Keskiviikkoaamusta suuntasin tallille aikaisin aamusta. Tarkoitus oli, että Mia ratsastaisi ensin ja sitten minä. Aikataulu vähän viivästyi, kun Mian piti siinä juuri selkään kiipeämisen hetkellä sännätäkin avustamaan synnytyksessä – tuloksena pitkäsäärinen, oikein hurmaava vappuvauva.
Myöhästymisestä johtuen mulla alkoi olla kiire töihin, joten jätettiin Mian alunperin kaavailema kenttäosuuden jälkeinen maasto väliin (huh), koska vielä oli ohjelmassa koitoksia samalle päivälle: Durtsi pääsi laitumelle tutustumaan mahdolliseen tarhakaveriinsa Rampeen. Tältä näyttivät ihan ensihetket:
Muutamat potkut ja pienet pätkät aika näyttävää ravia, mutta melko nopeasti pojat rauhoittuivat ruohon äärelle ja kävivät välillä haistelemassa toisiaan. Reilun puolen tunnin jälkeen siirrettiin tyypit talvitarhaan, jossa (enimmäkseen) seesteinen elo jatkui vielä tänäänkin. Eiliseltä on kuvatodistusaineistoa jopa yhteisestä rapsutteluhetkestä (!) ja ruokailusta samalla heinäkasalla.
Nyt ei auta muuta kuin todella, todella kovasti toivoa, että pojista tulisi hyvät kaverit keskenään. Soisin niin mielelläni Durandolle hevosempaa elämää kuin mitä se on saanut meidän yhteisen taipaleen ajan elää.
*****
Sekä eilen että tänään oon ratsastunut lyhyet, tehokkaat pätkät Mian lämmittelemällä ja suoristamalla hevosella. Keskittyminen ratsastamiseen on kohentunut selkeästi eikä esimerkiksi keskiviikko häirinneet sen paremmin esterata kuin käynnissä oleva sadettajakaan. Tänään lantalan seinän yli vilkkuva ihmispää vähän jännitti Durtsia, ja tyyppi olis mielellään paennut paikalta, mutta en sentään mennyt siitä ihan kipsiin.
Mahtavaa oli tänään tuntea hetken aikaa vasemmassakin kierroksessa pepun alla tasaisen ja suoran tuntuinen selkä Mian ratsastuksen jäljiltä – ehkä vasta nyt kunnolla tajusin, miten vino se tavallisesti onkaan. Laukkojen aikana onnistuin toki sitten sen suoran fiiliksen kadottamaan, mutta pikkuhiljaa...
Muuten laukat sujuivat melko hyvin, tai oikeaan kierrokseen jopa tosi hyvin eikä vasempaankaan tullut montaa väärää nostoa. Laukasta raviin sain tehtyä muutamia oivia siirtymisiä ja ravista käyntiin useitakin hyviä. Avain on vaan se, että keskityn hevoseen, en kiirehdi siirtymistä enkä käytä mitään muuta kuin paljon mieltä ja vähän reisiä.
Oi miten ihana tarha Durtsilla, sehän on laidun! Ja hurjan upeaa liikettä pojat esittivät, wau! Kyllä kuulostaa hyvältä kaikinpuolin, myös tuo ratsastuspuoli. Olispa ihanaa päästä aina suoristetun hevosen selkään nautiskelemaan!
VastaaPoistaJuu, hienolta ne tuolla näyttivät. Sitten pitäisi enää selvittää, miten saisi samanlaista liikettä esille ratsain :) Haha, vaikka oikeasti mulla olis niin pissat housussa, jos Durtsi alkais yhtäkkiä liikkua noin ratsastaessa :D
PoistaTuo siis tosiaan on laidun, jonne pojat vietiin ensin tutustumaan. Tarhat tuolla tallilla ovat kyllä todella suuret, mutta mäkiset ja kivikkoiset, joten viimeiset pari vuotta eläneelle Durtsille se olisi voinut olla tuohon ensitutustumiseen vähän liikaa. Reilun puoliset tuntia saivat tuolla fiilistellä ja herkutella, ja sillä välin pojat toivottavasti lähentyvät entisestään talvitarhassa ja pääsevät taas kesäkuussa nauttimaan laiduntamisesta.
Kyllä mulla on vahvasti sellainen fiilis, että tämä on meille hyvä ratkaisu. Eikä vähiten siksi, että on niin kiva hypätä suoristetun hevon selkään :)
Kiva että D on saanut kamun! Ja muutenkin tuntuu että teillä on lähtenyt hyvin sujumaan uudella tallilla, hieno homma :)
VastaaPoistaOn juu, mutta tän onnistuminen olis mulle niin tärkeä juttu, etten hirmuisesti uskalla vielä tuulettaa. Aiemmissa kokeilussakin on aina muutama päivä, joskus viikkokin, mennyt kivasti ja sitten D on alkanut ärsyttäväksi. Toki tarhan koko oli murto-osa siitä, mitä pojilla nyt on käytettävissä, ja lisäksi tuolla tarhassa on kaikenlaista puuhaa ja tutkittavaa tarjolla.
PoistaIhanan näköistä, toivottavasti pojat asettuvat sivistyneesti yhteistarhaan. Seura tekee varmasti hyvää sekä henkisesti että fyysisesti, jos kaverukset liikuttavat toisiaan sopivasti. Mä kanssa odottelen, että viimesetkin hevoset ruunalaumasta saa kesäkengät alle, ja sitten kokeillaan onnistuisko Willin integrointi laumaan. Tallilla on nyt kaksi onnetonta reppanaa, jotka pönöttävät yksin omissa tarhoissaan, kaikki muut on laumoissa/pareittain. Kesällä laitumella toivottavasti viimeistään Willi pääsee laumaan. Niin kai se menee, että mitä isompi lauma ja mitä enemmän lääniä, sitä paremmin yleensä tulevat toimeen. Pareittain tarhatessa pitää olla sopiva kaveri, mutta isommassa porukassa on todennäköisempää löytää sopuisa kaveri. Willi on myös välillä vähän bossy, joten sillä on taipumus hankkiutua hankaluuksiin. Laitumella jos ruokaa riittää, ei ehkä niin helposti.
VastaaPoistaSuora hevonen on kyllä mahtava juttu! Mä olen joutunut/saanut itse opetella suoristamista, mikä tietysti on oman kehityksen kannalta hyvä juttu, mutta joskus olis kiva jos hevonen olis valmiiksi viritetty kun ite nousen selkään. Eilen oli taas taluttelupäivän jälkeen melkoisen vino hevonen alla.
Toivon niin kovasti, että tulevat jatkossakin toimeen keskenään, ja harmittelen sitä, ettei asian eteen voi oikein tehdä muuta kuin toivoa :)
PoistaPidän kovasti peukkuja, että Willille löytyy kaveri!
Suoruus on kyllä jännä juttu. Mä luulen, että mulla on vielä aikamoinen matka siihen, että oikeasti tuntisin ne pienimmätkin vinoudet. Sä taidat olla tuossa suoritushommassa jo aika pitkällä!
Tiedätkö, lahjattomampikin ratsastaja alkaa pikkuhiljaa huomaamaan hevosen vinouksia ja korjaamaan niitä, kunhan ensin ratsastaa n. puoli vuotta ilman satulaa, enimmäkseen käyntiä, miettien ja tunnustellen vain selän asentoa ja suoruutta! :P
Poista(eikä se suoristus silti aina onnistu, vaikka vinoudet huomaisikin...)
Haa, tästähän mä keksinkin itselleni seuraavan haasteen; pitäis rohkaista mieli ja kokeilla joskus kivuta Durtsin selkään ilman satulaa :)
PoistaMutta joo, kyllä tuommoinen rupeama varmasti auttaa, vaikken hetkeäkään usko, että olet millään mittaristolla lahjaton :) Ja eihän ne korjaukset aina onnistu, vaikka ongelman huomaakin, mutta toisaalta jollei huomaa, niin sitten ei ainakaan ole mitään mahdollisuuksia korjata.
Ihanaa jos D saisi tarhakaverin! :) Ainakin alku vaikuttaa hyvälle ja tarhaolotkin kuulostavat kivoilta, tekemistä ja tilaa. Mukava tietysti myös kuulla, että teillä on sujunut muutenkin hyvin.
VastaaPoistaKiitos Elina! Pidän koko ajan peukkuja, että poikien orasta ystävävyys pysyy vielä sittenkin kun Durtsin vieraskoreus hiipuu.
PoistaHieno homma tosiaan! Hevonen on niin paljon onnellisempi, kun sillä on joku, jonka kanssa huiskia toistensa naamalta kärpäset, rapsutella ja vain seisoskella lähekkäin.
VastaaPoistaNimenomaan!
Poista