Heppaleiriltä palatessani aloin jo järjestellä itselleni lisää heppaohjelmaa. Kalenterimerkintöjen sijasta sain rutkasti itkun aihetta: rakas, ihana Nortti on jalkavamman vuoksi sairaslomalla vuoden ja Toscan jalatkaan eivät ole enää parhaassa mahdollisessa kunnossa, joten tällä elopainolla en enää halua Toscaa ratsastaa.
Viimeisellä lomaviikolla kävin sitten yhdellä irtotunnilla Rauhalassa. Ratsastin Retulla ja tunti meni muistaakseni ihan mukavasti ainakin laukka-ravi-siirtymisiä pääty-ympyröillä treenaten. Tunnin yhteydessä päätin ilmoittautua istuntakurssille.
Sitten otsikon aiheeseen: istuntakurssi käsitti opetusta kolmena perättäisenä päivänä, aina kaksi tuntia kerrallaan.
Ensimmäisenä päivänä työskenneltiin pareittain liinassa. Ensin venyteltiin lonkkia nousemalla jalustimille ja siirtämällä lantio reilusti satulan etukaaren yli. Siinä piti sitten tasapainoilla ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kädet piti pyrkiä pitämään ojennetuina sivuille, kämmenet ylöspäin. Sitten tasapainoiltiin vielä laukassa, mutta nyt sai jo sentään istua satulassa.
Toisena päivänä jatkettiin liinatyöskentelyä pareittain, mutta aloitettiin ensin venytyksillä tasamaalla. Ja kyllä muuten tuntui! Hevosen selässä jatkettiin myös ensin alkuun verryttelemällä (mm. pyöräilyä, askellusta ja polvien nostelua)
Toisen päivän harjoitukset tehtiin ilman jalustimia. Haettiin hyvää istuntaa sekä ravissa että laukassa, mikä minun kohdallani tarkoitus tietysti ensisijaisesti jalan oikeaa paikkaa ja rentoutta. Venyteltiin eteen ja taakse. Välillä sain etsiä rentoutta ja liikkeeseen mukautumista silmät kiinni.
Jännä havainto oli se, että silmät kiinni ratsastamisen ei juurikaan vaikuttanut tasapainooni. Oma selitykseni tälle on se, että koska keskittyessäni pysymään selässä ilman jalustimia, katson eteeni enimmäkseen mitään näkemättömin silmin, ei näköaisti siinä vaiheessa oikeastaan auta tasapainon löytämisessä, joten yhtä hyvin voi olla silmät kiinni.
Laukassa harjoittelin sisäjalan rentouttamista lonkasta kääntämällä yläkroppaa ympyrältä poispäin - tämä kikka toimi ja auttoi muuten ihan valtavasti myös hyvän ympyrän säilyttämisessä.
Kolmantena päivänä ratsastettiin itsenäisesti. Ensin etsittiin oikeaa asentoa sekä jaloille että ylävartalolle. Tämä tehtiin ääriasentojen kautta: jalka liian eteen, liian taakse ja sitten keskelle; ylävartalo liian eteen, liian taakse ja sitten keskelle. Näitä harjoituksia toistettiin sekä käynnissä että ravissa.
Kolmannelle päivälle osui kurssin mullistavin havainto: sain tehtäväksi ottaa oikein etukenon asennon kevyessä ravissa ja keskittyä siihen, että keventäessä liikkuisin lonkista alaspäin. Aika huisi ero oli tässä ja siinä tavallisessa ylösponnahduksessani (ei nimittäin ole tuoli-istunnasta ihan hirmuisen helppoa keventää hallitusti ja vain vähän).
Lopuksi tehtiin kolmikaarista kiemuraa ensin käynnissä pysähtyen aina suorilla pätkillä, sitten ravissa käyntisiirtymin ja lopuksi kiemura kokonaan ravissa ja laukalla uran pitkän sivut.
Viimeisen puolen tunnin aikana olin jo aika väsynyt eivätkä voimat tahtoneet enää riittää oikean asennon ylläpitämiseen. Väsymys ei ehkä ollut niinkään fyysistä kuin psyykkistä - uuden opettelu on raskasta.
Kolme tärkeintä oivallusta kurssilta:
1. Lonkkiin pitää saada liikkuvuutta, jotta jalka voi pysyä oikealla paikallaan. Kiemuranilkkojeni vuoksi jalkaterän suuntaa pitää vahtia haukan lailla.
2. Keventäessä jalka liikkuu lonkasta alaspäin.
3. Ylävartalo pitää pysyä pystyssä. Jalat siirtyvät liian eteen viimeistään siinä vaiheessa, kun ylävartalo kaatuu liikaa taakse - ja päinvastoin.
Tosi hyvä kurssi, jonka jälkeen mietin, että estekurssin sijaan olisi järkevämpää käydä toinen istuntakurssi. Niin kauan kuin istunta on näin retuperällä, ei mitään muutakaan pysty kovin hyvin tekemään. Seuraavaksi kuitenkin rapsaa estekurssista...
(Tätä kirjoittaessa on istuntatunnista jo sen verran aikaa, että päivien sisällöt ovat saattaneet mennä hieman sekaisin, mutta tältä se tällä hetkellä minun päässäni näytti ;))
Kuvassa ihanan tasaravinen ruuna Nasta, joka oli harjoituskaverini toisena ja kolmantena päivänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti