maanantai 20. lokakuuta 2014

Rakkautta, rakkautta vain

Tänäänkin oli hyvä päivä <3 br="">


Oijoijoi, on elämä niin täynnä rakkautta, ettei enää oikein tiedä, miten päin olla. Durtsin kanssa meillä on mennyt superkivasti. Oon saanut tosi paljon lisää itseluottamusta ja rohkeutta, ja huomaan ylittäväni pieniä henkisiä esteitä melkeinpä joka päivä.



Kävelyllä silloin kun vielä oli jotain kesää jäljellä...

...ihan niin että häikäisi välillä...

Kulkuri ja kaunotar ja spaghettiannos :)

Isoin koettelemus oli Mian reissu, jonka aikana piti selviytyä – voitteko kuvitella – itsenäisesti viisi päivää putkeen! Joojoo, tiedän, että se on suurimmalle osalle ihan täysin normaali aika ilman valmentajaa. Mutta kas kun mut onkin hemmoteltu pilalle :)

Joka tapauksessa selvisin tuostakin - ja oikeastaan ihan hienostikin. Silti mun täytyy sanoa, että mun mielestä valmentautuminen on paitsi tarpeellista, myös kivaa. Ja se että saa jakaa ilon kehityksestään jonkun sellaisen kanssa, jolla on lusikkansa siinä sopassa, tekee siitä ilosta monin verroin isomman. Varsinkin, kun on niin huippuhyvä kokovartalovalmentaja <3 .="" br="">

Tällaista kuvamateriaalia meni reissussa olevalle valmentajalle :)

Durtsi on ylipäätään ollut tyytyväisen oloinen elämäänsä. Oon yrittänyt ennaltaehkäistä mahdollista tarharamppailua rakentamalla tarhasta mielenkiintoista paikkaa asettelemalla porkkanoita sinne tänne kivien ja kantojen päälle. Aika pitkään mun vihiheppani jaksaakin niitä siellä etsiä:





*****

Blogissa on ollut vähän hiljaista enkä valitettavasti uskalla luvata tilanteeseen kohennusta ainakaan ihan lähiaikoina. Ratsastuksen lisäksi mun elämään on nimittäin tullut toinenkin rakkauslaji: tanssi. Nyt oon siis hurahtanut harrastukseen jo toista kertaa elämässäni. Minä, jonka ei koskaan pitänyt mihinkään hurahtaa.

Kaksi aikaavievää harrastusta kun yhdistää siihen kiitolliseen tilanteeseen, että töitäkin on riittänyt  hyvin, on ylimääräinen aika todella kortilla.

Olen onnellisempi kuin koskaan aiemmin elämässäni enkä siksi aio nyt surra sitä, ettei aika riitä blogin päivittämiseen niin usein kuin asiaa olisi. Tämä blogi, oman kehityksen kirjaaminen muistiin ja te ihanat lukijat sekä teiltä saamani vertaistuki ovat minulle tärkeitä. Kuitenkin, kun nyt on monina päivinä pakko valita, että menenkö tanssitunnille vai bloggaanko, niin tällä hetkellä tanssi vielä kyllä voiton koneen ääressä istumiselta - toivottavasti ymmärrätte, ettekä minua kokonaan hylkää, vaikka täällä vähän verkkaiseen tahtiin kuulumisia kerronkin.

Ihanaa syksyä sinulle! :)

(P.S. Olis mulla ollut videoitakin, mutta puhelin/YouTube-yhteys taas vihoittelee ja antaa virheilmoitusta siinä vaiheessa, kun videon pitäis olla jo ladattu, höh.)

15 kommenttia:

  1. Oi kun olet onnelisen näköinen tuossa kuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, olenkin onnellinen - ja onnekas :)

      Poista
  2. Ei hylätä :) Tanssi sä vaan niin että korot kuluvat...kuulostaa aivan ihanalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Liisa :) Alkaakin olla ekojen kenkien korot jo aika käytetyn näköiset :)

      Poista
  3. No kyllä tässä on kieltämättä vähän huolestuneena seurailtu tota touhua, että meneekö tää tanssi (kuten se maastoriekkuminen jokin aika sitten!) jo liiallisuuksiin... :P

    Ei vaan, tanssi on ihana laji, ja vaikkei vartalon mallista ja notkeudesta päätellen uskoisi, olen tanssinut aika monta vuotta kersana ihan klassista balettia (siinä on muuten hyvin paljon samaa pienten yksityiskohtien hiomista kohti täydellisyyttä kuin kouluratsastuksessa!) Mutta mun vuorokaudessa on vain 24 tuntia, joten töiden, Willin, koiran (ja autossa vietetyn ajan) jälkeen aikaa tuntuu jäävän (liian vähän) lähinnä nukkumiseen, joten en tajua miten sä ton kaiken teet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha Piitu, onhan se varmaan vähän mennytkin liiallisuuksiin, mutta iän myötä on myös alkanut tajuta, että elämästä pitää nauttia niin kauan kuin voi :)

      Poden kyllä myös jatkuvaa aikapulaa. Jos asuisin itsekseni niin kuvio ei toimisi, mutta nyt kun koirista on huolehtimassa myös mieheni, niin tän saa vielä jotenkuten toimimaan.

      Poista
  4. Ootko lopettanut blogin, tahtoo kuulumisia. :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihana anonyymi, kiitos viestistäsi, joka samaan aikaan sekä lämmittää mieltä, että synnyttää vähän huonoa omatuntoa :)

      Mitään tietoista lopetuspäätöstä en ole tehnyt, mutta viikot ovat vain rullanneet hurjalla tahdilla eikä sopivaa väliä bloggaamiseen ole vain tuntunut löytyvän. Toivon, että saan vielä jotenkin järjestettyä aikatauluni niin, että blogillekin on aikaa.

      Meille kuuluu tällä hetkellä pelkkää hyvää. Durando on voinut hyvin, ja tämä viimeisin postaus täällä sopii hyvin kuvailemaan fiiliksiä edelleenkin. Iso muutos on se, että Durandolla on nykyään tarhakaveri, ollut nyt jo useamman kuukauden ajan, joten tässä kohden kyse ei enää ole kokeilusta - olen niin onnellinen molempien poikien puolesta!

      Yritän löytää aikaa kertoa kuulumisista vähän enemmänkin. Videoitakin olisi vaikka kuinka paljon, kun ihanan motivoitunut valmentajani jaksaa minua kuvata melkeinpä joka toisella tunnilla :)

      Mukavaa viikkoa!

      Poista
    2. Oi miten mahtavaa! Onnea tarhakaverista, ihanaa. Toivottavasti jossain vaiheessa taas kirjoittelet. :)

      Poista
  5. Mukava kuulla, että teillä on kaikki hyvin! Kirjoittele taas kun ehdit!

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen kovasti odotellut kuulumisia...

    VastaaPoista
  7. Minäkin kaipaisin kuulumisia!

    VastaaPoista
  8. Törkeetä tällanen lukijoiden hyljeksintä! ;) Mitä teille kuuluu??
    t. Sanni

    VastaaPoista
  9. Kohta puoli vuotta ilman Pientä puhetta.... Ikävä on sinua ja tekstejäsi! T. Jenni

    VastaaPoista