torstai 16. huhtikuuta 2015

Ei aina mee niin...

Hei rakkaat blogiystäväni.

Anteeksi, ettei minusta ole kuulunut aikoihin mitään.

Durandolle kuuluu hyvää.

Siis todella hyvää. Se on ollut tyytyväinen tarhassa, karsinassa ja enimmäkseen töissäkin. Se rakastaa tehdä porkkanamotivoituja maastakäsin juttuja ja on ollut kaikin puolin ihana, superhelluinen herrasmies. Terveyskään ei ole reistaillut. Ihan superhevo siis kaikinpuolin!

Meille kuului todella pitkään todella hyvää. Tunsin kehittyväni ratsastajana ja kasvavani hevosen omistajana, ihmisenä.

Silloin en ehtinyt kirjoittaa, koska oli niin paljon kaikkea hyvää. Nyt en ehdi kirjoittaa, koska on...no, edelleenkin myös paljon hyvää, mutta myös paljon suuria ja vaikeita asioita käsiteltäväksi, hoidettavaksi, työstettäväksi, päätettäväksi ja järjesteltäväksi.

En aio asioita täällä puida enkä tarkemmin eritellä, mutta pahoin pelkään, ettei tämä blogi tulee enää päivittymään. Jos tulee, niin sitten on kyllä tapahtunut jotain ihan odottamattoman onnekasta.

Durandolle kuuluu joka tapauksessa edelleen hyvää - ja toivottavasti tulee kuulumaan vielä vuosikausia.

***

Tässä vähän kuva- ja videokuulumisia viimeisen puolen vuoden ajalta:













Pojat tutustui, molemmat vähän ujoina.


Lämmin kiitos myötäelämisestä niin suruissa kuin iloissakin! Tämä blogin pitäminen ei olisi ollut mitään ilman just sua – kaikkea hyvää ja ihanaa kevättä <3 br="">
(Tiedän, että tämä on nyt vähän tällainen kökkö loppu, ja ehkä vielä jonain päivänä palaan tekemään sen tyylikkäämmin, vaikkei se tietysti enää silloin ketään kiinnosta. Tällä hetkellä ei kuitenkaan kapasiteetti riitä tämän enempään. pus!)