Tuntemisen opettelua

Olen tainnut ajatetella, että kyky tuntea on enemmän tai vähemmän sisäsyntyistä. Vähän kuin lahjakkuus. Että sitä joko on tai ei ole. Hevostelu on kuitenkin opettanut näkemään asian toisin.

Tuntemaan voi oppia. Mitä vähemmän tarvitsee keskittyä suorittamiseen, sitä enemmän voi keskittyä tuntemiseen. Kaikenlainen (suoritus)paine ja stressi luovat melkoisen esteen tuntemiselle. Kun ei kiristä ja uskoo omaan osaamiseensa, voi antaa aisteille tilaa ja keskittyä tunnustelemaan, kuulemaan ja kuuntelemaan.

Vaikka kohtuullisella stressillä on kai todistetusti suorituskykyä parantava vaikutus, arvelen, ettei se ihmisen ja hevosen keskinäistä kommunikointia juurikaan edistä.

Onneksi tallin tuoksussa on jotain rauhoittavaa. Ilman sitä tällaisen stressihiiren voisi olla vaikea koskaan oppia tuntemaan hevosta.