lauantai 16. huhtikuuta 2016

Kokonainen, repaleinen vuosi

Tämä ei ollut suunniteltua, mutta näköjään päädyin kirjoittamaan tänne tasan vuosi edellisen kerran jälkeen. Kummallinen sattuma.

Omaan vuoteeni on mahtunut paljon kaikenlaista: iloa, surua, kyyneitä, naurua, toivoa ja epätoivoa, häpeää, syyllisyyttä, varmuutta, rauhaa, ahdistusta, onnea, pelkoa, luottamusta ja odotusta.

Durandolle kuuluu hyvää, ja elättelen toiveita, että pääsisin ukkelia vielä kevään aikana tervehtimään. Lupaan laittaa sitten tännekin enemmän kuulumisia, jos saan siihen luvan.

Lupaan myös vielä jonain päivänä kirjoittaa tänne siitä, miltä tuntuu, kun joutuu tekemään / valitsee tehdä ratkaisuja, jotka ovat vastoin kaikkea sitä, mihin on koskaan uskonut ja millaisena ihmisenä on itseään pitänyt.

Muuten tämä blogi jatkaa hiljaiseloa. En halua tätä poistaa, koska toivon, että ehkä joistain kirjoituksistani voi olla jollekin samankaltaisten haasteiden kanssa painiville jotain apua.

Omia kuulumisiani ja elämiseen ja oppimiseen liittyviä pohdintoja kirjoittelen harvakseltaan, voimavarojen mukaan, toiseen blogiini.

Aurinkoista kevättä ja ihania heppahetkiä!

6 kommenttia:

  1. Mukava kuulla sinusta Saija. Juuri yksi päivä mietin, että mitä sinulle mahtaa kuulua. Luin toista blogia ja sen myötä alkaa ymmärtää, että kyse on todellakin jostain suuresta vastoinkymisestä ja sairaudesta. Laitoin blogin lukulistaan.

    Hyvää ja aurinkoista kevättä sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Elina, samoin kiitos kiva kuulla sinustakin :) Älä tee hätäisiä johtopäätöksiä; tämä uusi sairaus on nyt ihan tuore juttu ja kyllä elämään on kuluneen vuoden-puolentoista aikana onneksi mahtunut paljon muutakin kuin vastoinkäymisiä - myös todella paljon hyvää :)

      Toivottavasti sinulle kuuluu kaikenlaista hyvää!

      Poista
  2. Huipua, että susta kuului!! Itseasiassa olin teidän entisellä kotitallilla tänään hommissa ja mietinkin siinä yhteydessä, että mitähön Saijalle,,,

    VastaaPoista
  3. Ihanaa Saija että annoit elonmerkin! Olet monesti ollut mielessäni.

    VastaaPoista
  4. Ihana kuulla susta! Minäkin olen moneen kertaan miettinyt, mitä sulle kuuluu, tanssitko jossain onnellisena, muisteletko hevosia, mihin elämä on kuljettanut.
    Luin uutta blogiasi, ja ymmärrän, että sinulle on tapahtunut paljon ja mullistavaa. Mitä tahansa se onkaan, toivottelen voimia ja lähetän sulle haleja! Puss puss!

    VastaaPoista
  5. Itselleen pitää antaa armoa. Elämä ei aina mene niin kuin on suunnitellut. Vaikeitakin päätöksiä on tehtävä!

    Olen käynyt välillä vilkuilemassa, josko tännekin vielä joskus jotain ilmestyisi ;) Kannatti!

    VastaaPoista