Issikkavaelluksella Ankin tallilla Kirkkonummen Lapinkylässä. Pakkasta ei onneksi ollut kuin aste tai pari ja suurin osa vaelluksesta mentiin sen verran metsässä, että aukeilla käynyt viima ei juurikaan päässyt meihin käsiksi. Sääolosuhteet siis siinä mielessä kunnossa. Yöllä ja aamulla tosin oli satanut toistakymmentä senttiä lunta entisten päälle, joten reittivaihtoehdot vähenivät selkeästi.
Saimme aluksi pienen issikkaperehdytyksen kentällä ja lähdimme sitten matkaan kaikkiaan seitsemän ratsukon voimin. Reitti kulki enimmäkseen metsäautoteillä (tai sellaisiksi veikkaisin) ja umpimetsässä. Lumi lisäsi haastetasoa hieman, sillä koko ajan piti olla skarppina ja väistellä oksia, jotka lumen painosta roikkuivat huomattavasti tavallista matalammalla.
Paremmilla poluilla päästiin kokemaan vauhdinhurmaa. Hangessa ei töltti oikein onnistunut, mutta hepat intoutuivat laukkamaan tosi riemukkaasti- issikat ovat elementissään lumessa ja pakkasessa. Tuntui, että ratsastamani ruuna Jörvi löysi aina vielä hieman edellistä suuremman vaihteen. Kiitolaukka satumaisessa maisemassa oli huikea kokemus!
Muutamilla paremmin auratuilla pätkillä päästiin myös kokeilemaan tölttiä. Matkustusmukavuus tuossa askellajissa oli huippuluokkaa. Tosin issikoiden kohdalla kaikki askellajit ovat selkeästi helpompia istuttavia, kun liike on huomattavasti pienempää.
Aika lensi vielä nopeammin kuin Jörvin laukka, ja kahden tunnin retki loppui turhan pian. Iloksemme saimme vielä kentällä vähän treenailla tasapainoa ratsastamalla naistensatulassa sekä takaperin. Jännää ja hyödyllistä!
Kaikki retkellä mukana olleet hepat olivat todella ystävällisiä ja helppoja käsitellä. Ja sitä paitsi mahottoman söpöjä heviletteineen! Ankin tallilla oli mukavaa ja osaavaa ohjausta ja hevosilla erittäin hyvät oltavat. Oli lähellä, ettei jo varattu uutta retkeä ensi viikonlopulle, mutta ymmärsin sentään malttaa mieleni ja neuvotella asiasta ensin kotona :)
Saimme aluksi pienen issikkaperehdytyksen kentällä ja lähdimme sitten matkaan kaikkiaan seitsemän ratsukon voimin. Reitti kulki enimmäkseen metsäautoteillä (tai sellaisiksi veikkaisin) ja umpimetsässä. Lumi lisäsi haastetasoa hieman, sillä koko ajan piti olla skarppina ja väistellä oksia, jotka lumen painosta roikkuivat huomattavasti tavallista matalammalla.
Paremmilla poluilla päästiin kokemaan vauhdinhurmaa. Hangessa ei töltti oikein onnistunut, mutta hepat intoutuivat laukkamaan tosi riemukkaasti- issikat ovat elementissään lumessa ja pakkasessa. Tuntui, että ratsastamani ruuna Jörvi löysi aina vielä hieman edellistä suuremman vaihteen. Kiitolaukka satumaisessa maisemassa oli huikea kokemus!
Muutamilla paremmin auratuilla pätkillä päästiin myös kokeilemaan tölttiä. Matkustusmukavuus tuossa askellajissa oli huippuluokkaa. Tosin issikoiden kohdalla kaikki askellajit ovat selkeästi helpompia istuttavia, kun liike on huomattavasti pienempää.
Aika lensi vielä nopeammin kuin Jörvin laukka, ja kahden tunnin retki loppui turhan pian. Iloksemme saimme vielä kentällä vähän treenailla tasapainoa ratsastamalla naistensatulassa sekä takaperin. Jännää ja hyödyllistä!
Kaikki retkellä mukana olleet hepat olivat todella ystävällisiä ja helppoja käsitellä. Ja sitä paitsi mahottoman söpöjä heviletteineen! Ankin tallilla oli mukavaa ja osaavaa ohjausta ja hevosilla erittäin hyvät oltavat. Oli lähellä, ettei jo varattu uutta retkeä ensi viikonlopulle, mutta ymmärsin sentään malttaa mieleni ja neuvotella asiasta ensin kotona :)
(Kuvan talvimaisema ei ole tämän päivän retkeltä vaan kuluneelta viikolta. Kuvan ottamisen jälkeen lunta on ehtinyt tuprutella lisää useampaankin otteeseen! Ai niin, ja tänään iltapäiväpulkkailun loppumetreillä saatiin ihastella muutamaa hurjaa tuulenpuuskaa, jotka tiputtivat puista nyrkin kokoisia lumiklönttejä. Leevi-koiraa hirvitti, ja se yritti juosta putoilevia klönttejä karkuun =) Puuskat pöllyttivät niin paljon lunta, että välillä näkyvyys oli vain muutamia metrejä - melko arktista!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti