maanantai 9. elokuuta 2010

Missä on tasapaino, missä on päättäväisyys?

Päässäni on pyörinyt se lastenlaulu, jossa kysellään vuorotellen eri sormien perään. Omissa sanoituksissa ovat sormien paikan ottaneet ainakin tasapaino ja päättäväisyys. Olivat nimittäin niin hukassa perjantain ja lauantain tunneilla.


Ratsastin molempien päivien tunnit ihanalla Sissillä (kuvassa minulle tuntemattoman, taitavan ratsastajan kanssa). Perjantain tunnin tehtävänä oli tehdä toisella pitkällä sivulla loiva kaareva ravissa, nostaa laukka toiselle pitkälle sivulle ja siirtyä pitkän sivun lopussa takaisin käyntiin.

Vaikka alkulämmittelyissä Sissi oli vielä ollut hyvin kuulolla, niin tunnin edetessä otteeni jotenkin koko ajan heikkeni. Lopputulema oli se, että jossain vaiheessa tuli sissiratsukolle komento jättää laukat väliin ja keskittyä kontrollin palauttamiseen siirtymisten, pysähdysten ja peruutusten kautta.

Surullista on se, että ilman ulkopuolista valvovaa silmää, en olisi nähnyt tekemisissämme mitään vikaa. Toki vauhtia oli aika tavalla, mutta onnistun jotenkin vakuuttamaan itseni siitä, että jos nyt kuitenkin laukka lähtee minun aloitteestani, niin kaikki on tosi hyvin. Siis paketoin itseni sille trendikkäälle mukavuusalueelle, ettei tarvitsisi alkaa korjaamaan mitään. Että voisi vaan ratsastella. Järkyttävän ristiriitaista, kun kuitenkin on kova hinku oppia koko ajan paremmaksi. No, vahvistaa aina vaan käsitystäni siitä, että tällä luonteella ei ainakaan tässä kehitysvaiheessa ole kovinkaan paljon mieltä ratsastaa ilman ohjausta.

Lauantain tunnilla päättäväisyyspuolella löytyi sitten perjantain jälkihuuruissa vähän enemmän yritystä. Mutta, mutta...missä oli tasapaino ja miksen osannut istua ollenkaan?! Teemana oli puolipidätteet ja niitä harjoiteltiin keskiympyrällä enimmäkseen harjoitusravissa. Voi Sissi-raukkaa, minkä paketin sai selkäänsä pomppimaan! Jossain vaiheessa rohkaisin mieleni ja kokeilin ilman jalustimia eikä ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun tuntui, että alas tullaan. No en tullut , mutta siinä vaiheessa, kun neljänneskierros käyntiä, neljännes ravia -harjoituksesta siirryttiin pelkästään ravaamaan, otin nöyränä jalustimet takaisin. Tämän jälkeen pomppiminen oli kuitenkin vähän maltillisempaa.

Puolipidätteet onnistuivat erittäin vaihtelevasti. Tuntui, että välillä Sissi ei reagoinut mitenkään samanlaiseen pidätteeseen, jolla se edellisen neljänneksen kohdalla oli melkein pysähtynyt. Ne siis tuskin olivat samanlaisia; ei taida tuo kehonhallinta olla vielä kovin kummoista =)

Lopputunnista otettiin vielä laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Huomasin, että varsinkin vasemmassa kierroksessa oikeanpuoleinen jalka vispaa täysin holtittomasti tahtia enkä saa sitä pysähtymään. Melko piinallista. Muutoin laukka sujui hyvin  molempiin kierroksiin. Tosin pökkelöt taisivat taas olla aika pökkelöt.

Tunnin jälkeen hepat pääsivät laitumella viikonlopun viettoon. Rauhalan kaikki laitumet ovat kivoja, mutta erityisesti edukseen erottuu se, jolla ruunat nyt ovat: järvinäköala ja ihana lehtomainen "saari" suuren laitumen keskellä. Sinne olisi mielellään jäänyt  vähän pidemmäksikin aikaa aurinkoisesta päivästä nauttimaan alla poseeraavien Jambon ja  Nastan seuraksi.


*****
Elämässä pitää olla muutakin kuin heppailua (vai pitääkö? ;)), joten lauantai-iltana grillailtiin ystävien kanssa ja leppoisa ilta venähti kuin huomaamatta aamuun asti. Sunnuntaina jäivät sitten pihahommat vähän vähemmälle, mutta eiköhän tällä viikolla taas jotain nurkkaa tule vähän nyhrättyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti