Nina Fagerströmin valmennuksessa

Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. No, ei ihan aina ;)

Pelkäsin vähän etukäteen, että kokemus olisi rinnastettavissa siihen, kun istuu ranskalaisten illallispöydässä ja yrittää epätoivoisesti poimia keskustelusta edes yhden tutun sanan, jotta voisi sitten myhäillä tietäväisen näköisenä, ikään kuin tietäisi mistä on puhe.

Sain yllättyä iloisesti. Vaikka valmennettavat ratsukot olivat tietysti valovuosia minua edellä, oli Ninan opetus ja vinkit erittäin ymmärrettäviä ja voin jopa sanoa oppineeni ymmärtämään esteratsastusta vähän paremmin, siis niitä vähän pienempiä juttuja, jotka erottelevat jyvät akanoista. En esimerkiksi tällä mun huikealla estetaustalla (kolmen illan alkeiskurssi kesällä 2010) ollut aiemmin tajunnut, ettei se ole pelkästään kahden esteen väli, joka määrittää käytettävien askelten määrän, vaan että ratsastajan pitää ottaa huomioon myös se, mitä seuraavaksi on tulossa ja sopeuttaa askeleeet ja laukan pituus sen mukaan. Tarkkaa puuhaa se on esteratsastuskin, ainakin jos sen haluaa tehdä hyvin eikä vain roiskia sinne päin.

Kuten kaikki muutkin maailmanluokan ratsastajat, joiden valmennuksen sisällöistä olen lukenyt, myös Nina korosti perusratsastuksen merkitystä. Hän myös painotti, ettei hyppäämistä tarvitse harjoitella maksimikorkeudella olevilla esteillä vaan viisaampaa on käyttää matalampia esteitä, mielikuvitella ne erikokoisiksi ja ratsastaa sen mukaan – näin ratsastaja saa arvokasta oppia askeleen pituuden säätelystä ilman, että hevonen rasittuu.

Muutamat harjoituksista olivat sellaisia, joita voisin itsekin alkaa jossain vaiheessa kokeilla. Esimerkiksi puomiharjoitus, jossa suurella ympyrällä on molemmilla puolikkailla kaksi puomia. Ensimmäisessä vaiheessa puomien etäisyys toisistaan on sama molemmilla puolikkailla. Sitten kun sujuva laukka tähän on löytynyt, siirretään toisen kaksi puomia hieman lähemmäksi toisiaan ja toisen kaksi hieman kauemmaksi toisistaan. Tavoitteena on askeleen pituutta säädelleen ratsastaa molempiin väleihin yhtä monta askelta kuin aiemminkin. Säätö pitää tehdä puomisarjojen välissä, niin että puomeilla ei tarvitse muuta kuin ylläpitää hyvää laukkaa.

Nina korosti ennen kaikkea laadukkaan laukan ja suoran hevosen merkitystä – ilman niitä ei hyppy voi olla laadukas. Samoin hän painotti pohkeella ratsastamisen ja tuntuman säilyttämisen tärkeyttä ja sitä, että ohjat eivät ole ratsastajan vaan hevosen tuki.

Tykkäsin valmennuksesta kovasti. Enkä vähiten siksi, että Nina toisti useamman kerran, miten tekemisen pitää olla hevoselle mielekästä.