirsi lähetti kymmenen kysymyksen haasteen – kiitos! Ja tässä tulevat vastaukset:

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?

Tähän olen vastannut jo aika kattavasti aiemmassa postauksessa. Ja alkutaivalta sivusin myös tässä postauksessa.

2. Oletko kilpaillut / millä tasolla kilpailet?

Olen osallistunut kaksi kertaa omalla tallilla järjestettyyn vain oman tallin väelle järjestettyyn rataharjoitukseen. Oikeita kilpailuja olen ollut katsomassa muutaman kerran.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?

Aloitin vähän reilut kolme vuotta sitten alkeiskurssilla Rauhalan Tallilla. Kaikki ryhmäläiset oli aikuisia, ja ekalla tunnilla meitä taluttivat sellaiset suloiset nuoret tytöt – oli melko täti-olo :)

4. Koulu vai esteet?

Kovin on koulupainotteista (=perusratsastusta) ollut tekeminen toistaiseksi. Ei mulla mitään periaatteellista ole esteitä vastaan, mutta D takapolvivaivoineen nyt ei kuitenkaan pysty kovin kummoisia hyppäämään eikä minusta ole kovasti ideaa hyppiä edes pieniä ennen kuin heppa on vähän paremmin hanskassa. Puomeja ja pieniä kavalettaja on välillä menty.

5. Valmennus vai kilpailut?

Ehdottomasti valmennus, se on ihan parasta päällä maan. Mikään ei ole niin kivaa kuin kehittyminen. Kilpailuissa tai sen tapaisissa voisi ajatella joskus käyvänsä mittauttamassa omaa kehitystään. Muuten en ole kovin kilpailuhenkinen.

6. Poni vai hevonen? Perustele.

Heppa. Mä oon liian iso poneille.

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?

Oma hevonen. Sitä ennen oli yks puoliylläpito ja pari vuokraheppaa. Ihania kaikki, tietty :)

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?

No en tod. Ojan yli hevosen valintana pari kertaa, siis sellaisen, josta olisi myös voinut kävellä läpi.

9. Lempihevosrotusi?

Tykkään kyllä hevosista rotuun katsomatta. Jotkut soveltuvat paremmin toisiin käyttötarkoituksiin, toiset toisiin.

10. Korkein hyppäämäsi este?

Ehkä 40-50 cm? Kutsutaanko niitä edes vielä esteiksi? Mun mielestä ne kyllä oli!

*****
Tää piti varmaan laittaa eteenpäin? Haastan siis Nooran, Sannan ja Annemarin.