torstai 11. huhtikuuta 2013

Korkealta on tiputtu ja monta kertaa

Tiputtu on, paitsi ei fyysisesti hevosen selästä.

Kaikenlaisten ihanteiden ja arvojen kanssa tuntuu elämässä joutuvan koville. Joutuu koville, kun yrittää näkemyksiään perustella. Ja koville, kun huomaa, ettei onnistu käännyttämään kaikkia, pelastamaan kaikkia. Ja koville, kun joutuu välillä häpeämään sitä viiteryhmää, johon kuuluu – halusi tai ei. Silti aion pitää ihanteistani ja arvoistani kiinni. Yksi niistä on se, että arvostan elämää. Hevosmaailmassa se ei vaikuta olevan ihan itsestäänselvyys.

*****

Toinen iso tipahdus meni suunnilleen näin: tallikaveri oli lähdössä lomalle ja kysyi, jos voisin ratsastaa hänen hevostaan muutamana päivänä. Lupauduin, mutta halusin kokeilla hevosta hänen nähtensä. Ensimmäinen kerta meni huonosti, ohjauspaneeli oli hyvin erilainen kuin Durandolla ja olin aika hukassa. Loppua kohti sain ehkä vähän jutun juonesta kiinni. Halusin kuitenkin kokeilla myös toisen kerran vielä omistajan nähden.

Kokeilukertojen välissä oli pari viikkoa ja sinä aikana pääni oli ilmeisesti täyttynyt pissalla tai jollain muulla vähemmän mairittelevalla. Asenteeni (omassa mielessäni) oli suoraan sanottuna ylimielinen. Ajattelin, että käyn vain nopeasti selässä kokeilemassa kaikki askellajit läpi.

Niinpä niin. En käy jokaista nöyryytyksen hetkeä erikseen läpi, mutta ehkä kokonaisuus kulminoituu parhaiten taas tyyppivikaani – laukka ei tahtonut nousta, ei sitten niin millään. Olo oli hikisen tunnin jälkeen pettynyt, mutta samalla kiitollinen. Kyllä on vaan hyvä, että välillä palautellaan maanpinnalle oikein huolella – en nimittäin halua sinne kuplaan.

*****

Ja sitten on vielä oma istunta. Siis se, jonka jotenkin ajattelin jo pikkuhiljaa löytävän jotain järkevää muotoa.

No joo, muotoa ehkä tavallaan, muotohan se on käkkärämännylläkin. Nättikin, muttei ehkä paras mahdollinen ratsastukseen.

Erityisesti vasemmassa kierroksessa vasen lonkka työntyy edelleen eteenpäin ja ilmeisesti kompensoin sitä työntämällä oikeaa kättä eteenpäin -> menetän hevosen ulko-ohjalta, jolloin se punkee lapa edellä ulos ja sitä yritän sitten korjata hivuttamalla oikeaa kättä sään yli. Lopputuloksena on semmoinen staattisen jännityksen paketti, ettei yhtäkään osaa pysty liikuttamaan erillisenä. Siis ihan oikeasti en tahdo saada vasenta polvea irti satulassa ilman, että nostan pepun irti ja yritän rentouttaa ensin koko paketin.

Tässä samassa tietysti vielä paino liukuu oikealle, jolloin se muutenkin haasteellisen vasemman laukan nostaminen on tietysti ihan lasten leikkiä? Joo, ei ole.

Apua, mitä teen?

Lonkkia pitää ainakin venytellä hurjasti enemmän. Muutamia venytyksiä löysin täältä, mutta mielellään saatte laittaa suosikkivenytyksenne jakoon :) 

Onko jollakulla omakohtaista kokemusta tällaisen könötyksen korjaamisesta? Nyt olisi hyvät neuvot tarpeen. 

18 kommenttia:

  1. Olet kokenut ilmeisen kovan pettymyksen taitoihisi, mutta huomaatko, että osaat analysoida virheesi ja siitä johtuvan seurauksen hevosessa? Ja tarkasti teetkin sen. Useinhan sitä itsekin huomaa, että se hevonen puskee lapaansa, mutta harva kuten en itsekään kykene tuohon oman istuntani virheistäni johtuvaan syy-seuraus suhteeseen niin tarkasti. Jotain on kyllä pielessä, mutta mikähän se mahtaisi olla - arvailuja onkin muutama. Joten tyytyväinen voit olla, olet paljon oivaltanut ja käytäntöön korjaus tuleekin viiveellä perässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi tsemppikommentista! Analyyttinen olen joo, joskus ehkä vähän liiankin kanssa ;)

      Poista
  2. Jään odottamaan millaisia vinkkejä saat, kun mulla on vasempaan kierrokseen samantyyppisiä ongelmia jotka vaikuttaa etenkin laukassa.

    Tuohon vieraan hevosen ratsastamiseen voin kertoa lohdutukseksi, että kun olin syksyllä koeratsastamassa poniehdokkaita, niin ekalla taisi mennä vartti että sain laukan nousemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kamala, pelkkä ajatuskin koeratsastuksista kauhistuttaa! Siinä on vielä kaiken lisäksi vieras ihminen tai useampiakin katsomassa...en suoriutuisi :)

      Mullahan oli vasempaan kierrokseen ongelmia aiemmin. Muistaakseni kirjoittelin tännekin, että joskus tuntui uraa pitkin mennessä kulman lähestyessä siltä, että ei yksinkertaisesti pystyisi kääntymään - varmaan silloin oli paino valahtanut oikealle. Sittemmin meni kuitenkin monta kuukautta ilman, että ongelmaa oikeastaan edes huomasi. En tiedä, kumpi meistä nyt aloitti tämän, minä vai heppa, mutta yhtäkkiä vasen on taas molemmille ihan tuskaa...

      Poista
  3. Yksi lonkkienvenytysvinkki: mennään kyykkyyn selkä suorana seinää vasten, jalkapohjat maata vasten ja kantapäät ihan kiinni pakaroissa, pohkeet ja takareidet siis koskee toisiaan, jalat on auki. Sitten kämmenet laitetaan yhteen ja työnnetään kyynärpäillä polvia erilleen. Selkää suoristamalla viimeistään pitäisi venytyksen tuntua. Tässä on haarat kovasti levällään, voi ajatella myös niin että näyttää kyykkyasennossa koko maailmalle kuinka hianot kokopaikat ratsastuspöksyissä on ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, mut mä en kertakaikkiaan tajua, miten tohon asentoon pääsee??? :)

      Poista
    2. Arvasin että ilman kuvaa on vaikea selittää! Joku jooga-asento tämäkin varmaan on, kun vaan tietäis millä nimellä googlata! Minä menen tuohon asentoon siten, että menen lähelle seinää, menen kyykkyyn ja peruutan siinä kyykkyasennossa niin että saan selkäni seinään kiinni. Suoristan selän seinää vasten ja lasken pyllyä niin paljon alaspäin kohti lattiaa, että asennosta tulee tukeva. Polvet ja varpaat osoittaa siis tosi paljon sivuille jotta asennossa ylipäätään pystyy olemaan (mies pyöritteli silmiä kun äsken testailin, että miten menen tuohon asentoon, kertonee jotain haara-asennon leveydestä :D) Koitan etsiä sulle kuvalinkin vielä :)

      Poista
    3. http://is11.snstatic.fi/img/978/1288485369168.jpeg Aika lailla tämä mutta selkä seinää vasten, jolloin kädet (kyynärpäät) vapautuu "pakottamaan" polvia vielä kauemmas toisistaan.

      Poista
    4. Kiitos selvennyksistä Sanna! Kyllä mä sitten ymmärsinkin sen alunperinkin oikein. Mulla ei vaan ole mitään toiveitakaan päästä tohon asentoon niin, että kantapäät olisivat lähelläkään maata. Tarttis varmaan venytellä akillesjänteitä tai jotain...? :)

      Poista
  4. Täältä löytyikin hienosti kaikki mun suosikkivenytykset! http://www.mobilat.fi/opas_lantio.php

    Mutta kuten muutkin ovat jo sanoneet, musta on ihan mielettömän hienoa, että sä osaat noin hyvin eritellä ongelmat. Se on paljon! Ja kuten olen aiemminkin sanonut, sä taidat olla siellä liian hyvien ratsastajien seassa, ja olla liian ankara itsellesi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heli, superhyviä venytysohjeita!!! Ja kun oli vielä tuo animaatio, niin urpokin tajusi ;)

      Ja en oo liian ankara itelleni. En myönnä ainakaan :)

      Poista
  5. Mua on auttanut jooga todella paljon. Se on auttanut hahmottamaan omia vinouksia unohtamatta hengityksen tärkeyttä ratsastuksessa;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joogaa on pitänyt mennä kokeilemaan jo monta kertaa, mutta aina se on sitten vaan jäänyt. Ehkä ensi viikolla? :)

      Poista
  6. Onko sulla isoa jumppapalloa? Sisko neuvoi mulle juuri hyvä lonkanvenytysliikkeen: istu pallon päälle jalat haralleen sivuille ja siirrä painoasi puolelta toiselle. Venyttely yhtä puolta hitaahkosti, vaikka 10 - 20 sekuntia ennen kuin vaihdat puolta, sillä lailla ainakin itse sain venytyksen tuntumaan hyvin. Nimim. myös kireälonkkainen ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pallo löytyy, joten tätä täytyy ehdottomasti testata! Kiitos vinkistä!

      Poista
  7. Varmasti fyysisillä kireyksillä on paljon vaikutusta istuntaasi, mutta en lähtisi ihan tuolle tielle, joskus ylianalysointi ei auta, fiilis ja pääkoppa tulee aika tärkeänä. Ennvähättele vähääkään teoreettista oikeellisuutta ratsastuksessa ja oikean istunnan merkityst, mutta esim vielä 80-luvulla opetettiin istuntaa lähinnä kantapäät alas, selkä suoraksi ja kädet kulmaan ohjeilla, yhtään tarkempia ohjeita ei annettu pakaroiden rentouttamisesta, jalan oikeasta paikasta tmv, ja kummasti sitä oppi ratsastamaan vaikka istunta ei ollutkaan läheskään virheetön, eli älä unohda että voit silti ratsastaa vaikka et istikaan just niinku oppimirjassa nykyään neuvotaan, toki se hienosäätö, hevosen liikkuminen ja muu optimoituu kun istuu oikein, mutta pari analogia, esim golffaajat svingaavat hyvin eri tavoilla ja voivat silti voittaa, esteratsastajienkaan istunt ei monell ole mikään kaunis mutta he silti voivat hypätä gptä ja hevoset toimia siinä hyvin. Pointtini lähinnä se että välillä on hyvä vaan ratsastaa, keskittyä kuuntelemaan hevosta, käydä pitkällä maastolenkillä ja tunnustella vaan liikkumista eri askellajeissa, ja hakea mukana olo selässä, mennä kevyessä istunnassa vaikka kilsatolkulla laukkaa ja hakea eri asentoja siinä, mikä tuntuu tasapainoiselta. Eli kyllä oikea istunta on a ja o mutta pitää muistaa että vammaisratsastajatkin saavat hevoset toimimaan vaikka avut on varmasti erit kun standardit, opettele oman tyylinen istunta, sun kropalle,sAtulalle ja hepalle tasapainoinen ja rento ostunta. Rentous lähtee korvien välistä, pakottamalla et saa reittä rennolksi vaan sun on vaan oltava niin keskittynyt että ajatuksen voima tekee lihaksista rennot ja jäntevät! Nauti liikkeestä ja keskity hevoseen ja vielä valitettavasti ratsastuksesa ei ole oikotietä, ne tunnit on vaan vietettävä siellä satulassa ennenkuin se homma pelaa! Oikotietä ja pikareittiä ei ole!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Peukku tällekkin :)

      Poista
    2. Kiitos kommentista, joka on sinällään ihan hyvä. Nyt kuitenkin on hepallakin tuo vasen kierros siinä määrin ongelmallinen, ettei asiaa varmastikaan auta se, että mentäisiin vaan oikeaa laukkaa.

      Oikoteitä en tässä ole etsinyt (mutta jos joku sellaisista tietää, niin kertokoon heti :)), mutta yritän kantaa vastuun hevosestani ja sen ratsastamisesta tavalla, joka ei ainakaan entisestään pahentaisi sen olemassa olevia vaivoja.

      Valitettavasti tallin läheltä ei myöskään löydy mahdollisuuksia mennä kilsatolkulla laukkaa ja taitaapa rohkeusosastollakin olla vielä sen suhteen puutteita...

      Poista