sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Voi suru

Tästä oli tarkoitus tulla semmoinen postaus, missä olisin hehkuttanut muutamia viime päivinä oivaltamiani juttuja. Mutta tämänhetkisessä mielentilassa se on mahdotonta. Joten tarjoilen teille valitusvirren, vaihteeksi.

Viime keskiviikon tunnilla, noin 10-15 minuutin ravailun jälkeen, huomasin vasemmassa kierroksessa, että Durando alkoi tuntua vähän kummalliselta. Hetkisen kuluttua pää liikkui jo selkeästi liikkeen tahdissa ja parinkymmenen metrin jälkeen ontuminen oli jo todella voimakasta. Käveltiin reilut viisi minuuttia ja kokeiltiin sitten ravia oikeaan kierrokseen. Ei tarvinnut montaa metriä mennä – tuntui, että D on ihan romuna. Ei vaan pystynyt erottamaan, että mitä jalkaa se ontui.

Käynti oli kuitenkin puhdasta, ja tallissa tutkiessa mikään jalka ei erottunut joukosta. Ajattelin, että taluttelen pari päivää ja tarkkailen tilannetta.

Torstaiaamuna kavioista olivat lämpimiä kaikki paitsi oikea etunen. Torstai-iltapäivällä uumoilin, että olisiko vasemmassa etusessa ehkä sisäsyrjällä ruununrajassa vähän enemmän nestettä. Ja tarpeeksi tarkkaan kun kyyläili, saattoi myös arvuutella, josko D seisoi sillä kaviolla vähän enemmän sisäsyrjällä. Kylmäsin siis taluttelun jälkeen vasemman etusen, ihan varuilta.

Perjantaina lämpöä oli erityisesti vasemman takasen sisäsyrjällä kintereen alapuolella. Vasen etunen oli ihan normaalin oloinen. Taluttelulenkin jälkeen laitoin arnikaa sekä vasempaan etuseen että takaseen, ihan varuilta.

Lauantaina lämpöä oli erityisesti oikeassa takasessa, mutta ero muihin jalkoihin oli kyllä todella pieni eikä sitä enää peltolenkkien jälkeen huomannut.

Tänään Erikeeper-Ella lähti saikkulaisen kanssa käyntimaastoon. D oli kuulemma ollut säpäkkä, muttei tehnyt älyttömyyksiä. Lenkin jälkeen Ella oli kokeili pyynnöstäni ravia maneesissa ja Durtsi oli edelleen epäpuhdas. Ella arveli, että vika olis oikeassa etusessa.

Että näin. Hevoseni ontuu, ja sen jalat oireilevat vuoropäivin, joten on mahdotonta edes sanoa, missä jalassa vika on.

Alunperin elättelin toiveita, että olisi joku nopeasti ohimenevä juttu. Mentiin silloin keskiviikkona yhtä maapuomia, johon D kyllä kolisteli tapansa mukaan ihan huolella - toivoin, että olis vaan jotenkin kolauttanut ja saanut kipeän mustelman tai jotain muuta suht vaaratonta ja nopeasti parantuvaa. Mutta kyllä tää nyt siltä näyttää, että se on klinikalle soitettava huomenna.

Jos nyt jollakulla on tarinoita, joissa yllättäen alkanut ja nopeasti voimistunut ontuminen on parantunut lähes itsekseen tai ollut vaan ihan joku pikkujuttu, niin jakakaa ihmeessä. Tähän iltapäivään asti olin kovin optimistinen ja siksi tipahdinkin aika korkealta, kun kuulin, että D on ontuu edelleen. Voi suru.

Vaikka kyllä mun on pakko sanoa, että olen silti kiitollinen, että niin monta kuukautta meni todella, todella kivasti. Ja ei, tässä ei ole yhtään sarkasmia vaan olen ihan vilpittömän kiitollinen.

Pidättehän kuitenkin peukkuja, että saadaan vika paikannettua ja Durppulapurppula huollettua kuntoon. 

19 kommenttia:

  1. Voi kökkö :( Peukku on pystyssä!

    VastaaPoista
  2. Voi ei! Tsemppiä!

    ..Meillä samaa epämääräisyyttä. Juuri tässä manailin, kun tämä laji on välillä rakettitiedettä :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Suvi ja samoin teille! Tää on kyllä just niin sitä rakettitiedettä ja kun ei sitten rahkeet siihen riitä, niin sitten arvuutellaan...

      Poista
  3. Harmin paikka....toivotaan etta asia selviaa pian. Akillisen ontumisen syy voi olla kaviopaise joka helpottaa kanssa nopeasti. Mun vanhempi ruunani ontui ja syyksi paljastui tulehdus takajalassa, se kun hoidettiin niin taas pelittaa (mutta kuinka kauan ?) tsemppia sinne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maukka! Paisetta mäkin toivon, mutta kengittäjä kokeili pihdeillä kaviot läpi tiistaina eikä valitettavasti mitään sellaiseen viittavaa ollut. Pahoin pelkään, että jäljet johtavat jälleen sylttytehtaalle eli sinne oikeaan takapolveen :(

      Poista
    2. Toivotaan etta asia selviaa pian.....koeta jaksaa :-)

      Poista
  4. Pidän niin paljon peukkuja! Ja samaistun. Meillä nyt hyvä kausi, mutta koskaan ei tiedä, jos se jo huomenna loppuu. Jokaisesta hyvästä päivästä olen kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa! Ja kyllä, tämä laji jos mikä opettaa kiitollisuutta ja hetkeen tarttumista.

      Poista
  5. Peukkuja ja tsemppejä täältä! Tuo on ärsyttävää jos vikaa ei osaa paikantaa selkeästi mihinkään. :( Paise voisi aiheuttaa voimakasta ontumaa, mutta silloin yleensä kyllä kipeä jalkakin jo erottuu. Jos paise on syvällä, voi puhkeamiseen mennä kauan aikaa. Mitään muuta nopeaa ontumaa aiheuttavaa ei äkkiseltään edes tule mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Elina! Toivoin kovasti, että olisi paise, mutta siitä toivosta oon kyllä pikkuhiljaa luopunut. Tosin kengittäjäkin oli sitä mieltä, että kun Durtsilla kavioiden seinämät on to-del-la ohuet, voi pienikin kolaus esim siirtää naulaa niin, että osuukin jo johonkin kipeästi. Mutta tähänkään en oikein usko, koska yleensä naulanpainamat ovat saaneet Durtsin ontumaan myös käynnissä, ja nyt kuitenkin käynti on puhdasta.

      Poista
  6. Peukutukset lähtee todellakin, ihan kaksinkäsin. Toivotaan, ettei ole mitään vakavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jilla! Niin mäkin toivon. Veikkaan, että vetkutin (taas!!!) liian pitkään sen takapolven hoitamisen kanssa :(

      Poista
  7. Tsemppiä! Hermoja raastavaa varmasti. Meillä Rosie ontui kesällä yhtä jalkaa viikon päivät, vika ei selvinnyt koskaan. Hieroja tilattiin silloin ja kävi hieromassa, ei hänkään löytänyt mitään jumeja tai muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Menikö tosiaan ihan vain itsekseen ohi eikä sitten myöhemmin enää vaivannut? Olispa tääkin ollut tuommoista, mutten nyt enää reilun viikon kävelyn jälkeen enää osaa siihen uskoa.

      Poista
  8. No voi sanonko nyt mikä!!! Ei ole reilua. Tuli mieleen, voisiko kyseessä olla yhä hyvin esim. joku selässä oleva pieni jumi. Ei välttämättä jaloissa, jos oireilee vähän kaikkia jalkoja vuorollaan... Ja hevonenhan kompensoi, eli kipeä kohta voi olla ihan muualla kuin siellä, mitä kohtaa se näyttää eniten ontuvan tai aristavan.

    Kessin kohdalla kuulin paljon kommentteja myös siitä, että hevosella on kipumuisti, eli varsinkin herkkä hevonen voi loukatessaan itseään tai kipeytyessään alkaa samalla vaistomaisesti varoa myös aikaisempia kipukohtia. Tästä voisi siis hyvinkin johtua se, että ontumakin näyttää olevan monessa paikassa yhtä aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ei yhtään kaukaa haettua tuokaan. Durtsillahan on se takapolvi jumiuttanut selkää ja/tai päinvastoin ennenkin. Nytkin huomasin tiistaina, että selän lihakset olivat ihan kovat. Eilen jo vähän paremmat, mutteivat kuitenkaan normaalit. Saa nähdä, mitä kaikkea löytyy - Vermoon mennään huomenna.

      Poista
  9. Voi kurja...Tsemppiä ! Täällä peukutetaan !

    http://rakaspikkuriivio.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Ihanaa, että jaksat peukuttaa :)

      Poista