Kuka puhuu?

Olen 38-vuotias kirkkonummelainen tätiratsastaja. Aloitin ratsastuksen vasta erittäin kypsällä iällä osallistumalla Rauhalan Tallin alkeiskurssille syyskuun 2009 lopussa, siis 33-vuotiaana.

Lapsena en mankumisesta huolimatta ollut päässyt ratsastamaan, joten alkeiskurssi oli todellakin alkeiskurssi. Alkutaipaleesta kerroin vähän enemmän tämän blogin ensimmäisessä heppapostauksessa Hulluna heppailuun. Sittemmin erittäin harvakseen päivittyneestä sekalaisblogista tulikin lähestulkoon vain ja ainoastaan hevostelublogi.

Heppailu vei välittömästi mukanaan ja pikkuhiljaa nälkä on kasvanut syödessä: ensin yhdestä viikkotunnista kahteen, kun keväällä 2010 ihana kohtalo (kiitos Jenni!) johdatti minut Stenbackan tallille vuokraamaan Tosca-rouvaa ja osallistumaan Mia Kainulaisen tunneille. Kesän lopulla Tosca pääsi laukkaamaan vihreämmille laitumille ja jätti monen sydämeen kahden hevosen mentävän aukon. 

Syksyllä sain vuokrattavakseni Jaden, alkuun yhtenä päivänä viikossa. Samaan aikaan kävin vielä Rauhalassakin tunneilla kerran viikossa, mutta 2011 alussa Jaden vuokrauspäiviä olikin tarjolla jo 4 viikossa, jolloin haikein mielin jätin hyvästit Rauhalan tallille. 

Toukokuun 2011 alusta lähtien tarjoutui mahdollisuus ottaa jo keväällä 2010 tutuksi tullut Nortti puoliylläpitoon, mihin tietysti riemumielin tartuin - joskin vähän haikeana siitä, että yhteistyö Jaden kanssa päättyi. Heppailussa taitaa olla niin, että jokaiseen uuteen ja ihanaan mahdollisuuteen sisältyy samalla annos haikeutta edellisen vaiheen päättyessä. 

Pakettiin sisältyvästä haikeudesta huolimatta ratsastus (ja hevosten kanssa oleminen) on ensimmäinen laji, joka koskaan on vienyt minua mukanaan, saanut sietämään aikatauluja, sitä että lähes jokaiselle päivälle on jotain aikataulutettua ohjelmaa, herättänyt kipinän harjoitella tavoitteellisesti, synnyttänyt halun tulla taitavaksi ja antanut niin valtavasti sekä fyysisesti että psyykkisesti, etten pysty käsittämään, miten olen koskaan voinut elää millään muulla tavalla.

*****

9.8.2011

Durando-herra tuli jäädäkseen. Päätökseen sisältyi monenlaista haikeus-tekijääkin.  Silti uskon, etten tule päätöstäni katumaan.

*****

15.10.2011

Tällä hetkellä Durando viettää seesteistä elämää pienessä ja kodikkaassa tallissa. Kolmesti viikossa harjoittelemme Tarja "Tippa" Teräväisen johdolla ja kerran viikossa käy ratsuttaja. Maastoon aletaan toivottavasti pikkuhiljaa päästä säännöllisesti vähintään yhtenä päivänä viikossa.

Jossain vaiheessa olisi tarkoitus rohkaista mielensä ja kysäistä Tipalta, josko jotain esteiden ylittämisen alkeitakin voisi alkaa kokeilla.


*****


29.1.2012

Tippa muutti Ruotsiin ja seesteisyyskin vähän katosi sairastelujen, epämääräisten oireilujen, liian harvojen maastoiluiden ja erinäisten muiden syitä myötä.

Aiemmin Durandon läpiratsastamisesta huolehtinut Sanni suostui ryhtymään valmentajaksemme. Tähtäimessä edelleen kesän seurakilpailuiden helppo c -luokat, vaikka edistymisen sijaan olen tainnutkin mennä hieman takapakkia Durandon kanssa. Toisaalta, volteista on kertynyt kokemusta...

*****

14.7.2012

Toukokuun alkupuolelta lähtien meitä on käynyt piiskaamassa kahdesti viikossa Mia Kainulainen. Olen kehittynyt paljon, ja fiilis on huippuhyvä. Durando on voinut hyvin ja ollut tyytyväisen oloinen. Tässä on hyvä olla.

*****

2.1.2014

Loppukesästä 2013 lähtien meitä on valmentanut 2-3 kertaa viikossa Johanna Janatuinen.

*****

4.5.2014

Ympäri mennään, yhteen tullaan. Kevään pitkä sairasloma pakotti miettimään vaihtoehtoja. Juuri ennen vappua Durando muutti Stenbackaan, jossa me molemmat olemme Mia Kainulaisen kokovartalovalmennusasiakkaita.