sunnuntai 21. marraskuuta 2010

Heppailu häiritsee bloggailua :)

Heppailua on mahtunut taas viikkoon onneksi aika paljon, mutta todellinen syy harvakseltaan kirjoittelulle löytyy ikävä kyllä työrintamalta. Tai onneksi. Riippuu katsantokannasta. Yrittäjän elämä on lähtenyt tosi mukavasti käyntiin ja töitä on tällä hetkellä niin paljon, että muutamalle mielenkiintoiselle projektille on ollut jo pakko sanoa ei kiitos. Ja se on tietysti tosi positiivista, mutta tietysti olisi tosi mahtavaa, jos rahaa sataisi taivaasta ja voisi vaan heppailla päivät pääksytysten :)

Katsaus kuluneen viikon heppailuihin ja fiiliksiin:

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa tunnilla Jadella. Oli kyllä tervetullut palautus maanpinnalle. Olen saanut niin pitkään nauttia Kallen tasaisesta kyydistä, että olin jo ehtinyt alkaa kuvitella osaavani edes vähän istua harjoitusravissa. No en kuvittele enää :)

Jos positiivisia puolia yritän löytää, niin tuskin se meni huonommin kuin Jaden kanssa edelliselläkään kerralla, mutta välissä oli vaan totuus päässyt unohtumaan. Positiivista on myös se, että tunnin loppupuolella löytyi jo muutama vähän usemman askeleen semihallittu pätkä, mutta kyllä se kokonaisuudeta melkoista hölskymistä oli.

Ihana Mia oli taas skarppina aistimassa mielialaani, ja kannusti kehumalla kevyttä ravia ja laukkaa, niin ei tullut ihan toivotonta oloa. Vaikka ei mulla oikeasti ole vielä koskaan sellaista tullut. Oon jotenkin onnistunut sisäistämään sen, että oppimisessa tulee aina välillä vähän takapakkia, ja se kuuluu asiaan. (...kai? ;))

Perjantain tunnilla Rauhalassa sain pitkästä aikaa ratsastaa Kuvalla. Kenttä oli huonossa kunnossa ja askellajina oli pääasiassa käynti. Tehtiin pysähdyksiä, käännöksiä ja pituushalkaisijalla muutamia ravi-käynti-siirtymiä. Kuva oli kivasti kuulolla ja tuntui, että yhteistyö sujui hyvin. Toki kaveri on aika ideaali tuommoiseen käyntitreeniin, kun liikkuu pääsääntöisesti jo luonnostaan aika reippaasti. Herttainen ruuna, joka tykkää läheisyydestä (tai ei ainakaan pistä vastaan, kun lähentelen) <3

Tänään olin Stenbackan tallilla Mian apuna; kävelytystä, juoksutusta, tuomista ja viemistä. Aika meni taas nopeasti ja mietin, että mun tekemisen tahdilla ei tuon kokoisen tallin yhden päivän hommat hoituisi edes kolmessa päivässä. Että paljon on vielä opittavaa, mutta onneksi ei ole kiire! Aika onnekasta, että saa vielä tätinä opetella kaikenlaista uutta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti