Hevosen takana

Tänään oli niin upea ilma, että olisi ollut ihan mahtavaa päästä maastoon. Harmikseni saavuin  aamun pilateksen vuoksi tallille sen verran myöhään, etten ehtinyt kavereiden matkaan eikä ensimmäisellä kerralla yksin lähteminen kuulosta kovinkaan viisaalta. Durando-ressu joutui siis tyytyä kiertämään kehää kentällä, taas.

Yritin kuitenkin tehdä liikkumisesta eilisellä tunnilla saatujen ohjeiden mukaan mahdollisimman  mukavaa. Lämmiteltiin ensin pitkään käynnissä ja sitten mentiin tänään ainoastaan kevyttä ravia ja harjoituslaukkaa – ajattelin yhden päivän säästää meitä molempia harjoitusravissa hytkymiseltä.

Sain ravista aika nopeasti reippaampaa ja iloisempaa. Samoin laukat nousivat ja pyörivät molempiin suuntiin tosi mukavan tuntuisesti. Kertaakaan ei ukko edes yrittänyt rikkoa raville eikä pohkeita tarvinnut käyttää muuten kuin ohjaamiseen ja taivuttamiseen. Ihanaa!

Iloa ihan vähän latisti se, että välikäynnin jälkeen ravi oli taas vähän vaisumpaa ja varsinkin kaarteissa hyytyi selkeästi. Surullisinta oli se, että monessa kohdin annoin jotenkin huomaamattani niin tapahtua ja heräsin korjaamaan vasta sitten, kun takana oli jo pitkä pätkä velttoilua. Kyllä oman skarppiuden ja reagointinopeuden kanssa riittää tekemistä, ja paljon!

Kokonaisuutena kuitenkin näistä yksinratsastuskerroista ehdottomasti onnistuinein. Yritin pitää mielessäni eilisellä tunnilla saamani, minulle mielikuvana hyvin toimivan ohjeen: yritän istua hevosen takana. Silloin, kun onnistun, tuntuu Durandokin olevan halukkaampi liikkumaan. Sitä paitsi siellä takanakin on ihan hyvä olla, kunhan vain ensin uskaltaa muuttaa olemistaan. Toki heti pienimmänkin vaikeuden kohdalla vanha, tuttu ja turvallinen sikiöasento on melko vastustamaton – ja vaikeudeksi voidaan tässä yhteydessä lukea esimerkiksi joka ikinen kaarre :)

*****

Mahdoinkohan aiemmin mainita jo siitä, että Durando sai viikko sitten sunnuntaina tarhakaverin? Tähän asti pojat ovat kyllä olleet ihan sovussa, mutta eivät ole juurikaan osoittaneet kiinnostusta toisiaan kohtaan. Tänään D oli kuulemma yrittänyt tehdä tuttavuutta, mutta hitaamminlämpiävää sorttia oleva R oli jolkotellut aina karkuun. Toiveita kuitenkin on, että pojista voisi vaikka tulla kaverit. Pidän peukkuja.