Säälittävää

Niin kovasti kuin tahtoisinkin kirjoittaa pitkät pätkät jokaisesta ratsastuskerrasta, niin aika ei taas viime aikoina ole tuntunut riittävän alkuunkaan. Mihinkään. Koska kapasiteetti käy äärirajoilla, en myöskään meinaa muistaa mitään ns. ylimääräistä. Niinpä olen joutunut turvautumaan kamalan ihanaan vaaleanpunaiseen puhelimeeni: nauhoitan ajomatkalla tallilta kotiin tunnin fiiliksiä ja oppeja. Jos muistan. Vähän säälittävää :)

North Light

Viime viikon torstaina olin Mian tunnilla Nortilla. Siitä ei löytynyt sanelua, joten aika hintsut on mielikuvat. Ainakin tehtiin pohkeenväistöjä. Vasempan sujui, mutta oikeaan ei oikein. Kuuntelin Norttia vähän huonosti ja olin siksi liian voimakas avuissani, joten väistöistä meinasi eteenpäinmenevä liike kaikota kokonaan.

*****

Perjantaina ratsastin itsenäisesti Jadella. Tein paljon siirtymisiä ja ympyröitä. Yritin keskittyä vain siihen, että molemmat tädit rentoutuisivat. Jossain kohden meni jotain oikein, koska loppupäässä oikean kierroksen laukka tuntui välillä jo ihan hurjan kivalta ja ravisiirtymiset siitä oli maltillisia. Positiivisempi kokemus kuin mitä odotin.

*****

Sunnuntaina olin taas Mian tunnilla Nortilla ja päästiin menemään puolet tunnista ulkokentällä. Ihana kevät! Maneesi on talvikeleillä ja varsinkin sateella kiva, mutta kyllä niitä seiniä mieluummin katselee ulkomaisemia.

Alkuverkaksi mentiin neliöitä käynnissä ja tehtiin kulmat vähän takaosakäännöksen tyyliin. Lopuksi kokeiltiin muutama kunnon käännöskin, ja kyllähän Nortti ne teki melkoisen nätisti.

Ravissa ja laukassa haasteeni on saada Nortin jalat liikkumaan. Pitäisi muistaa ratsastaa ihan koko ajan, pyytää eteen ja pidättää. Ei ole helppoa, kun on näin hidas.

Sisällä maneesissa tehtiin avo- ja sulkutaivutuksia ravissa. Avossa oikeassa kierroksessa meinasi välillä koko hevonen karata uran sisäpuolelle, mutta muuten taivutukset meni hyvin. Nortti vaan on niin taitava, että jos täti selässä ei ihan totaalisesti sössi hommaa, niin se toimii :)

*****

Maanantaina Lilon tunnilla Jade oli poikkeuksellisen rento. Jopa niin rento, että ensimmäiseen raviin piti vähän reilummin pohkeella kannustaa. Todella epätavallista.

Tunnilla tehtiin paljon siirtymisiä. Aluksi käynti-ravi-pysähdys-ravi-käynti-ravi. Pysähdykset Jaden kanssa ovat aiemminkin sujuneet kelvollisesti, mutta tällä kertaa onnistui myös pysähdyksestä suoraan raviin siirtyminen. Saattaa olla, että siihen väliin lipsahti välillä aina yksi tai kaksi vähän laiskempaa välimallin askelta, mutta kyllä nämä esitykset olivat tässä tehtävässä tämän kaksikon ehdotonta parhaimmistoa.

Ravi-laukka-ravi-siirtymiset sujuivat myös, alkuhapailujen jälkeen. Aluksi en oikein osannut ajoittaa siirtymiä oikeaan kohtaan, annoin liian pienen pidätteen ja liian voimakkaan pohjeavun.  pohkeenväistöjä uralle. Oikealle sujui tosi hyvin, vasemmalle vähän heikommin, mutta tsemppasin loppua kohden.

Lopputunnista tehtiin vielä vastalaukkaharjoituksia niin, että laukattiin pitkän sivun alusta uralta loivasti keskihalkaisijalle ja takaisin ennen pitkän sivun loppua. Yhden kerran Jade vaihtoi laukan, muuten suoriuduttiin kivasti. Oli ihan hurjan kiva ratsastaa, kun Jade oli leppoisan oloinen.

*****

Tänään Rauhalan Tallin tunnilla ratsastin pitkästä aikaa pikkuisella Virmalla. Tunnin aiheena olivat taivutukset. Minulle uutena asiana harjoiteltiin myös vastataivutuksia eli taivutusta uralta ulospäin. Selityksen jälkeen oivalsin, että tavoitteena on ikään kuin sulkutaivutuksen peilikuva, jonka jälkeen uusi asia ei tuntunut enää niin vaikealta hahmottaa.

Virma taipui kuulemma Virmaksi oikein kivasti, varsinkin oikealle. Sen sijaan ihan myötätaivutuksissa oli kyllä välillä melkoisesti haastetta. Erityisesti sen jälkeen, kun ensimmäiset laukat olivat herättäneet Vauhti-Virman, ei taipuminen enää ollut tamman mielessä ihan päällimmäisenä :) Ihana pikkupulla se on <3

Ja ihana kevät! Kävin viikonloppuna puutarhamessuilla vähän nostattamassa kierroksia. Messuilta ajoin suoraan multaostoksille sillä seurauksella, että meidän keittiössä ei ainakaan ennen istutuskelejä mahdu kokkaamaan (ensimmäiset siemenet muuten iti jo eilen!).

Messuilla tavatuista uusista tuttavuuksista jäi erityisesti mieleen Punavihma. Herkän kaunis.

Sulkutaivutuksia ja ruuhkajäätymistä

Perjantaina Mian tunnilla Jade oli enimmäkseen kivan rento, vaikka täti selässä antoi välillä kaikkea muuta kuin rentouttavia signaaleja. Kaikki meni ihan kivasti niin kauan kuin maneesissa oli vain tunnille osallistuvia ratsukoita. Sitten yksi ylimääräinen ratsukko sai taas aikaan ihan järkyttäviä jäätymisiä. Miten ihminen voikin olla niin epävarma ja niin huono tekemään päätöksiä?


Voikohan tuosta seinän ja toisen ratsukon välistä laukata? Entä jos laukkaan ja sitten joku sanoo, että "mitä sä hullu siitä laukkaat"? Ei tuolta sisäkautta kuitenkaan kuulu ohittaa? Vai kuuluuko? Mitähän tässä nyt pitäis tehdä? 

Loputtoman pähkäilyn ajan on tietysti kätevää kävellä tai ravata uralla, jossa kaikki muut yrittää suorittaa annettua laukkatehtävää. Näin.

Vähän harvinaisempana (siis mulle) harjoituksena tehtiin sulkutaivutusta uralla. Ensin oikeaan kierrokseen tuntui vaikealta saada ideasta kiinni. Ulkojalan asento vääntyi ihan kummalliseksi ja satulassa istuminen tuntui kummalliselta. Kolmannella yrityksellä meni jo vähän sinne päin. Vasen kierros olikin sitten Jadelle helpompi, jolloin omankin istunnan kanssa oli tietysti helpompaa. Kummallisesti vaan unohtuu se ratsastaminen heti, kun hevonen tekee oikein. Löperölöperölöperö.

Pohkeenväistöjä tehtiin laukassa uralta poispäin. Vasemmassa kierroksessa ovat Jadelle vaikeampia enkä minäkään taas muistanut ja osannut ensimmäisillä yrityksillä ratsastaa, minkä seurauksena Jade vaihtoi laukkaa heti, kun siirryttiin uran sisäpuolelle. Huutoja tuli löperyydestä ja ihan ansaitusti :) Niiden jälkeen onnistuin vähän skarppaamaan.

Oikeassa kierroksessa liike oli Jadelle helpompi eikä ei-toivottuja vaihtoja tullut. Viimeisellä kerralla uskalsin Mian ohjeistamana ottaa vähän reilummin asetuksen ulospäin ja seurauksena olikin aika kivantuntuista väistöä, joka oikeasti liikkui sivulle.

Laukanvaihtoja harjoiteltiin ratsastamalla kasia niin, että radan poikki tultaessa piti vaihtaa laukka ja suunta. Aika erikoisia hyppelyitä oli meidän vaihdot, oikeaan kierrokseen vaihdettaessa jo vähän villitkin. Olin kuitenkin tyytyväinen, että viimeisellä yrityksillä onnistuin ihan oikeasti antamaan jopa laukka-avut. Osuivatko oikeaan hetkeen askelta, niin sitä en osaa edes arvioida. Jos osuivat, niin tuurilla. Iloista joka tapauksessa se, että sain jalkani liikkumaan. Tähän asti olen pääosin kunnostautunut jäätymisen taiteessa.

Tosi kiva tunti, joka tarjosi sekä ilon ja tyytyväisyyden että moitteen ja skarppaamisen aiheita. Varma menestysresepti, kunhan ainesten mittasuhde on jotenkin tasapainoinen :)