perjantai 28. toukokuuta 2010

Hyvä tunti!

Sain tänään pitkästä aikaa tunnille Retun, jolla olen ratsastanut vain kaksi kertaa aiemmin. Retu on kookas ja komealiikkeinen herrasmies, jonka kanssa yhteistyö sujui tänään oikein mainiosti.

Etsittiin suoruutta sekä käynnissä että ravissa ratsastamalla kentän poikki kahden puomin välistä, joiden keskellä piti tehdä pysähdys. Onnistuttiin Retun kanssa hyvin - ja kerrankin jäin ilman laiskanläksyä :)

Lopuksi otettiin pitkät pätkät laukkaa ympyrällä molempiin suuntiin. Tänään onnistuttiin ensimmäistä kertaa laukkaamaan kaikki kuusi samalla ympyrällä, etäisyydet säilyttäen, melko hallitusti - ja pitkään! Oltiin tosi ylpeitä itsestämme!

Saan jatkaa harjoituksia ihanan Retun kanssa taas huomenna. Nyt täytyy kiirehtiä Höyhensaarille, jotta jaksaa tämän ihanien aktiviteettien täyttämän viikonlopun nuupahtamatta kesken kaiken.

torstai 27. toukokuuta 2010

Voi, voi tätä onnen määrää!

Siis tulossa mitä mahtavin viikonloppu: huomenna tunti Rauhalan tallilla, lauantaina aamutalli Stenbackassa ja siitä ratsastustunnille Rauhalaan. Siitä sitten pikasuihkun jälkeen matkaan kohti Luomajärven hevoskievaria, jossa ohjelmassa melontaa, saunomista, hyvää ruokaa ja - - - rumpujen pärinää - - - maastoratsastusta! Mikä parasta Hevoskievariin lähdetään yhdessä ihanan mieheni kanssa, ja siis myös ratsastetaan yhdessä!

Jos siis blogissa on viikonlopun aikana vähän hiljaisempaa, niin tässä jo ennakkoselittelyä :)

Kian heppablogissa oli mielenkiintoisia videoita siitä, miten trampoliinia voi hyödyntää kehon- ja tasapainonhallinnan harjoittelussa. Tekisi mieli käydä shoppaamassa trampoliini. Joskin olen tähän asti himoinnut enempi sitä jättikokoa, jossa voisi oikeasti hyppiä. Edessä on siis vaikea valinta: hankkiako hupia vai hyötyä? Ja kun se valinta on tehty, on edessä äärimmäisen vaikea tehtävä: miten suostutella mies valitun kohteen hankintaan?

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Pökkelöjalan kehonhallintaa


Haasteellista ratsastamisen opettelussa on, että tavallaan sitä on aika vaikea opetella osissa. Siis ei oikein voi miettiä, että opettelisi vaikka ensin pitämään varpaat menosuuntaan ja vasta sitten, kun se on hallussa, siirtyisi harjoittelemaan seuraavan kehonosan hallintaa. Tai kai noin voi tehdä, mutta kun erillisiä osia on niin valtava määrä, niin tuolla tyylillä edes niitä muutaman sekunnin kymmenyksen hyviä hetkiä on odotettavissa vasta tooooosi pitkän ajan päästä.

Jos siis haluaa, että saisi edes joskus kokea lyhyitä oikeasti hyviä hetkiä, niin pitää yrittää miettiä joka ikinen osanen kuntoon. Kropassa mitä kummallisimmat asiat liittyvät toisiinsa niin, että kun joku kohta jännittyy, niin kohta jännittyy seuraava jne.

Sain osallistua tunnille tänään Toscan kanssa. Ensimmäistä kertaa oli lähellä, että meinasin turhautua omaan kyvyttömyyteeni. On aika ärsyttävää, kun itse tiedostaa, että jalat ovat ihan äärimmäisen jännittyneinä, mutta ei kykene rentouttamaan niitä. Yhtään.

En kuitenkaan joutunut taistelemaan turhautumista vastaan, sillä se aihio haihtui itsekseen yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Mikäs kiire tässä on, kun ei tässä lajissa valmistumisjuhlia vietetä kuitenkaan koskaan?

Tunnilla tehtiin vähän avotaivutuksia (tai sinne päin) harjoitusravissa ja mentiin laukassa kasia, niin että aina keskellä vaihdettiin ravin kautta oikea laukka. Haettiin myös istuntaan oikeaa tuntumaa ilman jalustimia harjoitusravissa kokeillen ääripäitä esimerkiksi hartioiden, käsivarsien ja kyynerpäiden asennoissa ja jännittyneisyydessä.

Suurin edistysaskeleeni oli tänään se, että onnistuin palauttamaan jalustimet oikealla paikalle usemman kerran kevyessä ravissa, muutaman kerran harjoitusravissa ja jopa kaksi kertaa laukassa - wuhuu! Tällaiselle pökkelöjalalle tuo on suuri saavutus :) En osaa vielä edes uneksia siitä päivästä, jolloin jalustimia ei tarvitse toistuvasti palauttaa oikealle paikalle.

Niin, ja sain ne pökkelötkin sitten lopulta vähän rentoutumaan, ainakin muutamiksi pätkiksi.

****


Eiliset istutukset näyttivät tänään ihan vähän nuupahtaneilta, mutta toivottavasti vielä virkoavat. Eivätkö ne olekin kuin ihania keitaita saviautiomaassa?

maanantai 24. toukokuuta 2010

(Itse)syytöksiä

Ei tullut kovin montaa istutuskuoppaa kaivettu tänään. Jotenkin ei tuo mutamaan lapioiminen houkuttanut.

Huomisen sääennuste lupailee onneksi vähän kuivempaa, joten ehkä huomenna saisi jo taimet maahan. Tai toivottavasti edes puolet niistä. Tulee muuten ilmaiset taimet kovin kalliiksi, jos pitää sitten ennen mummun ja tädin perheen seuraavaa kyläilyä käydä kaupasta ostamasta korvaavat nuupahtaneiden tilalle, jottei löperyys paljastu.

Huomisillalle siis tilauksessa kirkas taivas ja mieluummin edes muutama plusaste, kiitos!

*****

Leevin kanssa leikittiin äsken piilosta. Kierretään ympäri takkaa ja yritän löytää sopivan hetken, jolloin voi luikahtaa jonnekin piiloon. Kylppärissä kun piileksii savulasisen suihkuseinän takana, niin koirorukka yrittää tulla seinästä läpi. Ja kun ei pääse, jää ovelle tönöttämään. Ei ymmärrä ottaa uutta linjaa maalia kohti muutama kymmenen senttiä enemmän vasemmalta. Ei saisi nauraa, mutta minkäs teet - ja siitä seuraa sitten tietysti Syyttävä Katse:

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Johan pompotti!


Hain Nortin (kuvassa oikealla) ensimmäistä kertaa tarhasta. Porkkanoista huolimatta en saanut typyä houkuteltua luokseni portille - tosin olin tallilla melko myöhässä eli ei kauheasti ollut aikaa jäädä odottelemaan. Lähestyessäni Nortti katsoi kiinnostuneena eikä ainakaan karkuun lähtenyt. Houkutusporkkanat tekivät kauppansa, ja sitten lähdettiin kohti tallia. Tiukahkosta aikataulusta huolimatta oli pakko antaa Nortin mututtaa hieman ruohoa ja voikukkia matkan varrella - siitä tulee niin hyvä mieli!

Hoitotoimet sujuivat hyvässä yhteisymmärryksessä. Satulavyön kiristämisestä Nortti ei erityisemmin pidä, mutta kun tein sen ohjeistuksen mukaan reikä kerrallaan ajan kanssa, niin ongelmia ei ollut.

Tunnilla tehtiin paljon siirtymisiä sekä ravista käyntiin ja takaisin että ravista laukkaan ja takaisin. Sain Nortin tällä kertaa liikkumaan alusta lähtien edelliskertaa reippaammin, mutta tällekin tunnille osuu sellainen pimeä hetki, että laukka ei noussut kokonaisen kierroksen aikana toistuvista yrityksistä huolimatta. Jos jotain positiivista kaivaa, niin nyt sentään pysyttiin tuo aika edes ravissa, kun viimeksi käveltiin tai seistiin paikallaan. Jouduin taas ottamaan raipan ja tällä kertaa sitä myös käyttämään. En tykkää. Ymmärrän, että se on parempi vaihtoehto kuin jatkuva, turruttava pohkeiden käyttäminen, mutta ikävältä se silti tuntuu.

Oman kehon hallinta oli tänään varsinkin ravissa aika hakusessa. Pitkästä aikaa tuntui ravivolteissa siltä, että olisi halunnut tehdä isomman voltin, että pysyisi kyydissä. Pompotti niin kovasti ja pompuista tipahti harvoin satulan keskelle. Ihmettelin siinä holtittomasti heittelehtiessäni, että missä menee vikaan, kun löytyy tuntemuksia, jotka sentään ovat loistaneet poissaolollaan jo ainakin kuukauden verran. Sitten muistin alkaa hakea eteenpäin pyörivää liikettä lantiooni, ja kun se löytyi, sain sanoa heipat pahimmalle heilumiselle. Jännä huomata, miten helposti sitä voikaan taantua.

Loppuravien ajan tehtiin kuvioita oman pään mukaan, ainoana sääntönä oli, että uralle ei saanut mennä. Tässä vaiheessa tuntia Nortti oli jo tosi mukava ratsastaa, ja ensimmäiseen kertaan verrattuna painoi käsille nyt selkeästi vähemmän.

Raippaa lukuunottamatta oikein kiva tunti ja olen entistä tykästyneempi Norttiin. Laukassakin alkoi yhteinen rytmi jo pikkuisen löytyä, joten toivoa on.

Tunnin jälkeen kiivettiin vielä rinteelle katettuun herkkupöytään ja Nortti sai ahmia nurtsia ja voikukkia oikein ajan kanssa. Kaunis ja hyväkäytöksinen Nortti <3

*****

Taimireissun sato ylitti odotukseni monin verroin. Näitä sain:

* tuomi x 2 (noin 150 cm)
* akileija
* ruohosipuli
* kultapiisku
* kehäkukka
* nimetön valkoinen kukka
* nimetön kukka
* orvokki
* Suomen röyhytatar
* nimetön pensas
* juhannusruusu
* joku muu ruusu
* suikeroalpi
* tuoksuvatukka
* herttavuorenkilpi
* idän unikko

Osalle näistä on hieman haastellisempaa etsiä hoito-ohjeita. Huomenna pitäisi sitten ryhtyä istuttamaan oikein urakalla. Savelle ja metsäkortteille seuraa.

lauantai 22. toukokuuta 2010

Laukannostoja ja itsenäistä Toscailua


Perjantain tunnilla sain ratsastaa ihanalla Sissillä (kuvassa etualalla, jos siitä nyt mitään heppoja kukaan erottaa). Tunnin teemana olivat laukannostot vähän ehkä enemmän ajatuksella kuin aikaisemmin. Ensin asetus ulospäin, sitten sisäänpäin, myötäys ja laukka-avut. Laukka nostetettiin aina pitkän sivun alusta ja lyhyen sivun puolivälissä siirryttiin ravin kautta käyntiin.

Vasempaan kierrokseen onnistuin melko hyvin ja uhkuinkin itsevarmuutta, kunnnes oikea kierros palautti varsin tehokkaasti tavallisten kuolevaisten joukkoon :) Oikeaan kierrokseen ei tahtonut myötälaukkaa löytyä kuin hyvin satunnaisesti.

Molempiin suuntiin oli haasteena Sissin vauhdikkuus eli en pääse pyytämään edes asetuksia, kun Sissi olisi jo menossa täyttä häkää. Onnistun kyllä pidättämään niin, että kaunotar ei lähde laukalle, mutta raviin siirtymistä en läheskään aina onnistunut estämään, ja usein melkein koko pitkä suora menikin jarrutellessa.

Päätin kuin ensimmäisen Sissin aloitteesta lähteneen laukan jälkeen, että menköön vaikka kaikki laukkaharjoitukset jarrutteluksi ja raviksi, mutta minä en voi aina antaa hevosen päättää, milloin laukataan. Tällä minun tavallani ei sitten eilen paljoa laukattu, mutta toisaalta sillä Sissin tavallakaan ei kyllä annettua tehtävää asetuksineen olisi päässyt suorittamaan.

On kuitenkin ihan mahtavaa huomata kehitys siitä ensimmäisestä yhteisestä tunnista, jolloin Sissi vei minua holtittomasti pitkin kenttää. Nyt kun on itse oppinut vähentämään sitä paniikinomaista ohjista vetämistä, on alla enää pikkuisen normaalia reippaampi, ihanasti kuunteleva tamma.

Tallilta lähtiessä oli niin mahtava kesänillan tuoksu, äänet ja rauha. Kuvasin kyytiä odotellessa Rauhalan upeaa laidunta, jossa hepat saavat olla isona laumana.



Tänään kävin itsenäisesti ratsastamassa Toscalla. Ajatus oli ehtiä selkään ennen päivän kuumimpia tunteja, mutta toisin kävi. Oli niin kiva viettää rauhaisaa aikaa yhdessä ulkona ja katsella kun rouva ahmi antaumuksella ruohoa.


Olin päättänyt, etten tee Toscan kanssa mitään erityistä harjoitusta vaan keskityn siirtymisiin ja omaan istuntaan. Aluksi oli taas tosi jähmeää, mutta sitten kun Tosca vähän lämpeni, alkoia sitä oma-aloitteistakin liikettä löytyä, varsinkin ravissa.

Onnistuin aina hetkellisesti löytämään sen pyörivän liikkeen lantiosta ja yritin muutenkin tsempata vatsalihasten kanssa. Käsivarsien oikeampi asento alkaa pikkuhiljaa tuntua luontevammalta ja sitä ei tarvitse ihan koko ajan palautella mieleen. Edistystä!

Huomenna pääsen Mian tunnille Nortin kanssa eli loistavaa opetusta luvassa! Tallihommien jälkeen ajelen mummolaan ja tätilään rohmuamaan taimia - toiveissa olisi, että kesän lopussa pihalla kasvaisi jotain muutakin kuin savea.

torstai 20. toukokuuta 2010

Hurmaava Nortti ja ihana kesämaja


Keskiviikon tunnille matkasin vielä huomattavasti tavallistakin jännittyneempänä, olihan odotettavissa kokeilukerta ihan uuden heppatuttavuuden kanssa. Minua oltiin jo etukäteen varoitettu siitä, että Toscaan verrattuna vastassa saattaisi olla vähän happamampi ilmestys, jonka kanssa saisi pohkeitaan treenata oikein kunnolla. Näistä varoituksista vain jälkimmäinen osui keskiviikkona kohdalleen (eikä sekään niin pahasti kuin olin varautunut).

Nortti (North Light) oli hoitaessa herttainen ja yhteistyökykyinen, mistä kehuinkin komeaa poikaa pariin otteeseen oikein kovaan ääneen. Se vähän harmitti siinä vaiheessa kun paljastui, että rekkamiesnimestään huolimatta Nortti on tamma. Näin.

Toscaan verrattuna Nortilla on korkea ja hidas ravi. Silti siinä oli ihan mukava istua. Laukassa en onnistunut alkutunnin aikana löytämään mitään järkevää rytmiä tai tuntemusta omaan kroppaani. Osittain se johtui varmaan siitä, että Nortti oli melko tahmea ja olisi tarvinnut paljon napakampaa ja nopeampaa pohjetta. Mutta kun ei osaa ja koko energia alkaa mennä niihin pohkeisiin, niin istunnasta katoaa se vähäkin tolkku mitä siihen on onnistunut löytämään.

Mia kävi Nortin selässä demonstroimassa sitä, miten pohkeita kuuluisi käyttää. Siinä ihastellessani jouduin toteamaan, että taitaa tältä tädiltä puuttua tuommoiset nopeat lihassolut kokonaan. Toisaalta ensimmäinen haaste on jo siinä, että pitäisi osata mielessään käsitellä tilanteet ja tuntemukset paljon nopeammin eikä jäädä aina vatvomaan. Mutta minkäs teet, tässä ketjussa on vielä monta heikkoa lenkkiä - ja tulee olemaankin. Jos ei olisi, niin ei tarvitsisi voivotella sitä, miksi HIHSin liput ovat niin kalliit.

Sen jälkeen, kun Mia oli käynyt Nortin selässä, oli meininki aika erilaista. Enää ei juuri tarvinnut pohjetta ja itse asiassa jarruillekin löytyi parissa kohtaa käyttöä. Ihan viimeisen viisiminuuttisen aikana löytyi omaankin ratsastukseen taas vähän tolkkua ja muutama laukka-ravi-siirtymä meni tosi kivasti. Olen myös huomannut edistystä kyynerpään kanssa, joka pysyy jo huomattavasti paremmin oikealla paikalla. Jipiii!

Jatkosta ei nyt ehditty vielä sopia, mutta ensi lauantaina ja keskiviikkona pääsen taas tuuraamaan Toscan vuokraajaa, joten tässä ehtii vielä tulevaa pähkiä. Toivottavasti järjestyy jokin tapa, jolla voin jatkaa Mian oppilaana vielä pitkään.

Mukava keskiviikko kruunattiin nukkumalla ulkona. Olen vinkunut ulkona nukkumisen perään viime kesästä asti, ja nyt sain tahtoni läpi. Kyhättiin Ikean halpisverhoista ja hyppynarusta kerrassaan upea vuodekatos ja kannettiin terassille kunnolliset petikamppeet.


Kyllä kelpasi tuhista raittiissa ilmassa, surisijoilta suojassa ja lämpimän peiton alla. Sain ylipuhuttua miehen vielä toiseenkin yöhön, joten kohta kömmin taas terassille prinsessakatoksen alle. Kauniita unia!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Hei hulinaa!

Näin pitkää hiljaisuutta ei tässä blogissa ole tainnut olla sitten joulureissun. Elämä on ollut tosi hektistä, ja jo ennestään ratsastuksentäyteisin edellisen viikon ohjelman ja rytmin sotki lopullisesti yllätyspolttarit. Polttarit ovat tietysti useimmiten yllätys, mutta tässä tapauksessa ehkä vielä tavallistakin enemmän, kun meillä ei ole vielä hääpäivääkään päätettynä!?

Jännityksen, naurun ja muistojen täyteinen polttaripäivä vaati muutaman päivän toipumisen, ja vasta nyt alan pikkuhiljaa palailla normaaliin olotilaan.

Tässä lyhykäinen summaus viime viikon ratsastuksista:

Keskiviikkona pienryhmätunnilla Toscan kanssa. Harjoituksissa keskityttiin suoruuteen pituushalkaisijalla sekä ravipohkeenväistöihin pieneltä ympyrältä isommalle. Sain Toscan liikkumaan reippaasti omalla moottorillaan vasta ihan lopputunnista, mutta muuten harjoitukset sujuivat paikoitellen ihan kivastikin.

Torstaina tutustumassa Jokelaan. Sain ratsukseni ihanan Prinssin. Mahtavan kokoinen arabi-lipizza-ruuna, joka ratsastaessa tuntui kuitenkin juuri sopivan kokoiselta. Yhteistyö sujui hyvin, vaikka aluksi sössin laukannostot ihan järjestelmällisesti. Sitten puolittain vahingossa jotain meni oikein ja huomasin aiemmilla yrityksillä nojautuneeni eteenpäin sisäjalan mukana. Miten paikallaan istuminen voikin olla niin vaikeaa?

Perjantaina Rauhalassa. Tunnin aiheena puolipidätteet ja ratsuna suloinen Virma. Alkutunti sujui hyvin ja Virma kuunteli pieniäkin pidätteitä. Loppua kohden homma karkasi vähän käsistä ja haasteita oli sekä teiden, askellajien että tempon kanssa.

Lauantai ratsastustunti Toscalla peruuntui siis polttareiden vuoksi, mutta polttaririentoihin minut sentään noudettiin valkealla ratsulla. Voi kun voisikin joka aamu kotiportailta nousta hevosen selkään!

*****

Toscan vakivuokraaja on palannut reissultaan, joten vähän ikävän kyyneleitä on odotettavissa :( Eteenpäin on kuitenkin katsottava; huomenna olisi tarkoitus mennä kokeilemaan yhteistyön toimivuutta uuden vuokraheppaehdokkaan kanssa.

tiistai 11. toukokuuta 2010

Pihasuunnitelmia ja pohdintoja


Tänään tapahtui pihaan liittyen kaksi edistysaskelta: 1) saatiin pihalle yhdeltä työmaalta kuljetuksen hinnalla kaksi kuormaa isoja pengerryskiviä ja 2) saatiin vihdoinkin päätettyä, minkä kokoinen ja muotoinen takapihan terassista tulee. Toteutusvaiheeseen ei kuitenkaan päästä ennen kuin piha on kuivunut kunnolla ja se mennee kesäkuun puolelle. Traktori- ja kaivinkonehommia on vielä paljon ja niillä ei noin märälle pihalle kannata tulla. Saa äkkiä enemmän vahinkoa kuin hyvää aikaiseksi.

Jotain voi jo nyt tehdä. Mies oli kasannut tänään ylimääräisistä harkoista pihalle maalaustelineet. Olen mennyt pikapäissäni lupaamaan, että maalaan kaikki autotallin ulkoverhoukseen tarvittavat paneelit, jos hän huolehtii sitten paneloinnista. Ihan vähän kaduttaa ja mietin vielä, miten tästä voisi luikerrella itsensä irti.

*****

Ei blogimerkintää ilman ratsastusasiaa. Sunnuntaina sain siis aamutallihommien jälkeen ratsastaa Toscalla itsenäisesti. Tulin siihen tulokseen, että minun ei kyllä kannata ainakaan kovin monta kertaa perätysten ratsastaa itsenäisesti. Oma osaaminen ei vaan riitä siihen, että saisin asioita tapahtumaan oikealla tavalla. Esimerkiksi vaikka kuinka yritän keskittyä pitämään ohjat kunnolla kädessä ja kyynerpään oikealla paikalla, huomaan koko ajan lipsuvani. Minä tarvitsen sitä, että joku huomauttaa epäkohdista koko ajan. Se on toistaiseksi vielä ainoa tapa, joka toimii.

Yksikseni myös se vähäinenkin jämäkkyyden siemen katoaa kokonaan. Alan kyseenalaistamaan tuntemuksiani ja tekemisiäni. Mietin, että voinkohan pyytää hevosta liikkumaan reippaammin, että mitä jos sitä sattuukin johonkin. Fakta on, että minulla on kokemusta hevosista vielä niin vähän, että on oikeastikin ihan perusteltua epäillä sitä, ettäkö välttämättä erottaisin, milloin hevonen ei tee jotain, koska en sitä riittävän jämäkästi pyydä ja milloin syy voi olla jossain muualla. Tiedostan toki, että todennäköisemmin syy on minun lepsuudessani, mutta pelkään tilannetta, jossa todella kovasti vaatisin jotain ja paikalle tulisi joku kokenut ja sanoisi: "älä hyvä ihminen nyt kiusaa sitä hepparaukkaa, etkö näe, että se on kipeä?!" Siihen loppuisi tämän tädin heppailut. Tästä syystä minulle on tärkeää, että läsnä on henkilö, joka tuntee hevosen eläimenä ja vielä nimenomaan aina kyseessä olevan hevosen ja tekee tulkinnat minun puolestani.

Vähän hankalaselkoinen vuodatus, jonka voi summata vaikka siten, että rakastan ja tarvitsen ratsastustunteja! =) Tällä viikolla ihania, ohjattuja tunteja on keskiviikkona (Tosca), torstaina (tutustuminen Jokelan ratsastuskeskukseen) ja perjantaina (Rauhala). Taidan yrittää sopia myös viimeiselle Toscan vuokrauskerralle lauantaille tunnin.

Huomeniltana ratsastuksen jälkeen grillaillaan hyvässä seurassa ja toivottavasti aurinkoisessa säässä. Ruokalistalla on halloumisalaattia ja tsatsikia, jotain ihanasti marinoitua lihaa ja peruna-kasvis-nyyttejä ja jälkkäriksi valkosuklaamoussea ja mansikoita (jos vaan tuoreita mansikoita löytyy). Njami!

Kuvassa tuoksukoiruli pohtii. Meillä on yhteinen harrastus.

lauantai 8. toukokuuta 2010

Jumppaa ja takapakkia



Edellisen kirjoituksen jälkeen olenkin ehtinyt jo ratsastaa kolmesti. (Välillä tuntuu, että koko homma alkaa karata käsistä. Mies kuitenkin kannustaa, koska mitä enemmän olen tallilla, sitä enemmän hän voi golfata ilman, että siitä seuraa motkotusta.)

Perjantain tunnilla Rauhalassa sain mennä taas Sissillä. Tästä ihanasta neidistä ja hänen naapuristaan Siinasta on tulossa kaikkien meidän tyttöjen suosikkeja (tosin itse en ole vielä Siinalla päässyt ratsastamaan). Odotettavissa lämminhenkisiä kissatappeluita ;)

Edellisen perjantain estehyppelyn vastapainoksi harjoiteltiin nyt pohkeenväistöä. Sissin kanssa väistöt oikealle sujuivat melko hyvin heti toisesta yrityksestä lähtien ja ehdin jo olla (luultavasti hieman liian) tyytyväinen suoritukseeni. Vasemmalle Sissi sitten rynnistikin oikein kunnolla vasemmasta pohkeestani läpi ja oli lopulta sellaisella venkulalla, että tuskin kumpikaan meistä enää muisti, mihin suuntaan oltiin oltu menossa. Sain muutaman sakkokierroksen ja toisella sakolla sitten saatiin jo muutama oikein mallikas askel tehtyä.

Väistöharjoitusten jälkeen laukattiin isolla pääty-ympyrällä ja tehtiin välissä siirtyminen raviin ja taas laukkaan ja sitten sama toiseen suuntaan. Tavoitteena oli löytää sellaista tasaista ja ratsastajan hallitsemaa laukkaa. Alan pikkuhiljaa päästä jyvälle tuosta Sissistä ja vetokilpailuun ymmärsin tällä kertaa olla lähtemättä. Tosin olin mielestäni huonompi Sissin kanssa nyt kuin silloin edellisellä kerralla puomitunnilla, mutta ei kai mikään kehityskäyrä koskaan johda koko ajan tasaisesti ylöspäin? Ei edes mun paino, onneksi.

Tänä aamuna kävin itsenäisesti ratsastamassa Toscalla. Yritin taas kovasti suunnitella koko tunnin etukäteen, mutta uusiksi se meni viimeistään siinä vaiheessa, kun kävi ilmi, että maneesissa oli kaksi muutakin ratsukkoa ja muutama muukin ihminen. Hirmuiset suorituspaineet. Jotenkin ihan eri juttu kuin tunnilla, jolloin on oppilasleima otsassa ja saa olla höhlä ja taitamaton.

Yritin taas Toscan kanssa enimmäkseen keskittyä omaan istuntaani, etsiä rentoutta jalkoihin ja pitää kyynerpäät oikeassa paikassa, mutta joustavina. Välillä tuntui, että harjoitusravi meni ihan kivastikin. Mentiin myös vähän kiemurauraa ja siellä suorilla pätkillä tehtiin käyntiaskeleita. Tässä huomasin, että olisi pitänyt jo etukäteen päättää tarkka käyntiaskeleiden määrä, koska helposti lipsahti vähän sitten semmoiseksi, että ei aina ollut ihan selvää, kumpi meistä sen aloitteen takaisin raviin siirtymisestä lopulta teki. Kokeilin myös pohkeenväistöjä ravissa ja kuudesta yrityksestä yhdellä tunsin, että Tosca astui ristiin ja pysyi kuitenkin suorana.

Laukkaosuudet menivät selkeästi huonommin. Vaikka kuinka yritin olla napakka ja vaatia, niin reippaus laukassa ei kestänyt koskaan kovin montaa askelta kerrallaan ja se tuntui vähän sellaiselta väkisin vääntämiseltä. Tässä juuri konkretisoituu itsenäisen tekemisen ongelma tällä tasolla; jää vielä näin perusasioiden kanssa jumiin eikä oikein osaa ilman apua korjata.



Toscan luota nopea siirtyminen Rauhalan tallille tunnille. Sain vaihteeksi Virman (nyt tuntuu olevan Virma & Sissi -kausi). Tuntia oli pitämässä poikkeuksellisesti Paupa ja tunnin aiheena oli istunta - jipii! Alkulämmittelyissä jo laitettiin rima melko korkealle: lämmiteltiin pääty-ympyröillä ja toiseen kierrokseen piti keventää kaksi ylhäällä, yksi alhaalla -rytmillä ja toiseen kierrokseen kaksi alhaalla, yksi ylhäällä -rytmillä. Minulle huomattavasti vaikeampi versio oli tuo kaksi ylhäällä, joka vaatii alavartalon lihaksistolta paljon enemmän. Satulaan palaamiset olivat enimmäkseen aika holtittomia.

Sitten lähdettiin ratsastamaan kolmikaarista kiemuraa harjoitusravissa. Hevosen asetuksista ja muista hienouksista ei tarvinnut tällä kertaa välittää vaan riitti, että huolehti oikeasta tiestä ja siitä, että tempo oli sellainen, joka mahdollisti omaan istuntaan keskittymisen. Sain eniten palautetta jaloista, jotka eivät pysy jalustimissa paikoillaan. En kerta kaikkiaan käsitä, miten voin koskaan onnistua pitämään jalan rentona samaan aikaan, kun polvi pitää olla sen verran koukussa, että kantapää tulee lonkan linjaan ja vielä niin, että kantapää on alhaalla. Tuntuu fyysiseltä mahdottomuudelta, mutta jatkan sitkeästi harjoituksia. Eiköhän se sieltä vielä jonain vuonna löydy.

Välikävelyiden aikana jumpattiin oikein urakalla: nosteltiin polvia, simuloitiin kävelyä, poljettiin polkupyrää ja vaikka mitä. Kylmä ei kerennyt tulla. Jumpan jälkeen jatkettiin entistä vetreämpinä samaa harjoitusta toiseen kierrokseen.

Vatsalihakset olivat kohtuullisen hyvin nyt mukana, ja harjoitusravissa oli mukava istua. Kaikkiaan tosi hyviä ja tehokkaita harjoituksia.

Lopuksi otettiin vielä vähän laukkaa ympyrällä ja yritettiin hakea omaan lonkkaan liikkuvuutta. Tähän en oikeastaan ehtinyt keskittyä, kun Virman laukka tuppasi aina alkuun olemaan aivan liian kovaa ja sitten kun vähän jarrutin, niin tipahti heti raville. En osannut löytää sitä kultaista keskitietä, jolla oltaisiin pysytty kohtuullisen vauhdin laukassa.

Hyviä heppakokemyksia ja taas on kolme tuntia enemmän kokemusta.

Huomenna lupasin mennä harkkailemaan taas aamutallia ja kun siihen kylkeen sitten tarjoutui mahdollisuus ratsastaa taas Toscalla, en voinut mitenkään kieltäytyä - siis ihan huippu heppaviikonloppu!

Molemmissa kuvissa ihana rouva Tosca.

Edit: Olin unohtanut otsikon! Ja nyt tuosta jälkikäteen lisätystä tuli mieleen, että onko olemassa etupakki? Ehkä pakko selvittää tuon sanan etymologian.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Puomeja ja pohkeenväistöjä

Tänään oli vuorossa pienryhmätunti Toscan kanssa. Alkulämmittelyjen jälkeen toiselle pitkälle sivulle ilmestyi yksi puomi, joka piti ylittää harjoitusravissa. Eka yritys meni jotenkin hullusti, mutta sitten alkoi sujua. Tämän jälkeen puomit tuplattiin ja tehtävä muuttui niin, että puomien vastaisen pitkän sivun lopussa piti nostaa laukka, laukata suuri pääty-ympyrä, sitten ne puomit ja tehdä toiseen päätyyn voltti laukassa, jonka tempoa sai jo tässä vaiheessa vähän hiljentää ja sitten pitkän sivun alussa siirtyminen raviin ja sivun lopussa taas laukkaan.

Siirtymiset sujuivat suhteellisen hyvin, mutta puomien kohdalla Tosca meinasi usein tipahtaa raville ja muutenkin laukkaan sai tänään ehkä puhaltaa vauhtia vähän tavallistakin enemmän.

Sitten vaihdettiin harjoitusraviin, tultiin ensin pikällä sivulla olevat ravipuomit ja sitten lyhyen sivun puolivälin jälkeen käännettiin keskelle ja tarkoitus oli palata uralle pohkeenväistöillä. Voin kertoa, että ei onnistunut. Ravipuomit olivat sellaisia käyntipomppupuomeja ja pohkeenväistöä esitettiin ehkä kaikkiaan viisi askelta. Ei ole tuo väistätystekniikka oikein tädillä vielä hallussa.

Kaiken kaikkiaan olin tänään tunnilla todella paljon huonompi kuin lauantaina. Onhan se toisaalta selvä, että kun yksityistunnilla saa koko ajan jakamatonta huomiota ja jatkuvaa tukea omaan ratsastukseensa, saa siinä väkisinkin useammin palasia loksahtelemaan paikelleen. Kyllä tänäänkin oli onnistumisia, mutta jotenkin tuntui, että vatsalihakset olivat aika kadoksissa. Siitä huolimatta tunnin jälkeen oli oikein messevä hiki - jotain siis olin tehnyt muutakin kuin matkustanut.

Yksi vähän nolokin juttu sattui. Yhdessä vaiheessa piti mennä koko rata leikkaa laukassa, ja siis tehdä lävistäjällä laukanvaihto. Sain saman ohjeen kuin viimeksikin eli, että pää pitää olla kääntyneenä sinne suuntaan, minne ollaan menossa, niin sillä se laukka vaihtuu. No siinä sitten olin kaula ihan kiemuralla ja ihmettelin, kun ei vaan laukka vaihdu. Kaikki ne, jotka osaavat ratsastaa, varmaan nauroivat jo edellisen kirjoituksen kohdalla, mutta niille, jotka eivät lajin hienouksia tunne, niin kerrottakoon, että siis idea on siinä, että sen hepan pää pitää olla sinne menosuuntaan. Että näin.

Jos haluaa hakea hyviä puolia noloista jutuista, niin se on varmaan sitten se, että näistä ainakin oppii -samaa simppeliyttä ei tee mieli toistaa =)

Tosca oli sympaattinen ja suloinen, taas. Melkein on jo nyt sitä ikävä, kun on enää puolitoista viikkoa vuokrausta jäljellä.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Se pyörii sittenkin!

Lauantain tunnilla Toscan kanssa keskityttiin erityisesti kehonhallintaan ja oman asennon parantamiseen. Tehtävät ja tiet eivät olleet vaikeita, mutta kun samalla yrittää keskittyä vatsalihaksiinsa, käsiinsä, jalkoihinsa ja vauhdin ylläpitämiseen, niin helpoistakin teistä tulee hankalia. Pääsin myös kokeilemaan laukanvaihtoa kaksi kertaa. Siis minun ei tarvinnut tehdä itse mitään muuta kuin huolehtia siitä, että katsoisin oikeaan suuntaan lävistäjällä. Senkin meinasin ensimmäisellä kerralla mokata. (Laukanvaihdonhan tulin jo vahingossa kokeneeksi sillä kerralla, kun kävin yksin ratsastamalla Toscalla. Ymmärrys ei riittänyt siihen, että koko rata leikkaa ei ole ihan sama juttu laukassa kuin ravissa.)

Sain taas osan tuntia mennä ilman jalustimia ja treenailla polvien nostelua ja jalkojen irrottamista hevosen kyljistä. Ilman jalustimia ratsastaessa korostuu oikein erityisesti se, että jos Tosca tekee pienenkin ennakoimattatoman sivuliikkeen tai vähäänkään tiivistää tempoa, niin käperryn välittömästä muna-asentoon, siis tiukka etunoja, hartiat mahdollimman jännittyneiksi ja suppuun. Sehän se auttaa tilanteen hallinnassa pitämisessä. No, vuosien harjoittelun jälkeen sitä ehkä sitten onnistuu estämään vaistonvaraisia ratkaisuja.

Satunnaisesta muna-asennosta huolimatta tunnista jäi mieleen enimmäkseen onnistumisenkokemuksia. Minulle on erityisesti Toscan kanssa ollut selkeästi vaikeaa löytää rytmiä ja oman kehon liikettä laukassa kuin ravissa (ilmeisesti Toscan hitaasta laukasta johtuen). Mia opasti miettimään lantioon eteenpäin pyörivää liikettä, jonka sitten löysinkin. Samaa etsin ravissa ja aluksi tuntui, etten kyllä löydä mitään muuta kuin sivuttaisliikkeen, mutta aikani kuulosteltuani sama eteenpäin pyörivä liike löytyi ravissakin. Mielessäni oli kuva sellaisen vanhanaikasen junan pyöriä yhdistävän putken (akseli?) liikkeestä.

Tämän pyörimisen löytäminen yhdistettynä siihen, että aina välillä käsivarret pysyivät muutaman sekunnin oikealla paikallaan, tarjosi muutamia sekunteja oikein tasapainoisen tuntuista ratsastusta, josta tuli itselle se olo, että tämänsuuntaiselta sen varmasti kuuluisi tuntua.

Käsien käyttämiseen liittyen tiedostin ensimmäistä kertaa, että jarruttaessani olen voimakkaasti painanut kättä alaspäin sen sijaan, että olisin vienyt kyynerpäitä taaksepäin. Tästä on minulle varmasti jo monta kertaa aiemminkin sanottu, mutta vasta nyt kyky tarkkailla omaa toimintaa oli sillä tasolla, että viesti tavoitti kuulijan.

Tosi hyvä tunti! (Ei ole tainnut muunlaisia vielä ollakaan.)

*****

Ratsastuksen lisäksi vapun viettoon kuului tallitöiden opettelua. Olin imememässä itseeni niin oppia kuin tallin rentouttavaa ilmapiiria sekä lauantai-iltana, sunnuntaiaamuna ja sunnuntai-iltana. Hyvää treeniä, varsinkin jo muistaa tehdä töitä ergonomisesti enemmän vatsa- ja selkälihaksillaan.

Varmasti kaikkein haasteellisin puoli tallitöissä on se, että pitäisi tunnistaa parikymmentä hevosta, jotta osaisi hakea tarhoista oikeat konit oikeisiin karsinoihin. Minulla on vielä välillä vaikeuksia erottaa poni hevosesta, joten en taida ihan vähään aikaan olla itsekseni tekemässä tallia :) Olen kuitenkin tosi kiitollinen, että saan mahdollisuuden opetella ja että löytyy kärsivällisiä ihmisiä, jotka jaksavat selittää ja perustella, välillä samaa asiaa useampaankin kertaan, kun omaksumiskyky on ylittynyt =)