Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste juoksutus. Näytä kaikki tekstit

perjantai 12. lokakuuta 2012

Saita mikä saita

Vaikka pistin kovasti kampoihin, tulin kipeäksi. Siinä mielessä sopivasti, kun Durdekin on vielä vähän kevyemmällä. Siinä mielessä epäsopivasti, että lähialueen heppaliikkeessä alkoi alennuspäivät.

Olo ei todellakaan ollut kaksinen, mutta punaiset hintaliput siintivät silmissä siinä määrin houkuttelevasti, etten voinut niitä vastustaa.

Tarkoitus oli ostaa uudet ratsastuskengät, minichapsit ja housut. En todellakaan tykkää vaatteiden sovittelusta, mutta valmentajalta tuli hienovarainen vihjaus, että voisi olla helpompi katsoa sitä istuntaa, jos ei olisi musta housu vasten mustaa satulaa ja mustaa heppaa. Saattoi se vihjaus liittyä siihenkin, että ne housut on myös todella, todella vanhat ja kulahtaneet. (On mulla toki uudemmatkin (mustat) housut kaapissa, mutta ne on nyt siellä venanneet puolitoista vuotta sitä, että laihtuisin sen pari kiloa voidakseni myös hengittää niissä.)

Uusia housuja ei kuitenkaan löytynyt. Kaikissa Pikeureissa oli ihan liian pitkät lahkeet. Kuulemma tilaavat liikkeeseen enimmäkseen vaan sillä pidemmällä lahkeella. Varmaan siksi, kun me suomalaiset olemme nimenomaan tunnettuja valtavan pitkistä jaloistamme?!

No kengien ja minichapsien suhteen homma oli helppo. Otin just samanlaiset kuin vanhatkin, niin ei tarttenut kokeilla eikä tuskailla eri vaihtoehtojen välillä.

Mountain Horse Windsor

Moutain Horse Xcelsior leggins


Punaiset hintalaput pakottivat ostamaan myös yhen satulahuovan, Durdelle uudet suojat (varsinkin hivutussuojat tulivat tarpeeseen) sekä pari riimua.

GG harmaa satulahuopa

Eskadron hivutussuojat

Eskadron jännesuojat

  
Parikymmentä minuuttia ja aika paljon euroja, mutta kotona kerrottuna painotetaan tietysti sitä säästöä – normihintaisena jos olis nää ostanut, niin olis maksanut paaaaaljon enemmän. 

*****

Durando ehkä vaistosi, etten ollut ihan parhaassa vedossa, oli mulle  armollinen ja käyttäytyi tosi hienosti sekä eilen että tänään. Eilen juoksutin ihan pari kierrosta ympyrällä ja yritin juosta rinnalla sen vähän mitä jaksoin. Tänään juoksutin jo enemmän ja otettiin myös laukkaa. Yksi pukki tuli, mutta muuten D oli rauhallinen ja enimmäkseen oikein kuuliainen. Kerran piti heittää vähän hiekkaa, kun ei ollut piiskaa kädessä eikä mennyt käsky perille :) Muuten oli ihan superhieno poika <3 br="br">

sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Lisää kierroksia




Tänään nostettiin kierroksia. Durando pääsi pitkästä aikaa vähän juoksemaan ja minä nostin omia kierroksiani yrittäessäni pysyä jämäkkänä alati nuuhkivan/hamuilevan/tutkivan/nuolevan/purevan/tökkivän/kuopivan ruunani kanssa. (Syyllinen löytyy toki peilistä, mutta nytpä en katsokaan sinne peruutuspeiliin vaan yritän katsoa eteenpäin ja keskittyä ratkaisuun.)

Juoksutuksen suhteen olin jotenkin varautunut pahimpaan ja ruinannut sillä verukkeella Sannin apuun. Pelkäsin, ettei oma auktoriteettini riittäisi pysäyttämään pari viikkoa energiaa kerännyttä ukkoa ja, että lopputulemana hullusta juoksemisesta olisi entistä kipeämpi heppa. Onneksi pelkoni osoittautui turhaksi ja D käyttäytyi ihan mallikkaasti, vaikka energiaa selvästi vähän olikin. Selkää venytti kovasti eikä se hierojan eilisen arvion mukaan todellakaan ole vielä mitenkään hyvän oloinen (eipä kai lihakset levossa paranekaan).

Sannin tuella harkkailtiin myös Durtsin kanssa käytöstapoja taluttaessa. Ikävä kyllä kaveri on aika kovapäinen ja jouduin kyllä ihan reilusti huiskimaan liinanipulla enkä silti voi sanoa tyypin kertaakaan oikeasti edes säpsyneen. Kääntää kyllä pään pois, mutta saattaa palata uudelleen apajille ihan melkein samassa sekunnissa. Selkeää edistystä kuitenkin tapahtui ja siihen oli Sannin läsnäololla varmasti suuri vaikutus. En yksinkertaisesti kehtaa olla yhtä löperö kuin mitä yksinäni todennäköisesti olisin.

Mun pitää nyt vain yksinkertaisesti päättää, että minä olen se, joka määrää. Ja sitten käyttäytyä sen mukaan. Ja ymmärtää, että loppuviimein se on ihan kaikkien etu, vaikka nyt vähän kirpaisisikin. Ja ne karkit – no, ne saa nyt jäädä sinne kaappiin. (Ja mitä tulee tädin karkkeihin, ne voisivat vaikka jäädä ihan sinne kauppaan...)

Sari kävi taas hieromassa ja selkä oli kuulemma pikkuisen paremman tuntuinen.