Mitä siellä Vermossa sitten sanottiin? No näin:
Mej kaviot epäsymmetriset, samoin varvasakselit monella mutkalla. Vej kavion epäsymmetria selvempi. Oej dist suonet lievästi täydemmät, lisäksi oej hs-yläpäässä lievää palpaatioarkuutta. Mej kaviot kauttaaltaan huomattavan pihtiarat, etenkin antura-alueelta mutta myös kannoilta. Otj vuohisalue lievästi rasittunut.
Huomiot liikkeessä: Vej rajoittunut ahdas liike suoralla. Kehällä vej sisäjalkana 1-2*, ulkojalkana 1*. Provokaatiot: Oej dist 2-3*, vej dist 4*.
Rtg (mej ja otj dist lm,dlpm,dp,dmpl): Lievää reunavallimuodostumaa vuohisnivelten etureunoilla. Vej lievää terävöitymistä sädeluun taka-yläreunalla. Mej varvasakselin vinoudet ja kavioiden epäsymmetriat nähtävissä hyvin dp-kuvista.
Eli kukaan Durtsin ontumista tallilla arvioinut ei ollut väärässä; vikaa tosiaan löytyi kaikista kolmesta jalasta, joita vuorotellen arvottiin ontuvaksi.
Nuo rtg-löydökset eivät olleet lääkärin mielestä mitenkään merkittäviä, ja hän arvioi oireilun paikantuvan enemmänkin sidekudoksiin ja kavioluuhun.
Hoito
Hoitona 3 x vuohisnivelen kortisoni-healon-piikitys ja tulehduskipulääkekuuri. Kenkiin pitäisi laittaa välipohjat suojaamaan anturoita ja kengityksellä pitäisi pyrkiä pitämään varvasakselipoikkeamista johtuva vinous kurissa sekä kengittää semmoiseen kenkään, joka tarjoaa riittävän laajan ja symmetrisen tuen (rengaskenkäkö?).
Nyt sitten talutellaan, sitten kävellään selästä ja pikkuhiljaa aletaan ottamaan ravipätkiä ensin suorilla urilla. Lääkärin arvion mukaan normirasituksessa voitaisiin olla maaliskuun puoliväliin mennessä, mikäli hoito tepsii.
Tässä on nyt vaan yksi pienen pieni mutta: en ihan osta tuota selitystä...
Lähes ammattilaisen arvio
Koska olen melkein joka alan asiantuntija, olen myös ihan viittä vaille pätevä tekemään itse näitä diagnoosejakin. Välillä oikein mietin, että mitä mieltä sitä on heppaa kuskailla klinikalle, kun itse kumminkin tietää paremmin ;)
Mutta vakavissaan, lääketieteestä tai hevosen fysiikasta ja biomekaniikasta hyvin vähän ymmärtävänä arvioin kuulemaani siitä vinkkelistä, mikä minusta tuntuu loogiselta ja mistä itselläni on jo kokemusta. Ja tässä ovat faktat, jotka tiedän:
1. Lähes aina, kun Durtsi on mennyt huonommaksi, on hoidettu takapolvia, jonka jälkeen oireilu on aina pikkuhiljaa kadonnut.
2. Edellinen takapolvien piikitys oli heinäkuun alussa, ja tavallinen piikitysväli on ollut 6 kk.
3. Meillä on ollut sama, erittäin ammattitaitoinen ja kokenut kengittäjä viimeiset 2,5 vuotta. Sinä aikana kenkiä on irtoillut harvoin, ja tilanne kavioiden suhteen on parantunut isosti; juuri viimeistä edellisellä kengityksellä D sai viimein vähän isommat monot jalkaan.
Totta on, että koskaan aiemmin ei Durtsilla ole ollut tällaista yhtäkkisesti alkanutta ontumaa (paitsi ihan silloin ensimmäisinä yhteisinä viikkoina, kun koko ajan oli sitä irtokenkä- ja naulanpainaumarumbaa), mutta tuntuu oudolta ajatella, että jos kengittäjän mielestä tilanne kavioiden suhteen on koko ajan hiljaalleen parantunut, niin nyt sitten 2,5 vuoden jälkeen D yhtäkkiä alkaisi oireilla kavioiden vuoksi noin voimakkaasti.
Ymmärrän toki, että kun muutenkaan ei ole kaikki kunnossa, eivät huonot jalka-asennot varmasti paranna asiaa. Oma arvaukseni kuitenkin olisi, että varsinainen syy olisi taas siellä takapolvissa, joka taas kuormittaa entisestään etujalkoja. Miten otj vuohisen oireilu sitten sopii tähän kuvioon, niin siihen mulla ei enää riitä mielikuvitus. Tai kai huono askellus (rajoittunut liikerata) takajaloilla voi yhtälailla kuormittaa väärin takajalkojen alaniveliä?
Toisaalta se täytyy myöntää, että minun silmääni D ei tällä kertaa reagoinut takapolvien taivutukseen kovin voimakkaasti, mutta tämä olikin ensimmäinen kerta, kun sain itse katsoa sivusta; yleensä olen juossut rinnalla ja siitä vinkkelistä nähtyä on tietysti aika vaikea verrata tähän.
Joka tapauksessa olen huolissani siitä, että polvet ovat nyt hoitamatta, ja kutsuin siksi toisen lääkärin käymään vielä parin viikon päästä. Vakkariluottolääkäri ei valitettavasti juuri nyt ole tulossa Suomeen, joten täytyy yrittää löytää joku, joka ottaa minun (eittämättä ärsyttävän) takapolvet-jankutukseni tosissaan.
Pihtiarkuus ja renkaiset kaviot = paremminkin vois olla
Niin, ja sitten tuo kavioiden pihtiarkuus...herkät kaviothan Durtsilla on ollut aina, ja kavioiden seinämä on todella ohut, mikä on tehnyt kengittäjän työstä aina kohtuullisen haastavaa. Lääkäri arveli, että vähälumisen talven kovat pohjat ovat pahentaneet arkojen kavioiden tilannetta ennestään
Tällä Vermon reissulla opin nyt sen verran ihan uutta, että Durandolla on renkaiset kaviot. Ja siis senhän näkee ja tuntee ihan helposti, mutta en ole vaan tajunnut kiinnittää siihen sen kummempaa huomiota, kun ei taas muita kavioita ole juuri tullut käsiteltyä viime vuosina.
Renkaisuus – siis vähän kuin vuosirenkaat – viittaa aineenvaihdunnanhäiriöihin eli on oikeastaan kaviokuumeen esiaste. Tästä johtuen Vermon lääkäri ei myöskään halunnut piikittää kavioluuta, vaikka arvelikin osan ongelmaa olevan siellä, sillä kortisoni on toisinaan sitten se, mikä katkaisee kamelin selän ja aiheuttaa ihan oikean kaviokuumeen. Että tämäkin vielä.
Lopuksi
Mun pitäis varmaan olla ihan maani myynyt, maata sängyssä ja kastella tyynyni katkerilla kyynelillä. Surullinen toki olen, mutta joku kummallinen toivo mussa vaan koko ajan elää. En osaa ajatella, ettäkö kaikki toivo Durtsin kanssa olisi menetetty.
Ja rakkaat lukijat, jotka olette eläneet upeasti mukana niin myötä- kuin vastoinkäymisissäkin, vaikka olisittekin sitä mieltä, että olen täysin epärealistinen ja elän haavemaailmassa, suokaa minun silti jatkaa sitä. Edes vähän aikaa.
