Tunnilla oli taas niin kivaa! Älkääkä nyt tulkitko väärin; se ei suinkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi mennyt upeasti ja valmentajalta olisi tullut pelkkää ylistystä ja suitsutusta, ei todellakaan. Kivaa on se, että motivaatio kehittyä on palannut, entistä vahvempana jos se ylipäätään on mahdollista. Ja kivaa on huomata jo niitä pieniäkin edistysaskelia. Ensi viikko mennään vielä kahdella tunnilla, mutta sitten seuraavasta alkaen saan ratsastaa tiukasti valvovan silmän alla kolmesti viikossa, joten luulisin, että sitten viimeistään saadaan taas tennarit tiukasti oikealle polulle.
Sisäpohje oikealle paikalle
Tänään keskityttiin edelleen tuttuihin aiheisiin asettamiseen, taivuttamiseen, istunnalla vaikuttamiseen ja reaktionopeuden parantamiseen. Taivuttamisessa meinaa sisäpohkeen käyttäminen unohtua, ja varsinkin sen käyttäminen oikeassa paikassa eli vähän normikohtaa edempänä.
Asettaessa taas tahtoo jäädä sisäohja vähän turhan vahvasti päälle, ja sitten taas pehmeä tuntuma muuntuu mun fyysissä toteutuksessa kummallisesti pitkäksi ja löysäksi ohjaksi. Alitajuinen ajatuskulku lienee jotakuinkin seuraava: pehmeä käsi -> nyrkki auki ja annetaan ohjan liukua hiljalleen pois.
Istunnalla, ei ohjilla
Istunnassa enemmän hevosen takana oleva lantion asento ja hartioiden oikea paikka alkaa löytyä, mutta heti, kun keskittyminen herpaantuu, niin vanha kunnon etukeno palaa kyllä äkisti tyrkylle. Tämä korostuu erityisesti siirtymisissä hitaampaan askellajiin. Samoin haastetta on siinä, että vaikka en tiedosta niin toimivani, niin kuulemma teen siirtymisissä ihan liikaa käsilläni, ja ennen kaikkea pyydän ensin ohjilla ja vasta sitten istunnalla.
Laukannostoihin nopea herättely ja toimintaa!
Reaktionopeutta harjoiteltiin tänään laukannostoissa, jotka tehtiin käynnistä. Selväksi tuli ainakin se, että kyse ei ole siitä, että Durando temppuilisi kanssani, vaan onnistun vain kertakaikkiaan olemaan melkoisen epäselvä pyynnöissäni.
Olen jotenkin omassa mielessäni ajatellut, että hevosen herättely laukannostoihin tarkoittaa sitä, että saadaan se kävelemään tai ravaamaan reippaasti eteenpäin. Tässä olen sitten varsinkin Durandon kanssa jäänyt jumittamaan ja odottelemaan jotain oikein reipasta käyntiä ja useimmiten sillä tavalla sössinyt ohi sen vaiheen, jossa herra olisi ollut hereillä ja valmiina ottamaan vastaan laukka-avut.
Nyt harjoiteltiin mallia, jossa käännän etuosan hieman sisään, tarvittaessa vähän herättelen nopealla sisäpohkeella ja nopeilla, mutta pienillä puolipidätteillä ja sitten heti reippaasti laukkapohje. Iso osa yrityksistä oli melko säälittäviä, mutta onneksi loppua kohti alkoi oma koordinaatio toimia edes hivenen paremmin. Viimeinen laukannosto oli ihan huippuonnistunut, mutta ikävä kyllä se taisi johtua siitä, että edellisellä kerralla yrittäessä käyttää raippaa nopeasti, tulin käyttäneeksi sitä vähän turhan voimakkaasti :(
Luulen, että tähän reaktionopeuden harjoitteluun auttaisi, jos oppisi tuntemaan enemmän ja miettimään vähemmän. Jään liian usein jumiin siihen, että mietin mielessäni puolipidätteen ottamista niin pitkään, että hevonen on ehtinyt jo nukahtaa uudelleen. Mikä siinä on niin vaikeaa?
Xena – tahtomattani
Sitten vielä tuosta voimankäyttöaiheesta, josta olen oikeasti huolissani. Minun on ollut aina vaikea tehdä asioita hiljaa, mutta nopeasti. Pianoallakin soitin mieluiten nopeatempoisista kappaleista niitä, jotka sai soittaa forte fortissimona :) Jos yritän heittää vaikka tikkaa tai palloa nopeasti, niin heitosta tulee yleensä täysin kontrolloimaton, monesti sellainen paiskaus, joka saattaa laskeutua vain muutaman metrin päähän omista jaloista – ilmeisesti nopeus hämmentää mut niin totaalisesti, että unohdan tai en vaan ehdi päästää irti.
Heppailussa ongelma näkyy siis niin, että nopea raippa on minun kädessäni usein liian voimakas raippa, samoin nopea pohje on useimmiten vahingossa voimakas pohje jne. On vaikea tehdä nopeasti, mutta hiljaa. Enimmäkseenhän en sitten uskalla tehdä mitään, kun pelkään, että teen liian kovaa. Täytyy varmaan alkaa kuivaharjoitella nopeita, kevyitä pohkeita ja nopeaa kevyttä raipan kosketusta. Jos jollain on jotain hyviä vinkkejä tai harjoitteita, niin otan kaiken kiitollisena vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti