Siimaleikkuri, lehtipuhallin, autot ja traktrorit eivät aiheuta minkäänlaista reaktiota, mutta mikä saa Durtsin niiaamaan? Tässä tulee tämänastisen taipaleen top 5 – käänteisessä karmaisevuusjärjestyksessä:
5. Pienet vihreät miehet. Näitä aina välillä hiippailee siellä täällä, yhtälailla tallissa, maneesissa kuin myös – ja ehkä erityisesti – teiden varsilla.
4. Tierumpu, jonka läpi virtasi vettä hyvin hitaasti.
3. Oja tien reunassa. Vesi oli toki mustaa, mutta se ei liikkunut ja se oli yli metrin päässä tien reunasta eli riskiä kavioiden kastumisesta ei ollut.
2. Mies ja/tai harava ja/tai lehtikasa. Omalla pihallaan täysin rauhassa haravoiva mies. Aivan järkyttävää! Lähes yhtä paha kuin kohta 1.
1. Peurojen joukkopako. (Tämän mä oikeasti ymmärrän.) Tultiin maneesista ulos ja kulman takana meitä tuijotti 5 tai 6 peuraa. Tästä Durtsi ei vielä ollut millänsäkään, mutta kun peurat sitten hetken tuijoteltuaan ymmärsivät, etteivät sittenkään olleet onnistuneet tekeytymään näkymättömiksi, säntäsivät ne täydellä vauhdilla ja upeilla loikilla yli kentän aitojen. Siinä olisi moni esteponi jäänyt kakkoseksi. Onneksi en ollut ratsailla, niin ei tarvinnut testailla Durandon ponnua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti