Valitusta valmennuksesta ja hikistä maastatyöskentelyä

Nyt tekee mieli valittaa valmennuksesta, koska...

1. Valmennustunnit herättävät huomaamaan, miten selkärangattomasti sitä itsekseen ratsastaakaan.

2. Valmennustunneilla onnistumisista ja ohikiitävistä oikein tekemisen hetkistä seuraa ihan huippufiilis, tuntee itsensä ratsastajaksi – ja siitä  tulee riippuvaiseksi.

3. Siksipä hyvän valmentajan toivoisi olevan paikalla aina. Siis todellakin ihan aina, maastoilut mukaan lukien.

4. Kovakaan toivominen ei kohenna talouttani, joten on tyydyttävä muutamaan valmennuskertaan viikossa. (Oikeasti olen erittäin kiitollinen mahdollisuudesta valmentautua niinkin usein, mutta osanen minusta on silti ihan kyltymätön.)

Tänään oli siis jälleen ihan supersuperhuippuhyvä tunti. Mia ratsasti Durden ensin hereille, jonka jälkeen pääsin harjoittelemaan melkein pelkällä ajatuksen voimalla ratsastamista. Todistettua on, että kunhan Durandon saa hereille, toimii se ihan todella pienillä avuilla.

Tunnin jälkeen oli todella hyvä mieli...joskin torstaihin tuntuu olevan hurjan pitkä aika – mutta sanovat, että hyvää kannattaa odottaa :)

Olisipa muuten mahtavaa päästä siihen pisteeseen, että saisi itsekin hevosen hereille jo heti alkuverkoista lähtien eikä vasta sitten viimeiseksi viideksi minuutiksi. Sen voisi ehkä lisätä työn alla olevaan tavoitelistaan.

Maastatyöskentelyn harjoittelua

Eilen Laajan tallin Pirkko Haikkala piti talliporukallemme maastatyöskentelykurssin. Ohjelmassa oli demo, teoriaa sekä neljän ratsukon ryhmissä 2 x 45 minuuttia harjoittelua. Päivä oli mielenkiintoinen, opettavainen ja – aivan kuten ratsastustunnitkin – minulle fyysisesti raskaampi kuin Durandolle (joo, se ei ole mikään meriitti).

Hevosten kanssa työskenneltiin ihan normi suitsilla ja raviosuudessa sai todella pistää tossua toisen eteen. Mulle suurin haaste tässä(kin) oli saada Durando liikkumaan riittävän energisesti eteenpäin.

Upotan tähän Laajan tallin sivuilta löytyvän videon, joka esittelee Pirkon työskentelytyylin varmasti paremmin kuin loputtoman pitkät selitykseni :)



Satula-asiaa

Tänään hain kokeiluun kauan odotetun MW-leveyden K2:sta. En olisi arvannut, että asialla olisi minulle mitään merkitystä, mutta pettymys oli yllättävän suuri, kun satula paljastui väriltään ruskeaksi. Tärkeintä on kuitenkin sopiva satula, joten tarvittaessa sopeudun elämään sitten sen ruskean kanssa.

Tunnille en halunnut kokeilusatulaa laittaa, vaikka Mian mielipiteen toki haluankin kuulla ennen vaihtopäätöstä. Olen jo parilla tunnilla ratsastanut kokeilusatulassa, ja huomannut vieraan satulan aiheuttavan turhaa ylimääräistä jännitystä, joten säästin ensikokeilun huomiselle. Käytävällä Durden selässä satula näytti hyvin istuvalta. Olen toiveikas.