tiistai 30. maaliskuuta 2010

Ehkä kiltein koira ikinä


Leevi Petteri Virolainen on tietysti aina ja koko ajan rakas, mutta nyt on taas menossa semmoinen erityisihastumiskausi. Eikä mitenkään aiheetta.

Virolainen on ollut ihan äärikiltti lääkintätoimenpiteiden aikana (ks kuva alla), sitä on voinut pitää vapaana pihalla eikä ole kertaakaan meinannut häipyä mihinkään (törkeän syvillä ja upottavilla hangilla ei tietenkään ole mitään tekemistä tämän kanssa). Meillä on käynyt viime aikoina useasti pieniä lapsia kylässä ja Leevi on jopa silloin käyttäytynyt enimmäkseen hurjan hienosti. Ihana otus!


Inhalaattori, josta Levander hengittelee kaksi kertaa päivässä

Leevin sairasteluun liittyen on muuten kerrottava, että ennakkoasenteeni vakuutusyhtiöitä kohtaan osoittautui aivan liian kyyniseksi. If on korvannut täysin vakuutusehtojen mukaisesti Leevin tutkimuksia ja hoitoa, vieläpä monesti ihan ennätysaikataulussa; viimeisimmästä hakemuksesta sain korvauspäätöksen kolme tuntia hakemuksen jättämisen jälkeen!

(Ja ei, If ei kuitenkaan sponsoroi tätä blogia kuin välillisesti: jos joutuisin itse maksamaan kaikki Leevin lääkärikulut, joutuisin todennäköisesti tekemään kahta työtä eikä minulla olisi aikaa kirjoittaa.)

*****

Pääsiäiseen olen nyt vihdoin onnistunut haalimaan heppa-aktiviteetteja. Loppujen lopuksi aika paljonkin. On tallitöiden opettelemista, mahdolliseen uuteen talliin ja hevoseen tutustumista, tietysti perjantain vakkaritunti ja sitten mahdollisuus maastoilla omatoimisesti Köpön kanssa kahtena päivänä.

Omatoimimaastoilu mietityttää ja jänskättää, enkä ole vielä ihan sitovasti hepan ulkoiluttajaksi lupautunut. Omistajan mukaan Köpö on kaikkein helpoiten hallittavissa nimenomaan maastokävelyillä eikä pelkää tai säiky mitään, mtta silti... Onko ihan kaistapäinen ajatus lähteä tällä kokemuksella yksin maastoon?

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Issikkamaastoilua

Rentouttavan, vahvasti heppapainotteisen viikonlopun huipentumana odotettu kahden tunnin maastolenkki ihan vähän lässähti. Maasto on hevostelun kannalta kurjassa kunnossa: metsässä salakavalasti upottavaa mössöä on paljon, hiekkatiet ovat vielä tosi liukkaita sohjon ja jään vuoksi.

Olimme siis toistamiseen Ankin tallilla ja sain ratsukseni jo edelliseltä kerralta tutun Jörvin, joka on valtavan kiltti sekä hoitaa että ratsastaa (kaikki tallin hevoset vaikuttivat olevan erittäin mukavia hoitaa).

Suuntasimme samoihin maastoihin kuin tammikuisella retkellämme, mutta metsässä oli kyllä ihan toivottoman kurjaa kulkea. Pakkautunut polku kantaa aina niin kauan, että ehtii tuudittautua turvallisuuden tunteeseen, mutta antaa sitten yllättäen periksi. Lyhytjalkaiset heppapolot jättiläistädit selässään uppoavat melkein kainaloa myöden.

Tölttiä päästiin menemään useampia pätkiä. Välillä onnistuin pitämään Jorvin töltillä, mutta ihan ei vielä riittänyt herkkyys huomamaan, milloin askellus oli vaihtumassa raviksi. Toki sen sitten vaihtumisen jälkeen huomaa; issikoiden ravikin on melko tasaista, mutta töltissä ei kyllä pomputa mihinkään suuntaan.
Laukkaamaan ei tällä maastoretkellä päästy lainkaan, mutta yritin hyödyntää pitkät käyntipätkät keskittymällä istuntaan (jota muuten sainkin korjailla melkein useamman kerran minuutissa). Seuraavan kerran maastoon kannattanee lähteä vasta, kun lumet ovat sulaneet ja polut ehtineet kuivua, siis joskus juhannuksen jälkeen ;)

Enkä taaskaan muistanut ottaa kuvia - mikä mua vaivaa?! Heppahuumaus, veikkaan. Turvaudun siis kuvituksessa tuoksukoiraan:

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Ilman satulaa - wuaaah!

Söpö Köpö vasemmalla, oikealla kaveri Kalle (myös söpö), ja molemmilla hurjat silmät

Pääsin kuin pääsinkin maastolenkille söpön Köpön selkään - ilman satulaa! Olin hieman vastahakoinen kokeilemaan ilman satulaa ratsastamista ensimmäistä kertaa maastossa, mutta Köpön omistaja lähti vierelle kävelemään, joten touhussa tuntui olevan edes joku turvallisuuden hiven, ja rohkaisin mieleni.

Kokemus oli tosi erilainen. Hevosen liikkeet toki tunsi hyvin, siinä mielessä varmaan ratsastaminen olisi helpompaa. Oman tasapainon löytäminen taas tuntui selkeästi haasteellisemmalta, koska hevosen liikkeet vaikuttivat niin paljon suoremmin ja voimakkaammin. Onneksi vaan käveltiin, ravissa olisin varmasti tupsahtanut maahan ennätysajassa.

Yhden kerran oli nytkin tippuminen lähellä, kun Köpö pienesti säikähti jotain ja lähti aika vaiuhdikkaasti eteenpäin. Taas hyvä muistutus siitä, että se on kuitenkin satula, ei sohva.

Ihanan köpöttelylenkin jälkeen kävi vielä niin onnekkaasti, että Kia osui tallille samaan aikaan, ja pääsin tutustumaan herttaiseen Teselloon ja juoksuttamisen teknikkaan. Kia oli tosi hyvä, rauhallinen ja kannustava opettaja. Oli hienoa huomata, miten omalla olemisella ja jopa pelkällä hengittämisellä pystyy vaikuttamaan hevoseen, vaikka seisookin monen metrin päässä. Huikea tunne!

Huomenna issikoimaan - mikä ihana viikonloppu!!!

Hurjan hieno Tesello ja onnellinen juoksuttajaharjoittelija

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Jarrut, ulko-ohjan tuki ja päättäväisyys


Niin siis mistä niitä saa? Olin niin huono tämänpäivän tunnilla, että alkoi jo vähän hävettää.

Heppa-arvonnassa sain Nastan (kuvassa etualalla), joka on kyllä ihan huippukiva kaveri sekä tallissa että kentällä. Voisin viettää tuntitolkulla aikaa ihan varmaan rapsimassa ja harjailemassa, mutta kaipa siitä saisi jo vähän friikin maineen ;)

Ensimmänen tehtävä oli kolmikaarinen kiemuraura kevennetyssä ravissa. Onnistuin ihan kohtuullisesti; tiet olivat kutakuinkin kohdillaan, muistin katsoa, mihin olin menossa ja vaihtaa kevennyksen oikeissa kohdissa. Ulko-ohjen tuesta tuli palautetta jo tässä ensimmäisessä tehtävässä.

Tunnin toinen tehtävä oli tehdä pitkän sivun alkuun voltti käynnissä ja nostaa heti uralle palatessa laukka ja siirtyä pitkän sivun päädyssä ravin kautta käyntiin ja toistaa sama taas seuraavalla pitkällä sivulla.

Vasempaan kierrokseen kaikki meni vielä melko hyvin, mutta kun vaihdettiin oikeaan kierrokseen koko paketti levisi: Nastalla alkoi olla aika tavalla virtaa ja taas muutamat laukannostot tapahtuivat noin 5 sekuntia ennen kuin olin edes ehtinyt laukkaa ajatella. Oikea kierros on Nastalle vaikeampi, ja kaikki laukat tähän suuntaan olivat vääriä, riippumatta siitä, keneltä aloite siirtymiseen tuli.

Tuntui, että mitä enemmän aloin pelätä sitä väärää laukkaa, sitä varmemmin juuri sitä tarjoiltiin. Monet yrityksistä vesittyivät myös siinä, kun en saanut jarruja toimimaan lähimainkaan tarpeeksi nopeasti niiden kertojen jälkeen, kun Nasta itse oli päättänyt lähteä laukkaan omia aikojaan. Mitä enemmän aloin pelätä Nastan oma-aloitteisia lähtöjä, sitä varmemmin se niitä teki ja sitä nopeammin katosi vähäinenkin päättäväisyyteni. Ja sen mukana oikeastaan kaikki opittu, jolloin jäljelle jää enää kahmaloittain hyvää tahtoa ja sähellystä. Mä niiiiin toistan itseäni!

Iloinen havainto tässä kaikessa on se, että vaikka satoi vettä ja olin ihan surkea, oli tunnilla silti kivaa enkä malta odottaa seuraavaa kertaa =)

Sunnuntaina luvassa issikkamaastoilua ja jos hyvä tuuri käy, pääsen söpön Köpön selkään huomenna.

Mutta mistä saisi kalenteriin heppa-aktiviteetteja pääsiäiselle?

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Ruma ränni hetken kaunis


Tämän tarinan ankanpoikanen on siis ihan tavallisen ruma ränni (kuvassa). Rännin tekee kauniiksi siitä valuva vesi (ei näy kuvassa), joka kuvastaa kevään tuloa mitä maanläheisimmällä tavalla (kauneuden kokemusta varmasti lisää riemu siitä, etteivät rännit ole tukkiintuneet).

Muitakin kevään merkkejä on tänään näkynyt. Esimerkiksi hiekkaa (tästä todiste muuten myös kuvassa) - tällaisen talven jälkeen se näyttää minun silmissäni kutakuinkin yhtä eksoottiselta kuin lumi etelä-eurooppalaisen silmissä.

Kolmas merkki on linnut; ensin liikkeellä olivat varikset, jotka pitivät ihan valtavaa meteliä ja myöhemmin iltapäivästä ääneen pääsivät lokit, jotka kerääntyivät minkä lie lietteen (hajusta päätellen) perässä pellolle.

Olisipa vapauttavaa, jos me ihmisetkin voisimme kerääntyä ulos mekastamaan oikein kunnolla ja päästämään ilmoille sen riemun, jonka kevään tulo pitkän talven jälkeen synnyttää? Siis muutenkin kuin kaljapäissään ravintoloiden terasseilla =)

Toisaalta maisema on vielä melko talvinen, kun isokin koira katoaa hankeen vielä helposti:

tiistai 23. maaliskuuta 2010

(Ehkä vähän hätäisessä) Arvostelussa: Tunne Hevosesi

Olin eilen niin innoissani ensimmäisestä omasta heppakirjasta, että tipuin melko korkealta :( Kritiikki voi toki olla hieman hätäistä, sillä koko kirjaa en ole vielä ehtinyt kahlata läpi. Tässä kuitenkin ensimmäisiä huomioita.

1. Sisällön rakenne on epälooginen ja jäsentely paikoin ihan käsittämätön.

Esimerkiksi aukeaman mittainen liinassa juoksuttamista käsittelevä kappale (s.106) sisältää myös kappaleen, jonka alaotsikko on Koulutusvälineet. Siinä kerrotaan, että nuorten hevosten koulutuksessa ei kannata käyttää koulutusvälineitä, jonka jälkeen yhtäkkiä siirrytään kuvailemaan, kuinka ratsastaja voi auttaa hevosta löytämään oikean muodon puristelemalla pohkeillaan käynnin tahtiin. Ja tämä siis pääotsikon Liinassa juoksuttaminen alla - tottakai!

2. Taitolla on onnistuttu lisäämään sekavuutta entisestään; kappaleiden keskellä on infolaatikoita, joita ei kuitenkaan ole visuaalisesti riittävän hyvin erotettu leipätekstistä.

3. Typografia ei ole sieltä selkeimmästä päästä; fonteissa ja otsikkotyypeissä ei ole säästelty.

4.Teksti on melko subjektiivista, vaikka kirja on kirjoitettu enemmänkin tietokirjatyyliin.

Esimerkiksi kappaleessa Hevosten ääntely (s.31) kuvaillaan hevosen valittavaa ääntä näin: "Tuskissaan oleva hevonen voi päästää pitkän matalan valituksen, jollaista on kauhea kuulla."

Kaiken tämän kriitikin jälkeen on kuitenkin sanottava, että kirjassa on paljon asiaakin ja enköhän sieltä kuitenkin jotain uutta opi. Ja sitä paitsi kuvat ovat kauniita ja informatiivisia!

*****

Tuoksukoirulin kuulumisia on ollut jo monena iltana tarkoitus kertoa. Leevin diagnoosi on nyt selvillä: krooninen keuhkoputkentulehdus.

Ensialkuun yritetään saada pärskiminen kuriin vähän tiukemmalla kuurilla eli antibiootit ja kortisoni sekä suun kautta että inhalaattorilla. Inhalaattori jäisi pysyväksi lääkitykseksi kahdesti päivässä tästä eteenpäin. Onneksi Leevi on yleisesti ottaen erittäin hoitomyönteinen, joten eiköhän yhteisymmärrys tässäkin asiassa löydy.

maanantai 22. maaliskuuta 2010

En osaa valittaa

Siis osaan todellakin valittaa, mutta en nyt tästä nimenomaisesta asiasta. Tosin ei minuakaan haittaisi, vaikka kevät jo tulisi, mutta niin kauan kuin työmatkamaisemat olla alla olevan kaltaisia, pystyn kyllä sinnittelemään vaikka ikuisen talvenkin kanssa. Huikean kaunista!




Sentään joku verkkokirjakauppa vielä toimii. Posti toi tänään kotiin erittäin mieluisan paketin: ensimmäisen oman heppakirjan. Pahimpaan ostovimmaan tilasin Susan McBanen opuksen Tunne hevosesi. Kirjahankintaan mies tietysti kommentoi, että "eihän sulla ole mitään hevosta". Nii-in, ei olekaan. Vielä. Nimittäin ajan mittaan juuri tuollaiset osoittelevat kommentit lähes pakottavat tekemään suuriakin hankintoja ;)

sunnuntai 21. maaliskuuta 2010

Arvostelussa: Liisa & Laari

Odotukset olivat korkealla, sillä Liisa Ihmemaassa on jäänyt mieleen kiehtovana tarinana, vaikken juonta ja ideaa onnistunutkaan palauttamaan mieleeni. Tim Burtonin filmatisointi ei tällä kertaa lunastanut odotuksiani. Minusta se oli ennalta arvattava, naiivi ja liian toimintaelokuvatyyppinen. Jotenkin jäi epäselväksi, kenelle elokuva oli suunnattu?

Visuaalisella puolella oli tehty mielestäni kummallisia ratkaisuja, ja tämä näkemys Ihmemaasta poikkesi mielikuvistani nimenomaan negatiiviseen suuntaan. Ehkä en vain ymmärrä.

3D-elokuva oli kyllä kiva kokemus, ja mietin että pitäisikö repäistä ja käydä tänä vuonna leffassa ihan toisenkin kerran ;) Vaikka katsomassa se Avatar, jota niin paljon on kehuttu.

Laari sinällään oli tuttua, tasaista laatua, mutta jostain syystä laarikarkkien mututtaminen ei nyt tuottanut ihan tavanomaista riemua. Ei se silti tarkoita, ettenkö olisi ansiokkaasti tuhonnut koko pussillista, jonka painoa en edes kehtaa tässä kertoa. Huomenna sitten salaattia?

*****

Kotimatkalla maisema oli taas huikaisevan kaunis, mutta pistää kyllä miettimään, tuleekohan kevät ikinä?

Liisa & Laari

Eilinen ilta oli ihan huippukiva! Tapaksista tuli hyviä ja kauniita eikä haitannut himppuakaan, että lihaosasto-ostokset olivat kokonaan unohtuneet. Jopa crema catalanat onnistuivat - tosin reseptin 45 minuutin paistoaika taisi triplaantua, mutta suostuivat sentään lopulta hyytymään. Ja hyvää tuli!

Erityissuosikkina taisi jäädä kaikilla parhaiten mieleen espanjalainen munakas, jota myöhemmin tituleerattiin jopa hurmosmunakkaaksi.

Pojat tekivät huippuhyvää sangriaa, ja sitä herkkua lipiteltiin kannu poikineen. Onneksi ehdotukseni fisuun siirtymisestä ei saanut laajempaa kannatusta, joten tänään ollaan ihan elävien kirjoissa :)

Illalla suuntaan katsomaan Liisa Ihmemaassa -elokuvaa ja matka teatteriin käy, mistä muualta kuin tietysti irtislaarin kautta. Jiihaa! (Yritän olla yliannostamatta.)

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Puolipidätteitä ja artisokansydämiä

Kuva omaa tuntiani edeltävältä tunnilta. Etualalla Helmi, taaempa Sissi, Nasta, Koijari ja Retu.

Ratsastustunnilla tänään Helmin selässä, vakiopettajaa tuurasi tallin omistaja Hanni. Treenattiin erityisesti puolipidätettä ympyrällä tekemällä ensin pysäytys tietyssä kohdassa ja sitten myöhemmin käynnin hidastus samassa kohdassa. Sen jälkeen tehtiin samaa harjoitusravissa, niin että ensin siirrettiin hevosia muutamaksi askeleksi käyntiin ja sitten jonkin ajan jälkeen tavoitteena oli vain hidastaa ravia muutaman askeleen ajaksi.

Käynnissä oli selkeästi helpompaa tehdä ohjeen mukaan. Ravista käyntiin siirtyminenkin onnistui vielä hyvin, mutta ravin hidastaminen meni nappiin vain muutaman kerran; muilla kerroilla pidäte ei joko mennyt läpi lainkaan tai meni läpi liian hyvin, jolloin Helmi siirtyi käyntiin.

Tunti loppui (taas) aivan liian varhain. Olen alkanut jälleen leikitellä ajatuksella ratsastaa jonain kertana kaksi tuntia peräkkäin - ilmeisesti en oppinut mitään siitä syksyn kokeilusta :)

*****

Ratsastuksesta pehmeä siirtyminen kulinaariseen maailmaan: ystäväpariskunta tulee tänään meille tapasiltaan. Jääkaappi on täynnä herkullisia raaka-aineita, joista toivottavasti jalostuu herkullisia tapaksia. (Tosin artisokansydämiä löysin vain säilykkeenä - luin kyllä läpi kaikki hevi-osaston kyltit, kun en ollut varma, tunnistaisinko artisokkaa ylipäätään. Tätä en tietenkään kehdannut kaupassa myöntää ja käydä kysymymässä henkilökunnalta apua.)

Hieman karmaisevana muistissa on eräs aiempi yhteinen kokeileva keittiö -ilta, jolloin teemana oli Lähi-itä; väittivät keittokirjassa munakoisoa köyhän miehen lihaksi - no, pääruosta jäi tuolloin nälän lisäksi paha maku suuhun.

Tapaksissa on se hyvä puoli, että kun tekee useampaa sorttia, niin kaikkien ei ole pakko onnistua eikä seurueen silti tarvitse nääntyä nälkään. Ja sangriaa tuskin onnistumme pilaamaan!

*****


Kuvassa Rauhalan tallin ihanista ruunista kaksi: Nasta ja Kuva

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Älä tule paha kakku, tule hyvä kakku

Piti siis tulla rennnosti, syvällä satulassa istuva tätiratsastaja. Alkukäyntien ja lämmittelyravin aikana tuntui vielä vähän lupaavalta, mutta kun päästiin ensimmäisen tehtävän kimppuun, unohtui istunnan ajatteleminen kokonaan. (Voisi luulla, että se on hyvä asia, siis että rento istunta löytyisi parhaiten jotenkin itsestään. Ehkä jonkinlainen rento istunta löytyykin parhaiten itsestään, mutta se on sitten vääränlainen rento istunta. Ratsastusistunta ei yksinkertaisesti tunnu minulle luontevalta, joten sitä pitäisi pystyä aktiivisesti ajattelemaan.)

Ratsukseni sain tänään ensimmäistä kertaa Virman (kuvassa alla), jota myös suloisen värityksen ja kokonsa vuoksi Pikkupullaksi kutsutaan. Virman kanssa valmistelut sujuivat hyvin ja olin kerrankin valmiina hyvissä ajoin ennen tunnin alkua.



Pääosassa tänään oli asettaminen ja sivuroolissa taivuttaminen. Pitkällä sivulla asetettiin ensin sisään päin, puolivälissä suoristettiin, sitten asetus ulos ja vielä suoristus ennen asetusta kulmaan. Lyhyen sivun keskeltä siirrettiin harjoitusraviin ja tehtiin ravissa ympyrä pitkän sivun keskelle keskittyen erityisesti taivuttamiseen. Harjoitusravista siirrettiin käyntiin taas lyhyen sivun puolivälistä ja sitten sama kuvio alusta.

Muutaman kierroksen jälkeen vaihdettiin niin, että pitkällä sivulla asetettiin ensin ulospäin, sitten suoristus, sen jälkeen asetus sisäänpäin ja siitä laukannosto. Virman kanssa ensimmäisellä kerralla tämä onnistui oikein hienosti. Siitä se alamäki sitten alkoikin...

Alan ehkä vähän toistaa itseäni, mutta jälleen oli vaikeuksia jarrujen kanssa. Virma pyrki aina nostamaan laukan ennen kuin ehdin saada edes asetusta kuntoon ja homma meni usealla kierroksella ihan pipariksi. Mikä siinä on, ettei päättäväisyyttä tunnu riittävän niin paljoa, että hevonenkin uskoisi, että se olen minä, joka määrään? Tiedän, se on tämä lepsu luonto, joka hempeilee eläimet turmiolle.

Onneksi huomenna on taas tunti ja pääsee toivottavasti petraamaan tämän päiväistä esitystä. Yritän myös muistaa huomenna ottaa kuvia hepoista ja tallista - toki olen yrittänyt muistaa jo viimeiset pari kertaa melko heikolla menestyksellä, joten hengitystä en lähtisi pidättämään :)

*****

Eilen kiroilemani Bookplussan kirjatilauksen peruin, koska sieltä ilmoitettiin, että painos on loppu tavarantoimittajalta!?! Olivat sentään nyt poistaneet kirjan valikoimistansa, mutta huono maku jäi toimintatavasta. Nyt pitäisi siis löytää joku hyvä heppakirja iltalukemiseksi - suosituksia?

torstai 18. maaliskuuta 2010

Ratsastusta, ratsastusta ja muutakin mukavaa

Voi pojat, mikä viikonloppu tulossa! Ratsastusta luvassa sekä perjantaina että lauantaina - jiihaa! Lauantai-iltana tapastelua ja sunnuntaina lenkkeilyä hyvässä seurassa.

Mietin, että onnistuisiko ohjelmaan ujuttaa vielä Liisa Ihmemaassa -leffa (+pakollinen leffalaari) sunnuntai-illalle vai tuleeko suotta aikatauluahdistus (ja karmea kaloripommi)?

***

Yritän huomenna tsempata erityisesti kahdella osa-alueella: istunta ja rentous. Olen ottanut tavaksi kuivaharjoitella istuntaa iltaisin ja aamuisin hampaiden pesun yhteydessä. Peilin avulla oikean lantion asennon löytäminen onnistuu kyllä, mutta haaste onkin sen saamisessa lihasmuistiin, niin että se olisi mahdollista löytää myös ilman peiliä. Pikkuhiljaa...

Tähän tuskaan liittyen laitoin juuri kyselyn istuntatunneista Ponikouluun. Siellä olisi tarjolla 30 minuutin liinatunteja 30 euron hintaan, tosin opetusaikataulu näytti siltä, että en käsitä, mihin väliin liinatuntinen mahtuisi.

***

Lähetin tänään tulikivenkatkuisen reklamaatiokirjeen Bookplussaan, sillä se reilut kaksi viikkoa sitten tilaamani ratsastuskirja ei ole vieläkään tullut, vaikka toimitusajan piti olla vain 3-5 arkipäivää. Eivät anna edes mitään arviota mahdollisesta toimitusajasta. Harmittaa, kun odotin sitä niin kovasti!

Onneksi huominen liveheppailu auttaa varmasti unohtamaan kirjaharmituksen ainakin hetkeksi. Ensin kuitenkin Höyhensaarille!

keskiviikko 17. maaliskuuta 2010

Paatoksen kaipuu

On aika jännä huomata, miten katsantokanta asioihin laajeenee sitä mukaa, kun ikää tulee lisää. Lähes huomaamatta sitä luopuu vahvasta mielipiteestä yksi toisensa jälkeen. Alkaa nähdä väreissä. Asioissa ei ole vain joko tai vaan niissä on toisaalta, toisaalta...ja sitten taas toisaalta.

Paradoksaalista kyllä, väreissä näkeminen tekee keskusteluista monesta hieman värittömiä; kun ymmärtää oikeastaan kaikkia osapuolia, ei fanaattisuudelle ja paatokselle ole juurikaan tarvetta, perusteluita tai tilaa.

Olen iloinen väreistä, mutta joskus mietin kaiholla nuoruuden keskusteluita, joissa värikylläisyyden tilalla oli sammioittain tunnetta - oikeastaan aiheesta riippumatta.

Sanonta "mitä vähemmän tietoa, sitä vahvemmat mielipiteet" osuu aika oikeaan. Silti toivoisin, että värien näkemisen ei tarvitisi tarkoittaa värittömyyttä.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Rouva Rento

No en oo! Mut haluaisin olla! Sekä rouva että rento =)

Välillä korpeaa aika tavalla se, että olen tälläinen hampaidenkiristelijä-jäykistelijä. Ratsastuksessa rentous on avainasemassa hyvän istunnan, tasapainon ja toimivien avujen opettelussa. Mitä siitä tulee, kun tällainen jäkittäjä yrittää rentoutua? Suunnilleen sitä, että kun aktiivisesti keskittyy yhden osan rentouttamiseen, niin aivot automaattisesti palauttaa perusjäkitystason jännittämällä jonkin toisen lihasryhmän. Että hiphei.

Ratsastin tänään Nastalla, ja sain siis paljon palautetta istunnasta heti tunnin alusta lähtien. Välillä meni jotain oikeinkin, mutta enimmäkseen tuntui, että perusratsastus meni kaikkiaan huonommin kuin viime viikonloppuna. Jännitän jalkoja ihan kammottavan paljon, ja jos hetkeksi onnistun rentouttamaan jalat, jäykistyy alaselkä. Olisi varmaan järkevää ottaa ainakin muutama ihan vain istuntaan keskittyvä tunti lähiaikoina. Pitäisi vain ensin keksiä joku hyvä tarina, jolla saisi tämän(kin) investoinnin hyväksytettyä talousjohtajalla ;)

Tunnin aiheena olivat asetus ja taivutus. Varsinkin ulospäin asettaminen on kyllä todella vaikeaa. Tuntuu, ettei pohje mitenkään riitä pitämään hevosta uralla tai ympyrällä. Toisaalta istuntapalaute heti tunnin alussa sotki pasmat, ja iso osa keskittymisestä meni siihen. Silti, asettaminen on kimurantti juttu!

Lopputunnista otetttiin vähän laukannostoja pääty-ympyrällä. Onnistuin ehkä tähän asti parhaiten siinä, että ainoastaan yksi laukka lähti hevosen aloitteesta ja muuten se olin minä joka määräsin =)

*****

Ja sitten vähän lomahehkutusta pitkästä aikaa: varattiin tänään ystäväpariskunnan kanssa majapaikka kesäreissulle. Näkymä olohuoneesta on tällainen:


Paikka on nimeltään Clos Mirabel ja sijaitsee Etelä-Ranskassa Pau-nimisen kaupungin kyljessä. Lähettyvillä on ainakin muutama talli, ja tarkoitus olisi päästä ratsastamaan sillä välin, kun muu seurue golfaa. Jännittää kyllä vieraassa maassa ratsastaminen, kun ei ole termistö edes englanniksi oikein tuttua ja voi olla, ettei tuolla edes englantia osata. Siinä tapauksessa olen kyllä aika hukassa:)

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Vähän erikoisempi lenkki

Eilen illalla piti lähteä lenkille ystäväni kanssa. Nyt sitten seuraa todellinen paljastus:

Ystäväni Rinkula ja vähän erikoisempi lenkki

Lenkki vaihtui siis siihen, että hommattiin itsellemme alaselkäkivut latomalla paikoilleen palapelin viimeiset satakunta palaa. ...mikään varhaiskeski-ikäinen ole, vaan varsinainen mummo! =)

Palapeleily vei niin mennessään, että kun tavanomainen, kaksiulotteinen koirapalapeli valmistui, kaivettiin seuraavaksi pöydälle todellinen haaste: 600 palan kolmiulotteinen linnapalapeli. En edes tiennyt, että sellaisia on olemassa - kummallinen maailma!

Jäi kalorit polttamatta, mutta ei onneksi rakentamiselta kerennyt niitä ihmeemmin hankkiakaan.

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Laukkaa!!!


Ihanasti on aurinko hellinyt ratsastusviikonloppuna!

Lauantain tunnille sain sittenkin Helmin, vaikka perjantaina jäin vielä toiseen luuloon. Tehtiin samoja harjoituksia kuin perjantain tunnilla. Helmin kanssa harjoitukset sujuivat aika samalla tavalla, ehkä piirun verran huonommin. Helmi yrittää aika paljon puskea pois ympyrältä, joten oikeastaan siihen nähden en pärjännyt yhtään hassummin.

Erityisiä haasteita oli laukan ylläpitämisessä, kun samalla ympyrällä oli hevonen, joka ei oikein suostunut laukkaamaan. Se ei olisi muuten haitannut, mutta olen vielä aika huono löytämään hyviä teitä ja liikennesäännötkin ovat usein hakusessa. Tämä johtaa siihen surkeuteen, että jään aina tuijottamaan siihen suuntaan, johon en halua, mutta pelkään hevosen menevän eli sen edessä olevan hevosen takamukseen. Ja kun tarpeeksi jään siihen katseellani kiinni, niin minnekäs muualle sitten mentäisiin! ...ja niin hyytyi vauhti monta kertaa tunnin aikana.

Tänään vihdoin koitti se kauan odotettu maastoretki Prerya-nimisellä tallilla Lohjalla. Sain ratsastettavakseni ihanan Liinun, jonka selässä oli mukavan ja turvallisen tuntuista.

Vähäisen kokemuksemme vuoksi suurin osa puolentoista tunnin lenkistä mentiin käyntiä, mutta saatiin myös kokeilla ravia ja lisäksi kolme pitkähköä pätkää huisin ihanaa laukkaa. Maastossa laukkaaminen on kyllä ihan eri juttu kuin kentällä laukkaaminen - mitä vauhdinhurmaa! Teki mieli heti varata uusi maastoretki, mutta en vielä saanut muita tyttöjä innostettua =)

Kuva on tällä kertaa iloisesti heppa-aiheinen. Se on Rauhalan tallin kentältä meitä seuraavalta tunnilta. Etualalla kuvassa on Iksu ja takarivissä vasemmalta lukien Helmi, Nasta ja Koijari. Takarivin sankarit siis minullekin tuttuja ratsuja, mutta Iksu on sen verran vaativampi ratsu, että siihen tuskin pääsen tutustumaan vielä piiiiitkään aikaan.

Näin ihanan ratsastusviikonlopun jälkeen on mielessä yksi kysymys: mistä saisi tälle viikolle jotain ekstraratsastusta, enhän voi pärjätä pelkällä perjantaitunnilla :)

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Edistystä?

Tänään oli ihana ilma ja Leevikin nuuhki innokkaana aurinkoa. (Ei muuten olisi yhtään hassua kuvittaa näitä heppajuttuja joskus vaikka ihan heppakuvilla ;) - yritän huomenna muistaa napata tallilta jonkun kuvan.)

Sain tänään ratsastaa ihanalla Nastalla. Kaveri on lähes poikkeuksetta tosi yhteistyöhaluinen ja lisäksi liikkuu uskomattoman tasaisesti (tai toisaalta, mistä minä tiedän tällä vähäisellä hevoskokemuksella onko se uskomatonta vai ei).

Alkulämmittelyiksi tehtiin serpentiinikiemuraa käynnissä ja ravissa. Varsinaista ensimmäistä harjoitusta varten jakaannuttiin kolmeen pariin niin, että kukin sai kolmanneksen kentästä. Siinä ooalla kenttäosiolla piti sitten tehdä volttikahdeksikkoa niin, että jokaisen voltin välissä pituushalkaisijalla suoristetettiin hevonen. Kasia mentiin ensin käynnissä ja sitten harjoitusravissa.

Voin kerrankin rintaani röyhistellen sanoa, että onnistuin aika hyvin! =) Kääntäminen, taivuttaminen ja suoristaminen menivät enimmäkseen niin kuin oli tarkoituskin. Ehdottomasti suurin onnistumisen kokemus tuli kuitenkin siitä, että ensimmäistä kertaa harjoitusravi tuntui niin mukavalta, ettei edes tullut houkutusta alkaa keventämään. Olin varmaan rennoin ikinä! (Siis en vielä lähimainkaan tarpeeksi rento, kun otetaan huomioon se hampaidenkiristelijä-lähtökohta, josta ponnistan.)

Volttiharjoituksen jälkeen siirryttiin laukkaharjoitukseen. Tehtävä oli nostaa laukka pääty-ympyrältä, laukata vastakkaiseen päätyyn ja tehdä siellä voltti ja sen jälkeen siirtää raviin.

Alussa yritettiin kaikki tehdä tätä yhtä aikaa, mistä seurasi sellainen puolihallittu kaaos. Järjestyi palautettiin vaihtamalla ravi käynniksi, jolloin laukkaajille jäi enemmän tilaa, ja kokonaisuus sujui selkeästi paremmin.

Oma laukkatyöskentelyni jätti tänään aika paljon toivomisen varaa. Heikkoja nostoja ja heikkoja ulkoavuja - onneksi sentään yksi kohtuullinen voltti saatiin aikaiseksi.

Kaksi oikein kunnon stipluakin tuli tehtyä: kerran Nasta karkasi ympyrältä ja jatkoi uralla ja toisella kerralla meidän piti kunniakkaasti johtaa joukko koko radan halki, mutta jokin ohjauksessa petti ja päädyimme lyhyen sivun keskelle! Veikkaan, että syypää oli katseeni, joka taisi olla tällä kertaa vähän turhan paljon edellä. Ja korjaus ei onnistunut, koska edelleen unohdan ulko-ohjan merkityksen silloin, kun heppa alkaa puskemaan. Tiedän, että se toimii, mutta kropan mielestä se tuntuu ilmeisesti niin epäluontaiselta, että se kieltäytyy tottelemasta ja yrittää epätoivoisesti saada jotain aikaiseksi sisäohjalla. Ja saahan se aikaan sen, että sitten sinne sivuun puskee kaulastaan erittäin vino hevonen :/

Ensimmäistä kertaa tunnin jälkeen tuntui pohkeissa eikä takamuksessa - tämän itse lukisin edistykseksi, mutta en tiedä, mitä osaavammat ovat mieltä?! Hymy oli ainakin korviin saakka, mutta siinä ei ehkä ole kauheasti mitään uutta tai poikkeavaa :D

Huomenna on jälleen tunti Rauhalassa ja kaverina on jälleen Nasta. Yritän tsempata laukassa ja olla todella tarkkana ulkoavujen kanssa.

keskiviikko 3. maaliskuuta 2010

Ratsastushullu, mutta muuten rapalaiska

Puhti poissa. Ainoastaan ratsastusaihe jaksaa tällä hetkellä oikeasti innostaa, vaikka kaikenlaista muutakin kivaa olisi tarpeen pohtia, suunnitella ja tehdä. Ja sitten on tietysti ne vähemmän kivat velvollisuusasiat, joiden kanssa joutuu tällä hetkellä tekemään todellakin tosissaan töitä, että saa ylipäätään mitään aikaiseksi.

Olen yrittänyt googlata sivustoja, joissa kerrottaisiin käytännönläheisiä vinkkejä ratsastuksen parantamiseksi; istunta, pohkeet, kädet jne, mutta aika hintsusti tuntuu mitään löytyvän. Kaikki vinkit ovat siis lämpimästi tervetulleita!

Turhautumiseni vimmassa surffasin sitten Bookplussan sivuille ja ostin Mary Wanlessin opuksen Mielekästä ratsastusta. Vasta tilaa-nappia klikattuani tulin ajatelleeksi, että tähän kirjahankintaan nyt varsinkin olisi voinut kysellä suosituksia. Ja ehkä edes katsoa läpi koko Bookplussan valikoiman eikä ottaa ihan sitä ensimmäistä eteen sattunutta!?

*****

Rapalaiskuus huipentui päikkäreille. Taitaa olla paras päikkäritatsi kadonnut, kun ei oikein uni tahtonut tulla. Muistan sentään ajan, jolloin päikkärit olivat säännöllinen arki-illan harraste.

Heikkona ja hellyydenkipeänä houkuttelin vielä Leevinkin mukaani. Vironperän karvakorvalle uni pehmeässä sängyssä maistui paremmin kuin hyvin, ja se jäikin tyytyväisenä vierashuoneen sänkyyn köllöttelemään senkin jälkeen, kun itse vääntäydyin jalkeille.








On se vaan niin suloinen, eikö olekin!

Olen pari päivää potenut kurkkukipua, tänään vähän pärskinyt ja niiskutellut - nyt on pakko mennä lepäämään ja huomenna muistaa ostaa inkivääriä, jotta saa pahanhenget häädettyä. Viikonloppuna on niin ihania ratsastusjuttuja tulossa, että en kestäisi, jos olisin sairas.

maanantai 1. maaliskuuta 2010

Kesän heppaleiri vahvistettu!

Pitkän jännityksen jälkeen kesän heppaleiri on vihdoinkin vahvistettu, jiihaaa! Heinäkuussa kutsuu siis Luomajärven hevoskievari. Kuvat kievarin sivuilla ovat melko pieniä, mutta sen mitä niistä pystyy päättelemään, niin kovin tunnelmalliselta näyttää. Niin ihanaa!

Leirin ajaksi jokaiselle nimetään oma hevonen. Oli ihan pakko käydä sivuilla jo vähän jänskäilemässä, minkä niistä voisin saada. Arvelen, että lienen muihin verrattuna melko kokematon (osallistumisen edellytyksenä on, että hallitsee sujuvasti kaikki askellajit - elättelen toiveita, että kesään mennessä täytän kriteerit :)). Veikkaan, että leirikaverini tulee olemaan joko Minttu, Sulo, Riemorin tai Hiro. Tämä on ihan kuin lapsena kesäleirejä jännittäessä ;)

Enää neljä yötä seuraavaan ratsastukseen!