Helliä hetkiä ja muuta mukavaa

Viime aikoina ei kyllä ole ollut syytä valittaa, että saisi liian vähän heppailla. Tällekin viikolle heppailukertoja taitaa kertya viisi - jihuu!

Keskiviikko, Kalle, Stenbackan talli

Keskiviikkona olin Mian tunnilla Kallella. Stressihälytin ujelsi punaisella, kun tajusin tilanteen: tunnille tuli kolme muutakin ratsukkoa, maneesi oli täynnä esteitä, ja lisäksi joukon jatkona vielä kaksi muuta ratsukkoa, joista toinen hyppäsi niitä esteitä. Huhhuh. Kyllä siinä oli tädillä tekemistä, että sai itsensä koottua. Välillä oli hetkiä, jolloin tuntui, että meni mihin vaan, onnistui olemaan tiellä :)

Tiellä olemisen ohella onnistuin myös vähän ratsastamaankin. Kalle oli ensimmäisissä laukoissa ihmeen villinä, ehkä aisti mun jännityksen ja stressin. Rauhoittui onneksi aika pian.

Sen verran on tainnut jännittää, etten oikein tarkasti muista, mitä tehtiin. Siirtymisiä ainakin. Ja sitten Mia alkoi vaatia kulmien ratsastamista kunnolla. Olen tainnut jättää uralla ohjaamisen enimmäkseen hepan hommaksi, ja nyt siihen kuulemma pitäisi kuulemma saada muutos ;)

Alkuun piti ratsastaa pysähdys kulmaan ja kääntää vasta sen jälkeen, jotta Kalle oppisi odottamaan. Ja toisaalta luottamaan siihen, että kyllä muakin oikeasti kiinnostaa se, ettei mennä seinää päin. Siitä sitten pikkuhiljaa jatkettiin ilman pysähdyksiä, ja ratsastin kai muutaman kulman ihan kelvollisestikin.

Pääsin myös harkkaamaan pitkästä aikaa avotaivutusta. Enkä kyllä voi väittää, että olisin pystynyt mieleni kätköistä palauttamaan mitään siihen liittyvää. Alusta siis aloitettiin, taas. Välillä löytyi pieni pätkä jotain sinnepäin, mutta enimmäkseen olin taas ihan liian varovainen ulko-ohjan kanssa ja muutenkin löperö.

Tunnin jälkeen sain klipata toisen puolen Kallea. Opin paitsi klippaamaan, myös välttämään fleecen käyttämistä klippauksen aikana. Niistä karvoista en taida päästä koskaan eroon.

Perjantai, Helmi, Rauhalan talli

Olin ihan yllättynyt, kun minulle oli pitkästä aikaa laitettu perjantain tunnille Helmi. Edellisestä kerrasta oli kuitenkin ihan hyvät muistot, joten en ollut lainkaan pahoillani.

Tunnilla jatkettiin samoja jumppaharjoituksia, joita tehtiin tiistaina. Yhdellä jalustimella keventäminen tuntui paljon helpommalta - ehkä ei jännittänyt enää niin paljoa ja toisaalta Helmin tasaisempi ravi varmasti auttoi asiaa.  Ohjat ristissä ohjaaminen oli Helmin kanssa vielä haastavampaa kuin Sissillä; Helmillä kun on taipumusta muutenkin puskea pois ympyrältä.

Vasemman laukan nostamisen kanssa oli haasteita, ja laukassa keventäminen ei tänäänkään oikein tahtonut onnistua (siis laukka hyytyi heti, kun yritin keventää). Sen sijaan Helmi oli tänään selkeästi taipuisampi kuin aiemmin minun kanssani ja yhteistyö oli kaikin puolin miellyttävää.

Tunnin jälkeen Helmi poikkeuksellisesti viihtyi yhdessä, ja rapsuteltiinkin oikein ajan kanssa. Yleensä Helmi kääntää heti riimun irrottamisen jälkeen päänsä pois ja antaa hyvin selkeästi ymmärtää, että laputahan täti matkoihisi, mutta tällä kertaa oli rouva olisi halunnut vielä jatkaa juttuja. Jonkinlaisen yhteyden löytymisestä tuli hurjan hyvä mieli <3

Lauantai, Apassi, maastoilua!

Ihanan ystävän kautta tarjoutui mahdollisuus käydä maastoilemassa Apassi-nimisellä unkarilaishepalla. Viikko sitten perjantaina oltiin yhdessä tutustumassa. Tänään rohkaisin mieleni ja lähdin matkan yksinäni.

Olen jo useamman päivän metsästänyt topparatsastushousuja nimenomaan maastoilua varten, mutta tuntuvat olevan loppu joka paikasta. Ajattelin vielä ennen tallille ajoa käydä ratsaamassa Nummelan putiikit. No, housuja ei löytynyt sieltäkään, mutta reissu tuli silti kalliiksi. Eikä ikävä kyllä siksi, että olisin löytänyt jotain vaihtoehtoista shopattavaa.

Olin opetellut reitin Lohjalla sijaitsevalle tallille, mutta nyt kun tein mutkan Nummelan kautta, ajattelin luottaa opastuksessa navigaattoriin. Virhe! Lopputulos: matka Nummelasta Lohjalle kesti puolitoista tuntia. Meinasi välillä pinna vähän kiristyä.

Onneksi vaiva palkittiin. Maastossa oli ihanaa! Kaunista, rauhallista ja alla rauhallinen, reipas ratsu. Ihan täydellistä! Metsätiellä laukatessa ei voinut välttyä ajattelemasta, että voi kun sitä voisi tehdä joka päivä!

*****

Huomenna ohjelmassa talliorjailua ja ehkä vähän Rampe-kokeilua - jipii! (...ei varmaan saisi koko ajan hihkua, mutta minkäs teet, kun tekee mieli ;))

Pakarat - taas!!! (ei kuvia)

Maanantain tunnilla sain taas hiertymät pakaroihin - tai tällä kertaa oikeastaan vain vasempaan. Siis kertokaa nyt hyvät ihmiset, mitä teen väärin? Hassuinta on, että tuo maanantain tunti oli istunnallisesti varmaan parhain tuntini ikinä. Ja vaikkei se ehkä sankkoja joukkoja kiinnostakaan, niin lisättäköön vielä, että alushousutkin oli ihan Hööksiltä hankitut, ratsastukseen suunnitellut. En ymmärrä.

Tilannetta ei juuri helpottanut se, että menin eilen rupisella takamuksellani tunnille. Helmi muilutti minua taas pariin otteeseen oikein kunnolla: puski kolme kertaa pois ympyrältä, aina samassa kohdassa - luulisi, että sitä oppisi varautumaan, mutta näköjään ei.

Muutoin tunti meni ihan kivasti ja yritin miettiä jalkoihin samoja ajatuksia kuin maanantain tunnilla: varpaat menosuuntaan, polvet kiinni satulassa, mutta ei puristaen ja painoa jalustimille. Näistä viimeinen oli kaikkein vaikein toteuttaa, ja jouduinkin usein palauttamaan jalustimen takaisin paikalleen. Ehkä olin vähän rennompi kuin yleensä, mutta ei kyllä antanut aihetta massiivisempiin tuuletuksiin =)

Tänä aamuna maksoin ahnehtimisesta kovan hinnan, kun kiskoin reippaalla liikkeellä alas ruhjoutuneeseen pakaraani iloisesti kiinni liimautuneet kalsarit. Melko kipakkaa!

Siirtymiä, kulmia, taivutuksia, pidätteitä

Kaunottaret Sissi ja Siina

Perjantain tunnilla sain pitkästä aikaa ratsukseni Helmin.  Aloitettiin tekemällä voltit pitkien sivujen keskelle. Tärkeää oli saada hevonen taipumaan ja silti säilyttää hyvä käynti. Sitten lisättiin voltit myös lyhyiden sivujen keskelle ja otettiin mukaan ravipätkät aina siitä, kun palattiin voltilta uralle seuraavaan kulmaan (eli näillä ratsastustaidoilla lyhyeen sivuun ei kovin montaa raviaskelta mahtunut).

Helmin kanssa yhteistyö sujui näissä ihan kohtuullisesti, joskin tamma ennakoi lähes kaikki käyntisiirtymiset. Näin jälkikäteen mietin, että jos heppa siirtyy oma-aloitteisesti käyntiin, niin pitäisi varmaan jatkaa ravissa tehtävänvastaisesti kulman ylikin, jotta saisi itse määrättyä askellajin. Tässä kohtaa taas vanha löperö näytti todellisen luontonsa ja hyväksyi Helmin ennakoinnit lähes mukisematta, aijai.

Kun voltteja ja siirtymiä oltiin tehty molempiin suuntiin, siirryttiin keskiympyrälle, jossa tehtiin taas ravi-laukka-siirtymiä, eli puoli kierrosta aina yhtä lajia kerrallaan. Molempiin kierroksiin oli yhden kerran haasteita saaada laukka nousemaan, mutta muutoin kaikki yritykset (joita oli aika monta) onnistuivat tosi hyvin. Helmin laukka varsinkin oikeaan kierrokseen oli tosi mukavaa. Vasempaan oli vähän enemmän käynnistysvaikeuksia ja tiestäkin pikkuisen enemmän keskusteluntarvetta.

Kaikkiaan tosi kiva tunti Helmin kanssa! Lonkat ja reidet joutuivat koville, kun yritin niitä muistaa pitää aukinaisina ja Helmi on melko pyöreä rungoltaan :)

Avaruusponi <3

Lauantaiksi oltiin varattu kaverin kanssa yhteinen yksityistunti, tavoitteena erityisesti istunnan parantaminen. Ratsuksi sain ihanan, tasaravisen Siinan.

Alkuun mentiin neliötä käynnissä. Ohjeena oli tehdä hyvät kulmat, muistaa suoristaa ja säilyttää käynnin tahti kaikissa vaiheissa. Siina yritti keskikentän puoleisilla kulmilla vähän kiihdytellä taivutusten alta pois, ja löperönä annoinkin sen aluksi niin tehdä (tamma onnistui huijaamaan minua taipumalla juuri sen verran, että sai minut tyytyväiseksi). Huomautusten jälkeen tsemppasin ja muistin ulko-ohjan, jonka jälkeen kaikki neljä kulmaa menivät kivasti.

Kuvioon lisättiin pysähdykset kaikille sivuille ja muutama peruutusaskel. Erityisesti piti keskittyä pitämään yläkroppa hallittuna siirtymissä. Onnistuin melko hyvin, ja positiivista oli se, että silloinkin kun en onnistunut, huomasin sen myös itse. 

Sitten jatkettiin samaa neliötä ravissa. Tässä vaiheessa jouduin sanomaan heiheit jalustimille. Ei siitä mihinkään pääse, että harjoitusravi on tällä keholle toooosi vaikeaa. Väliin mahtui toki sellaisiakin pätkiä, jolloin löytyi yhteinen rytmi ja hetkellinen rentous. Enimmäkseen kuitenkin keskityin puristamaan reisilläni kuin viimeistä päivää.

Hassu ilmiö on se, että kun ilman jalustimia vauhti kiihtyy, niin menen lähes toimintakyvyttömäksi ja tuntuu, etten saa edes pidätteitä tehtyä. Ei toimi sen paremmin kroppa kuin ajatuskaan. Kaikki energia tuntuu menevän selässä pysymisen varmisteluun. Välillä onneksi sain tehtyä pidätteetkin, ja niillä kerroilla kulmista tuli edes välttävät.

Lopuksi tehtiin vielä  kentällä kahdeksikkoa, jonka toinen puoli ratsastettiin neliöksi harjoitusravissa ja toinen puoli ympyränä laukassa.  Tässä vaiheessa minun oli pakko ottaa jalustimet takaisin käyttöön; laukassa kyllä uskoin selässä pysyväni, mutta arvelin laukka-ravi-siirtymisten koituvan kohtalokseni.

Jalustimiin turvautuminen taisi olla tällä kertaa oikea valinta, sillä Siina oli kovin laukkaavaisella tuulella, ja hidastamisen kanssa oli tekemistä. Tosin tässä opin oivan läksyn: kun on tuommoisen reippaamman hevosen selässä, niin se laukka kannattaa pitää pienillä pidätteillä hallussa heti ensimmäisestä askeleesta lähtien. Sen jälkeen on paljon paremmat mahdollisuudet tehdä hallittuja siirtymiä. Näillä ohjeilla viimeinen siirtymä oli välttävä. 

Hurjan hyvä tunti! Erityisesti tällaiselle löperölle on äärihyvä, että joku toinen vahtaa vähän tiiviimmin ja muistuttaa siitä, miten pitää koko ajan keskittyä tekemiseen ja tavoitella onnistunutta suoritusta eikä vaan jotain vähän sinne päin. Jotenkin sitä vaan toivoisi, että voisi tuossa harjoitusravissa istumisessa kehittyä nopeammin; niin oli haastellinen tunti ja Siinalla sentään on todella tasainen askel.

*****

Huomenna pääsen kokeilemaan mahdollista vuokraheppaa. Jännittää niin vietävästi! Pitäkää peukkuja, että se on rakkautta ensi silmäyksellä :)

Tuoksuja

Virolainen on ajanut oravan puuhun.

Metsässä tuoksuu syksy. Vaikken muuten olekaan syksyihminen, niin syksyinen metsä on kyllä ihana. Ja Leevikin tykkää. Yllä oleva kuva on otettu muutama minuutti sen jälkeen, kun Suuri Metsästäjä oli ajanut oravan puuhun. Kai se yrittää tuossa tuijotuksellaan varmistaa, että kurre pysyykin pakopaikassaan.

Perjantaina tallin eteisessä nuuskutin tallin tuoksua. Tuntui, että edellisestä kerrasta oli liian pitkä aika, vaikka olinkin siis ollut tiistaina tunnilla. Tallin eteinen on ihana paikka; siinä on sellainen näkymätön narikka, johon on pakko jättää kaikki huolet, murheet ja stressi.

Tunti Sissin kanssa alkoi huonosti. Tamma oli niin rauhaton, että ensimmäistä kertaa koko valtavan pitkän ratsastusurani aikana en päässyt omin avuin selkään. Harmitti ja vähän hävettikin, etten saanut Sissiä pidettyä paikoillaan ja pelkäsin, että alun huono fiilis pilaa koko tunnin.

Onneksi pelkoni oli turha. Verkkailuissa oli vielä vähän semmoista epävarmuutta ja opettaja kommentoikin, että näytin kovin tasapainottomalta. (Jäin miettimään, että tarkoittaakohan tuo kommentti sitä, että edes joskus onnistun näyttämään tasapainoiselta? :))

Tunnin aiheena oli keskivartalon ja ennen kaikkea syvien vatsalihasten hallinta. Harjoiteltiin pysähdyksiä ja peruutuksia ja lopulta laukannostoa suoraan peruutuksesta. Olin tosi tyytyväinen suoritukseeni, vaikka tottakai parantamisen varaakin jäi.

Pysähdykset onnistuivat hyvin, osa pelkällä istunnalla. Peruutukset sujuivat myös, joskin muutaman kerran Sissi oli lähdössä eteenpäin jo kahden peruutusaskeleen jälkeen, vaikka oma ajatukseni oli peruuttaa aina vähintään neljä askelta. Vain yhden kerran peruutuksessa unohdin omat vatsalihakseni ja kaaduin vähän etunojaan.

Laukannostot peruutuksesta onnistuivat joka kerta, joskin ainoastaan kaksi oli sellaisia, joissa itse olin ensimmäisestä askeleesta lähtien mukana. Pitäisi vielä enemmän keskittyä tuntemaan hevosen liikettä eikä keskittyä niin paljon itseensä.

Loppuraveissa Sissi meni tosi kivasti eikä minkäänlaista kaahotusta ollut ilmassa. Kiva tunti alun hapuilun jälkeen!

*****

Lauantain tunnille sain pitkästä aikaa Helmin. Tallin vanhimmalla rouvalla on ikää jo kunnioitettavat 18-vuotta, mutta vanhus ei Helmi ei todellakaan ole! Tamma oli oikein pirteä ja enimmäkseen ihan vauhdikas. Taivutusten aikana vauhti meinasi välillä hyytyä, mutta kyllähän se vertyminen kestää nuoremmillakin.

Tehtiin alkulämmittelyiksi kolmikaarista kiemurauraa ensin käynnissä ja sitten ravissa, niin että uralla otettiin laukkaa. Helmiä oli tosi vaikea saada taipumaan, mutta sitkeä yritys (ja venyttely) palkittiin ja lopputunnista Helmi taipui jo paremmin. En edelleenkään ole kovin kaksinen taivuttelija :)

Varsinaisessa tehtävässä jatkettiin taivutteluja tekemällä ravissa toiseen päätyyn iso ympyrä, jonka sisälle tehtiin vielä ravivoltti. Ympyrän jälkeen palattiin uralle ja nostettiin laukka pitkän sivun keskeltä ja tehtiin toiseen päättyyn laukkaympyrä.

Oikeaan kierrokseen tehtävä sujui hyvin, mutta vasempaan kierrokseen myötälaukan löytäminen oli haasteellista. Lisäksi vasemmassa kierroksessa Helmi karkasi suoraan kahdesti siinä kohden, kun olisi pitänyt kääntyä laukkaympyrälle. Molemmilla kerroilla syy oli ilmeinen: keskityin selittämään jotain muuta. Mitään ogelmaa ei ollut niillä kerroilla,  kun keskityin ratsastamaan ja suunnittelin ympyrälle kääntymisen hyvissä ajoin. Toistan usean kuukauden takaisin havaintoni siitä, että olennaista on ehtiä itse valmistautua siihen, mitä on tekemässä. Jos ei siinä onnistu, on aika kohtuutonta vaatia kummoistakaan suoritusta hevoselta.

Tunnin jälkeen talutettiin tammat laitumelle. Ihana oli katsoa, kun ilopukittelivat ja ottivat pieniä spurtteja. Laitumella oli tarjolla myös erikoisherkkuja: ihanan tuoksuisia, punaposkisia omenoita. Harvoin on aikuisena omppuvarkaus houkuttanut yhtä paljon, mutta onnistuin pitämään näppini kurissa :)

*****

En taas muistanut tallilla kuvata,  joten hyvityksenä tarjoilen koirulin ja syysmetsän kuvia.

Leevi Petteri Virolainen

Traktoritie syysmetsässä

Puolipidätteitä ja artisokansydämiä

Kuva omaa tuntiani edeltävältä tunnilta. Etualalla Helmi, taaempa Sissi, Nasta, Koijari ja Retu.

Ratsastustunnilla tänään Helmin selässä, vakiopettajaa tuurasi tallin omistaja Hanni. Treenattiin erityisesti puolipidätettä ympyrällä tekemällä ensin pysäytys tietyssä kohdassa ja sitten myöhemmin käynnin hidastus samassa kohdassa. Sen jälkeen tehtiin samaa harjoitusravissa, niin että ensin siirrettiin hevosia muutamaksi askeleksi käyntiin ja sitten jonkin ajan jälkeen tavoitteena oli vain hidastaa ravia muutaman askeleen ajaksi.

Käynnissä oli selkeästi helpompaa tehdä ohjeen mukaan. Ravista käyntiin siirtyminenkin onnistui vielä hyvin, mutta ravin hidastaminen meni nappiin vain muutaman kerran; muilla kerroilla pidäte ei joko mennyt läpi lainkaan tai meni läpi liian hyvin, jolloin Helmi siirtyi käyntiin.

Tunti loppui (taas) aivan liian varhain. Olen alkanut jälleen leikitellä ajatuksella ratsastaa jonain kertana kaksi tuntia peräkkäin - ilmeisesti en oppinut mitään siitä syksyn kokeilusta :)

*****

Ratsastuksesta pehmeä siirtyminen kulinaariseen maailmaan: ystäväpariskunta tulee tänään meille tapasiltaan. Jääkaappi on täynnä herkullisia raaka-aineita, joista toivottavasti jalostuu herkullisia tapaksia. (Tosin artisokansydämiä löysin vain säilykkeenä - luin kyllä läpi kaikki hevi-osaston kyltit, kun en ollut varma, tunnistaisinko artisokkaa ylipäätään. Tätä en tietenkään kehdannut kaupassa myöntää ja käydä kysymymässä henkilökunnalta apua.)

Hieman karmaisevana muistissa on eräs aiempi yhteinen kokeileva keittiö -ilta, jolloin teemana oli Lähi-itä; väittivät keittokirjassa munakoisoa köyhän miehen lihaksi - no, pääruosta jäi tuolloin nälän lisäksi paha maku suuhun.

Tapaksissa on se hyvä puoli, että kun tekee useampaa sorttia, niin kaikkien ei ole pakko onnistua eikä seurueen silti tarvitse nääntyä nälkään. Ja sangriaa tuskin onnistumme pilaamaan!

*****


Kuvassa Rauhalan tallin ihanista ruunista kaksi: Nasta ja Kuva