Ensimmäisten ravikierrokset vasempaan menivät hyvin, oikeaan vähän tahmeasti. Sitten alkoi tuntua, että istun pommin päällä. Ja taas mentiin rodeota. Yhden kerran D pääsi menemään melkein puoli kierrosta ennen kuin sain kiinni, mutta ei onneksi kuitenkaan pukkikiitolaukkaa, joten pysyin selässä. Pidin varmaan ohjat liian tiukasti kädessä, könötin tutussa ja turvallisessa muna-asennossa ja toivon, että koko koitos olisi jo ohi. Pasmat melko sekaisin.
Verkka päättyi ja pyysin toista ratsukkoa poistumaan, koska ajattelin ylimääräisen hevosen läsnäolon häiritsevän Durdea. Väärin. Heti kun poistuivat, alkoi uusi rodeo ja tämä tuli oikein videolle. Surullista katsottavaa, kun suu kyllä sanoo eteen, mutta kaikki muu kropassa viestii päinvastaista. Pystyynnousua yritin ratkaista ilmeisesti auttamalla hevosta nousemaan vähän paremmin eli nostin kädet oikein mahdollisimman korkealle. Pasmat todella sekaisin.
Kun vihdoin sain Durandon eteenpäin oli jo melkein tippa linssissä. Mietin vakavissani luovuttamista, mutta olo oli jotenkin sellainen, että jos nyt tulen sieltä satulasta alas, niin uskallanko koskaan enää kiivetä sinne uudelleen. Päätin yrittää ratsastaa radan, vaikkeivät lähtökohdat olleet kaksiset.
Ja näin jälkeenpäin ei voi muuta sanoa kuin että kyllä kannatti! Ei todellakaan mennyt kaikki putkeen, mutta sain hyväksytyn tuloksen ja jopa kolme seiskaa. Ehkä hieman yllättäen yksi seiskoista tuli vasemman laukan nostosta, joka on viimeiset kuukaudet ollut se kaikkein pahin murheenkryyni.
Yleisesti ottaen ratsastin aika pelokkaasti ja varovaisesti. Askeleen pidennyksiä en juuri uskaltanut pyytää, kun D oli yrittänyt lähteä niin monta kertaa. Myöskään oikeaa laukkaa en rohjennut pyytää riittävän uskottavasti; C:n ja M:n välilille tarkoitettu nosto onnistui vasta pääty-ympyrän ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Sen sijaan peruutus onnistui ihmeen hyvin, vaikka pysähdys olikin mennyt pitkäksi ja fiilis oli vähän äh juuri siinä kohtaa.
Se mikä jäi eniten hampaankoloon ja missä eniten toivon kehittymistä tapahtuvan on istunta. Toki nyt viime viikolla on ollut erityistä haastetta Durandon ravin haltuunoton kanssa, mutta myös sieltä munasta olisi päästävä pois. 5,5 istunnasta on minusta vähän surullinen numero, kun istunta mielestäni kuitenkin on se hyvän ratsastuksen perusta.
Rata on videolla ja jos vain joskus onnistun ratkaisemaan sen mysteerin, että miten videokameralta videot siirtyvät koneelle, niin lupaan laittaa sen näytille tänne blogiin. Sitä odotellessa tarjoilen ainakin tämän arvostelupaperin:
 |
| Pikkuoravatkin olin näemmä ottanut mukaan radalle, vaikka itsellä ei siitä mitään muistikuvaa olekaan :) |
Ja juu, olin siis ainoa helpon C:n ratsastaja tänään. Siksi myös ylivoimaisesti paras luokassani :) Mutta vakavissaan, olen ihan superylpeä itsestäni. Siitä, että sain pääni jotenkuten kasaan ja ratsastin radan läpi kaikesta huolimatta. Hyvinhän mä vedin, niinku Anni eilisen kommenteissa tsemppasi ;)
Elätellään toiveita, että saadaan sama ihana tuomari arvioimaan edistystä joidenkin viikkojen päästä. Nyt on treeneillä suunta ja selkeä tavoite.
*****
Muuten, olisiko kellään vinkkiä tähän ongelmaan? Kun olen ratsastanut ympyrän vasemmassa laukassa ja jatkan suoraa uraa, tuntuu kulman ratsastaminen vasemmalle lähestulkoon mahdottomalta. Tuntuu siltä, että ei tämä käänny. Olen itse järkeillyt sen johtuvan siitä, että paino tippuu ympyrällä oikealle, ja yritin tänäänkin korjata sitä suoralla polkaisemalla vähän vasemmalle jalustimelle, mutten huomannut mitään merkittävää eroa. Kulmista tuli susihuonot ja tasapainottoman tuntuiset. Mikä neuvoksi?
