Tämä on kuulkaa hurja uutinen: Durandolla on nyt pysyneet kengät jalassa jo lähes kokonaisen viikon! Iloista on tietysti se, että Durando on saanut liikkua, mutta myös se, että kaviot saavat nyt aikaa kasvaa. Toivottavaa olisi, että seuraavan kengityksen (tai – vaikkei tietysti pitäisi manata – irtokengän) kohdalla nauloille löytyisi paikat vähän helpommin eikä naulaaminen tekisi kipeää. (Tuli muuten vihdoin luettua biotiinipurkin kyljestäkin se oikea annostus, joka on tuplat siihen nähden, mitä oon antanut. Nyt sillä sitten olisi edes mahdollisuus vaikuttaa jotenkin...)
Liikkuminen on ollut aika vaihtelevaa. Yhtenä päivänä on höpöenergiaa ja muutenkin eteenpäinpyrkimystä, seuraavana kyllä edelleen höpöenergiaa, mutta muuten laiskottaa. Kolmantena oli jo aikalailla oma itsensä, mukava, yhteistyöhaluinen ja sopivan reipas. Ja sitten seuraavana vähän veltto ja kyttäilevä. Yhtenä päivinä toimii ravi, muttei laukka ja seuraava ravi sakkaa, mutta laukka nousee ajatuksesta ja pyörii kivasti. Mitähän tästä kaikesta pitäisi päätellä?
Yksi asia, mikä ikävä kyllä pysyy, on oikean puolen jäykkyys. Oikeastaan vasta loppuraveissa alkaa oikea kylki vähän notkistua ja taipua. No, tähän tietysti vaikuttaa se, että kun on yritetty maltilla palata liikkuvien kirjoihin, ei ratsastusajat ylipäätään ole olleet kovin pitkiä ja tekeminen on jopa minunkin mittapuullani ollut kevyttä.
 |
| Jotenkin nuoren ja pienen näköinen tässä. |
Tiistaina pääsen ensimmäistä kertaa toisen opettajaehdokkaan tunnille ja voin sanoa, että kyllä jännittää. Nyt on niin pitkään tullut taas hiihdeltyä ihan miten sattuu, että tuskin tulen häikäisemään millään osa-alueella. Onneksi muistin jo etukäteen vähätellä itseäni, niin ei sitten ole opettajallakaan mitään turhia odotuksia ;) Vaikka jännittää ihan valtavasti, odotan tiistaita todella innoissani ja toivon, että kolmikon kemiat natsaavat.
Kuppilan kuningas
Tänään Durando sai tarhakaverin, ja nyt sitten pidetään kaikki peukut pystyssä, että pojat tulisivat keskenään mukavasti juttuun ja saisivat jäädä kavereiksi. Olisihan se paljon hevosempaa elämää kaverin kanssa. Alku ainakin sujui melko hyvin. Pienen uhittelupukkisarjan D kyllä heitti, mutta se oli ohi alle minuutissa. Sen jälkeen asettuivat rauhassa syömään. Tietysti Durtsin piti vaihtaa kasaa aika taajaan, jotta toinen muistaa, kuka siinä kuppilassa määrää, mutta onneksi kaveri oli järkimiehen oloinen eikä ollut toisen joutavasta pomotuksesta moksiskaan, vaihtoi vaan rauhassa toisella kasalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti