Kesälomaraportti osa 2: Maastoratsastusleiri Luomajärven hevoskievarissa

Olin odottanut heppaleiriä todella hartaasti. Jännitin kaikkea mahdollista: pysyisinkö mukana, alkaisiko vauhti hirvittää, tippuisinko, saisinko nukuttua yhteismajoituksessa, minkä hepan saisin?

Saavuimme kievariin suunnitellusti lounasaikaan maanantaina. Majoituimme sympaattiseen vanhaan tupaan ja pääsimme heti sen perään nauttimaan herkullisesta lounaasta. Meitä leiriläisiä oli kaikkiaan kuusi. Minä olin ratsastajana porukan juniori; muilla kokemusta oli ehtinyt karttua jo useiden vuosien ajan, mikä ei alkuvaiheessa ainakaan jännitystä lievittänyt.

Lounaan jälkeen tutustuttiin tiluksiin ja sitten suunnattiin tallille. Hepaksi minulle valikoitui tallin toiseksi suurin hevonen, suokkitamma Minttu (kuvassa).


Ensimmäiselle maastolenkille lähdettiin lämpötilan hivutellessa kolmenkympin paikkeilla. Ikävä kyllä retki lähes tyssäsi ensimmäiseen ravipätkään, sillä yksi hevosista liikkua epäpuhtaasti. Loppulenkin jatkoimme käynnissä.

Seuraavana aamuna lähdimme maastoon heti aamiaisen jälkeen. Teimme noin tunnin mittaisen lenkin, johon sisältyi myös muutama reippaampi laukkapätkä. Satulassa pysyin kivasti. Suurin haaste oli väistellä etujoukkojen kavioiden lennättämiä kiviä.

Iltapäivällä harjoiteltiin temppurataa kentällä: sillan ylitystä, labyrinttia, L-muotoista peruutusta, lätäkköön astumista, pujottelua ja tavaran siirtämistä paikasta toiseen. Muut jutut sujuivat melko hyvin, mutta peruuttamisessa jäi kyllä roimasti parantamisen varaa, vaikka yksi onnistunut suoritus saatiinkin.

Illalla matkattiin läheiselle laavulle iltapalalle jättikokoisen Aukustin kyydissä. Ohjelman mukaan laavulla oli tarkoitus paistaa yhdessä lettuja, mutta jostain syystä tällä kertaa letut olivatkin valmiiksi mukana ja mallia "eineshyllystä", joten laavulla oleilu jäi vähän tyngäksi. Aukustin kyydissä oli kuitenkin ilo matkata.



Kolmantena päivänä vuorossa oli pidempi vaellus Hämekankaalle. Matkaan lähdettiin heti aikaisin aamusta ja takaisin palattiin vasta myöhään iltapäivällä (tarkkoja kellonaikoja en osaa sanoa, kun ei tullut juuri kelloon vilkuiltua muutoin kuin aamuisin).

Pitkä vaellus taittui enimmäkseen käynnissä, mutta mukaan mahtui useampia vauhdikas laukkapätkä ja jonkin verran ravia. Välillä pysähdyttiin laavulle lounastamaan. Oli tosi idyllistä lounastaa metsän keskellä ja katsella heppoja, jotka tyytyväisenä mututtivat heinäannoksiaan puihin sidottuina.

Pitkän päivän ilta huipentui mallassaunaan ja kylpypaljuun. Tunnelmallinen saunakokemus hieman lässähti, kun kävi ilmi, että saunanlämmittäjä oli unohtanut pellin auki, ja huomasimme jossain vaiheessa istuvamme lähes kylmässä saunassa.


Neljännelle päivälle ohjelmaan oli merkitty leirikisat, mutta yksimielisellä päätöksellä se vaihdettiin vielä viimeiseen maastolenkkiin. Päätöstä emme joutuneet katumaan, sillä pääsimme laukkaamaan pellolle!

Peltolaukasta puhutaan niin hurjaan sävyyn, että tässä vaiheessa vähän jännitti, miten näin vähäisellä kokemuksella haasteesta selviäisin, mutta pelko osoittautui turhaksi: huikea kokemus, ja pelkästään positiivisessa mielessä! Jotain vauhdista kertonee se, että vaikka ilma oli täysin tyyni, viuhui tuuli korvissa oikein kunnolla. Jiihaa, lisää tätä!

Leiri päättyi lounaaseen torstaina, jonka jälkeen startattiin kotimatkalle hieman haikeissa tunnelmissa.

Kaikkiaan leiri oli kiva kokemus ja maastoratsastus ihan huippua. Tässä leirin plussat ja miinukset:

+ Upeat ja vaihtelevat maastot perinteisestä maalaismaisemasta kapeisiin metsäpolkuihin ja kangasmetsässä polveileviin hyväpohjaisiin teihin, joilla ei ole moottoriliikennettä.

+ Kievarin hevoset olivat hyvin hoidettuja, helppoja käsitellä ja erittäin luotettavan oloisia maastossa.

+ Tallimestari oli tosi mukava ja erittäin hyvin tehtävänsä tasalla.

+ Kaunis miljöö.


- Hevostelua olisi voinut olla ohjelmassa mielellään vähän enemmänkin.

- Lyhyeen lopahtanut mallassaunailta.

- Eineslätyt laavuretkellä, jolla nimenomaan piti paistaa lättyjä.

- Majoitustilassa ei ollut hyttysverkkoja, joten kärpäset ja hyttyset häiritsivät unta (helteiden vuoksi ovet ja ikkunat oli pakko pitää auki).

- Leiristä ei kerätty palautetta.

Pääasia eli heppailu oli siis kunnossa, mutta muuten ohjelma jätti vielä parantamisen varaa. Ehkä olen liian kriittinen :)

Luomajärven hevoskievarin sivut

Kampäkki kesälaitumilta

Niin pientä puhetta, ettei sitä edes kuule...

Valtaisat pahoittelut ihan liian pitkästä hiljaisuudesta!

Loma meni yhdessä hujauksessa ja nyt on jo takana yksi päivä toimistokuukkelina. Tarkoitus oli bloggailla harvakseen lomankin aikana, mutta huono muisti puuttui peliin; ensimmäiseen yritykseen mennessä oli koneen salasana jo autuaasti unohtunut ja pääsin koneelle vasta tänään. Kai se on onnistuneen lomailun merkki?

Kuluneina viikkoina ehdin nähdä Ranskaa ja Espanjaa, valloittaa vuoria (jos ihan vähän liiotellaan), tonkia multaa ja roudata selkä väärällä erilaisia maa-aineksia sekä tietysti heppailla sekä Suomessa että Ranskassa.

Ranskassa osallistuin kahdelle hepparetkelle, Suomessa olin neljän päivän maastoratsastusleirillä Luomajärven Hevoskievarissa ja lisäksi ilmoittauduin vielä viime tipassa Rauhalan tallilla järjestetylle istuntakurssille, joka pidettiin viime viikolla.

Yritän ehtiä kirjoittelemaan näistä kaikista vähän enemmän lähiviikkoina. Aikatauluhaasteita on, sillä tämän viikon illat kuluvat suurimmaksi osaksi estealkeiskursilla - jiihaa! Ja loppuaika sitten pihaa tonkiessa - ihan jiihaa sekin, oikeasti!



Ylemmässä kuvassa kesälaitumista nautiskelee ihana Nortti. Alempi kuva on Ranskasta, uskomattoman kauniista Gavarniesta.

Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja muita tarinoita

Nyt on taas edellisestä päivityksestä ehtinyt kulua niin kauan, että asiaa on ihan valtavasti. On kyllä ollut ihmeellisen tapahtumarikas viikko!

Ylpeys käy lankeemuksen edellä 29.5.

Minä siis ilmeisesti en saa hetkeksikään erehtyä luulemaan, että osaan mitään. Kun perjantain tunti Retun kanssa meni niin kivasti, olin intopiukena vielä lauantain tunnin alussa; voisinko jäädä ilman laiskanläksyä kaksi kertaa peräkkäin? En voinut.

Jatkettiin samaa perjantaina aloitettua suoruusteemaa. Siinä missä perjantaina sain tyytyväisenä myhäillä lähes luotisuoraa ratsuani, oli lauantaina allani aivan käsittämättömän kummallinen vänkyrä, joka kaula tuhannen mutkalla puski välillä lapa ja välillä perä edellä aina väärään suuntaan.

Ensimmäiset harjoitukset käynnissä ja ravissa meni vielä ihan hyvin, mutta kun mukaan otettiin laukannosto puomien välistä kentän keskeltä, niin pakka hajosi. Retu vänkyröi viimeistään siinä vaiheessa, kun puomeille oli enää parikymmentä metriä eikä osaamiseni kerta kaikkiaan riittänyt hepan suoristamiseen. Yrittämiseen kuitenkin meni kaikki energia, minkä vuoksi onnistuneita laukannostoja tuli ehkä kokonaista yksi.

No, aina ei voi onnistua, mutta olisi ollut kiva saada selville edes se, missä meni niin rankasti pieleen? Nyt en saanut, joten mysteeri jää odottamaan ratkaisua. Ainoa, mistä sain taas muistutuksen oli se, että älä kuvittele osaavasi :) Kaikesta tästä avautumisesta huolimatta kivaa oli ja Retu on ihan huippuheppa. Niin huippu, että ostaisin heti, jos olisi myynnissä.

Juhlahumua Luomajärven Hevoskievarissa 29.-30.5.

Lauantain tunnin jälkeen ajettiin miehen kanssa Ikaalisiin Luomajärven Hevoskievariin juhlistamaan tämän keski-iän kriisin kanssa kamppailevan synttäripäivää.

Hevoskievari on todella idyllinen paikka ja isäntäpari on luonut paikkaan hyvän hengen. Illalla ohjelmassa oli saunomista ja erinomaista ruokaa. Sunnuntaiaamulle oli varattu reissun huipennus: parin tunnin maastoratsastus oman murun ja erittäin mukavan oppaan, Sallan, seurassa. Ratsuksi murulle oli valittu Muistelo-niminen suokkiruuna ja tädille Valo-niminen norjanvuonoheppa . Vaikka Valo näytti maastakäsin pieneltä, en sen selässä tuntenut itseäni jättiläiseksi, sen verran jykevä tyttö Valo oli.



Maastoretki kulki sekä hiekka- että metsätiellä ja osan matkaa mentiin paikoitellen melko mutaista metsäpolkua. Taukopaikalla Vaarinlaavulla saatiin pikipannukahvit, halsterileipää ja makkaraa. Maisemat olivat kauniit ja hepat suloisia.


Hevoskievarista kokonaisuudessaan jäi oikein hyvä mielikuva ja olen iloinen, että pääsen sinne kesällä useammaksi päiväksi! (Ainoa, mitä ihan vähän jäin harmittelemaan on se, että Luomajärvellä ei olekaan järveä...)

Norttia, Toscaa ja lenkkeilyn tuskaa 2.6.

Keskiviikkona Nortin kanssa tunnilla. Yhteistyö alkoi jo paljon paremmin kuin viimeksi. Hipaisin raipalla, kun ensimmäinen ravi ei lähtenyt kovin reippaasti liikkeelle ja sen jälkeen ei raippaa enää tarvinnutkaan. Itse asiassa välillä sai jo vähän jarrutellakin. Huippua! Laukassakin on heti paljon helpompi istua, kun se on kunnon laukkaa eikä semmoista tahmeaa menoa.

Harjoituksena tunnilla tehtiin pohkeenväistöjä ravissa ja niissä en nyt varsinaisesti päässyt Nortin kanssa loistamaan, vaikka muutama askel ehkä osuikin kohdalle.

Ahaa-elämyksen koin, kun Mia ties kuinka monetta kertaa ohjeisti koukistamaan polveani enkä edelleenkään tehnyt oikein, jolloin sain ihan kädestä pitäen opastusta. Ja ihan totta, nyt vasta valkeni, että se polven koukistaminen liittyy siihen, että se kantapää menisi sinne paikalleen linjaan lantion kanssa. Tämän ymmärtäminen ei pelkästään vielä auta, sillä jalat pysyvät oikeilla paikoillaan toistaiseksi ehkä noin sekunnin kerrallaan :)


Toscaa vuokraava Jennikin halusi kokeilla Norttia, joten tunnin loppupuolella vaihdettiin ratsuja. Hurjalta tuntui muutos kesken tunnin. Vaikka Toscalla omasta mielestä on turkasen paljon helpommin istuttava ravi kuin Nortilla, tuntui nyt Toscan rytmiin tottuminen melkein mahdottomalta. Konkretisoi hyvin sen, miten todella erilaisia nämäkin kaksi daamia ovat.

Tunni jälkeen kaahasin kotiin vaihtamaan pikipäin lenkkirytkyt niskaan ja sitten juoksulle hyvän ystävän kanssa. Viikon tauon jälkeen ja ratsastustunnin perään tuntui lenkin jälkeen jaloissa aika käytetyltä. Itse lenkki sujui melko kivasti ja loppuspurtista seurannutta pistoa lukuunottamatta kivuttomasti (mikä idiootti jatkaa tarinointia spurtin aikana?!?! - ei ihme, jos pistää vähän pistämään).

Ihanaa laukkaa!4.6.

Perjantain tunnilla Rauhalassa sain pitkästä aikaa Sissin - jiihaa! Tunnilla harjoiteltiin pysähdyksiä ja pohkeenväistöjä käynnissä. Pysähdykset menivät hyvin ja pohkeenväistöt vähän sinne päin, viimeisen yrityksen kaksi viimeistä askelta taisivat olla ihan oikeita väistöaskelia ja hevonenkin oli kutakuinkin suora ;)

Lopuksi laukattiin keskiympyrällä, ja voi hyvänen aika miten ihanaa laukkaa se oli! Pehmeää, tasaisita eikä tietoakaan mistään kaahausyrityksistä. Sellaista laukkaa, ettei olisi tehnyt mieli pysähtyä ollenkaan! Tämä siis vasempaan kierrokseen. Sitten oikeaan kierrokseen laukannostamisessa olikin haasteita ja sain tehdä oikein tosissani töitä. Lopulta laukka oli tähänkin suuntaan oikein miellyttävää kyytiä.

Onkohan oikeaan kierrokseen laukannostaminen yleensäkin minulle se hankalampi suunta eli voiko esimerkiksi painoni olla lähtökohtaisesti enemmän vasemmalla? Tätä täytyy tutkia... Huomasin myös taas, että sitten, kun laukka ei ensi yrityksellä nouse, alan nojata hulluna eteenpäin. Pitää yrittää kitkeä tuotakin pois.

Repalaiset pakarat 5.6.

No niin. Nyt ei kyllä tiedä, että milloin seuraavan kerran uskaltaa ratsastaa. Sekä Nortti että Tosca olivat tänään vailla ratsastajaa, ja minä tietysti reippaana (ja ahneena) heppatyttönä lupauduin jalomielisesti huolehtimaan noinkin ikävistä velvollisuuksista.

Aloitin Nortin kanssa sillä ajatuksella, että haasteellisempi ensin, jottei sitten voimat lopu kesken. Mutta Nortti olikin tänään kuin unelma: ensimmäisestä ravista lähtien reipas ja eteenpäin pyrkivä ja kuunteli tarkasti pyyntöjäni. Laukat nousivat yhtä kertaa lukuunottamatta helposti (ja se yksi kerta oli muuten oikeaan kierrokseen).

Kokeilin tehdä ravipohkeenväistöjä pikkuvoltilta isommalle ympyrälle. Reitti kyllä suureni, mutta en oikein tuntenut pohkeenväistön liikettä, joten ei tainnut mennä ihan nappiin. Muuten tehtiin paljon ympyröitä ja siirtymiä, muttei mitään erityisiä kuvioita. Yritin keskittyä omaan istuntaani ja erityisesti tänään jalkoihin.

Toscan kanssa tehtiin kutakuinkin samat kuviot. Tosca oli tänään selkeästi se jähmeämpi tapaus. Menin lopputunnista vähän laukkaa kevyessä istunnassa ja silloin alkoi sitten vanhasta rouvastakin jo löytyi vähän muitakin vaihteita.

Ajatus tuosta kevyestä istunnasta ei syntynyt Toscan jähmeydestä eikä omasta oppimisen halusta vaan siitä, että takapuoleni alkoi tuntua jo toisen tunnin lopussa aika hellältä.

Hevosen selästä laskeuduttuani huomasin, että kyse oli jostain muusta kuin ratsastuksen aiheuttamasta pakaralihaskivusta. Tuntui, että pakarani vuotavat verta ja kirvely oli jotain ihan sanoinkuvaamatonta. Aiheuttajaksi paljastuivat alushousut, jotka olivat sen verran myttääntyneet, että olivat hiertäneet ihon rikki molemmista pakaroista. En ihan totta pysty istumaan enkä oikein kunnolla käymään edes suihkussa, sillä hiertymät kirvelevät niin paljon, että tulee ihan oikeasti itku.

Hienointa tässä on se, että olen luvannut mennä huomenna Mian avuksi laittamaan ja ratsastamaan heppoja - toivottavasti alkulämmittelyistä lähtien voi mennä kevyessä istunnassa! :D (vaikkei tää siis oikeasti nauratakaan)

Kesän heppaleiri vahvistettu!

Pitkän jännityksen jälkeen kesän heppaleiri on vihdoinkin vahvistettu, jiihaaa! Heinäkuussa kutsuu siis Luomajärven hevoskievari. Kuvat kievarin sivuilla ovat melko pieniä, mutta sen mitä niistä pystyy päättelemään, niin kovin tunnelmalliselta näyttää. Niin ihanaa!

Leirin ajaksi jokaiselle nimetään oma hevonen. Oli ihan pakko käydä sivuilla jo vähän jänskäilemässä, minkä niistä voisin saada. Arvelen, että lienen muihin verrattuna melko kokematon (osallistumisen edellytyksenä on, että hallitsee sujuvasti kaikki askellajit - elättelen toiveita, että kesään mennessä täytän kriteerit :)). Veikkaan, että leirikaverini tulee olemaan joko Minttu, Sulo, Riemorin tai Hiro. Tämä on ihan kuin lapsena kesäleirejä jännittäessä ;)

Enää neljä yötä seuraavaan ratsastukseen!