Hellurei kuulkaas, niin sitä vaan ihan reippain mielin kiipesin satulaan tänään =) Voin ihan rehellisesti sanoa, että ei pelottanut yhtään enempää kuin edellisenäkään päivänä, joskaan en ehkä tuntenut ihan yhtä voimallista riemuakaan. Mutta ei siis pelkoa - ja se on minusta aika hemmetin suuri edistysaskel! Olen ylpeä itsestäsi!
Tunnilla suoriutuminen muuten ei juuri antanut aihetta ylpeyteen. Aloitettiin käynti-pysähdys-harjoituksilla, jotka eivät todellakaan menneet sinnepäinkään. Sähläys ja epävarmuus kasvoivat yritys yritykseltä ja lopulta vaan hävetti enkä edes itse uskonut voivani onnistua missään. Durando varmasti aisti paskan fiilikseni ja paineli menemään turpa maassa melkein koko tunnin. Ja se taas ei millään tavalla parantanut omaa fiilistäni.
Tähän ristiriitaiseen päivään mahtui siis suuren suuri ilon ja ylpeyden aihe ja fiilismielessä ehkä paskin suoriutuminen piiiiiiitkään aikaan.
Halusin loppuun jotain positiivista, joten hämärtyvää iltaa uhmaten suuntasin pellolle ja kapusin selkään. Siinä lämpöisen viltin päällä istuessa pimenevällä pellolla hevosen liikkeet tuntuivat rauhoittavilta. Durde oli levollisen oloinen, vaikka kotiinpäin tullessa kävikin välillä vähän viima. Eikä mua pelottanut. Tallin piha-alueelle palattuamme tosin jalkauduin nopeasti, kun hepat tarhoissa spurttailivat vähän – uhkarohkea mä en sentään ole ;)
Hienoa ettei jännittänyt, vaikka harmi tietenkin ettei tunti sitten muuten sujunut niin hyvin. Itseä niin ärsyttää että ratsastus on sellaistakin maailmanpyörässä veivaamista. Ensin kivutaan hiiiitaaaastiiiiii ylös ja opitaan ja saa lisää varmuutta. Alas tullaan sitten aivan liian äkkiä ja joutuu aloittamaan alusta. Nyt vaikka niin kuin meillä ettei enää päästä hevosen selkäänkään. Argh!
VastaaPoistaHienoa tuokin että olet uskaltanut peltoilemaan hämärässä. :) Voi missähän asti viiletätte ensi kesänä?
Näinpä, ylöspäin on aina hidasta ja työlästä, alas pääsee hetkessä ;) Onneksi tuntuu, ettei sentään ihan aina tipahda takaisin sinne kaikkein alimmalle askelmalle, vaan joskus vaan johonkin puolivälin tienoille.
PoistaHyvinhän säkin oot taas haasteet taklannut ja maastoonkin ootte päässeet, ja isoa tietä pitkin - niin sitä pitää! Treffataanko ens kesänä matkaratsastuskisoissa? ;)