Ihanan kirpakka syysaamu houkutteli lähtemään tutkimusmatkalle rohkeasti tallialueen ulkopuolelle. Sitten kävi vielä niin hyvä tuuri, että saatiin seuraakin mukaan. Ajattelin tarjota Durandolle vaihtelua useammassakin mielessä ja itselleni samalla liikuntaa, joten lähdin matkaan jalan.
Yritän siitä aiemmasta maastokömmähdyksestä vähän oppia, ja varustinkin siksi Durandon matkaan suitsilla. Laiska minäni sai melkoisen opetuksen siitä, etten silloin taannoin viitsinyt vaivautua säätämään jalustimia asiallisen mittaisiksi, ja vaikkei nyt kävelyllä mitään ongelmia ollutkaan, niin eihän vara venettä kaada.
Durando tuntui nauttivan kävelystä kovasti. Eikä muuten ollut ainoa. Muutama auto tuli vastaan, mutta nehän eivät ole missään määrin pelottavia. Sen sijaan mamman selän taakse piti yrittää piiloutua siinä vaiheessa, kun tietä vierusti noin puolen metrin levyinen oja, jossa oli tummaa vettä. No, parempi että pelkää tuommoisia liikkumattomia asioita, sillä vaaratilanteiden riski on kuitenkin pienempi ojan kuin auton kanssa kohdatessa :)
 |
| Välillä hän tykkää tulla niin kovin liki <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti