Viime päiviin on mahtunut kylmästä säästä huolimatta ihanan paljon heppailua. Torstaina sain yllätyskutsun Mian tunnille, ratsuna uusi tuttavuus 5-vuotias ruuna Väinö. Jännittää en hirmuisesti osannut, kun Väinö on niin rauhallisen ja kiltin oloinen, mutta tunnin aikana kävi kyllä selväksi, että jos valppaus on olennaista ratsastaessa aina, on se sitä erityisesti nuoren hevosen kanssa. Jos minä en pitänyt Väinöä kiireisenä, niin kaveri kyllä keksi maneesista jotain säikyttävää tai ainakin jotain, mistä kannatti jäykistellä.
Tunti meni vähän Väinön hallintaliittymään tutustuessa ja normaalia vähemmän omaan napaan tuijottaessa, mikä varmasti oli ihan hyvää vaihtelua. Väinön kanssa sain myös vähän kosketusta tuntumaan ja siihen, miten paljon pää voi painaa, ja miten sitä ei pidä jäädä kannattelemaan.
Itse asiassa nimenomaan käsien käytön kannalta Väinöllä ratsastaminen oli juuri tähän väliin erittäin havainnoillistava kokemus; ohjien ottaminen vähän reippaammin käteen oli Jaden kanssa vähän helpompaa heti alkutunnista lähtien perjantaina. Tosin paljoakaan en saanut ohjia kädessä pitää tuolla tunnilla, jonka aiheena oli tasapaino, rytmi, kehonhallinta ja kehon osien hallinta toisistaan riippumattomina osasina.
Perjantain harjoituksista haastavimmassa piti keventää 2-2-rytmillä eli kaksi askelta ylhäällä ja kaksi alhaalla ja samaan aikaan nostella kämmeniä ylöspäin 1-1-tahdissa vuorotellen - ihan järkkyvaikeeta! Varsinkin kun tasapainonkin kanssa on vielä tekemistä. Niin ja samaan aikaan piti vielä yrittää huolehtia siitä, ettei Jade kiihdytä tahtia. Task overload ;)
Tunnin mielenkiintoisin havainto oli se, että löysin parhaimman istunnan nostamalla polvet reilusti ylöspäin, käynnissä hevosen sään korkeudelle ja ravissakin melko korkealle (tai ainakin se tuntui siltä). Ilmeisesti polvien nostaminen kääntää automaattisesti istuinluut parempaan asentoon ja aktivoi vatsalihakset.
Tästä päästiinkin tunnin tärkeimpään oivallukseen: ne vatsalihakset pitäisi nyt ihan totta saada kunnolla käyttöön. Ja se kunnolla käyttäminen ei tarkoita, että niitä silloin tällöin muistaessaan vähän jännittää vaan paketti pitäisi olla niin tiukka, ettei ihan pienestä tönäisystä horjahda tai retkahda etukenoon. Yritän nyt siis tsempata vatsalihasten kanssa, en pelkästään harjoitusravissa, vaan myös kevyessä ravissa ja laukassa. Eikä varmaan haittaa, vaikka yrittäisin olla tietoinen lihaksista käynninkin aikana...ja autonratissa...ja kotona satulatuolissa. Vaikeinta on yrittää vatsalihasten jännittyessä pitää pakarat ja reidet rentoina. Niin ja muistaa hengittää.
*****
Sunnuntaina ohjelmassa oli tunti Jadella ja maastoilua Lillillä. Raportoin sunnuntaista, kunhan olen saanut vähän ajatuksia järjestykseen. Kaikki siis ei mennyt ihan niin kuin toivoin, mutta onneksi fyysisiltä vammoilta vältyttiin. Henkisen puolen järkkymistä pitää vähän paikkailla. Mutta ei syytä huoleen; ratsastusta, hevosia ja talleilua rakastan ihan yhtä paljon kuin ennenkin <3, joten kyllä minä itseni tästä kokoon kursin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti