tiistai 22. marraskuuta 2011

Hyvä kengittäjä on vähintään painonsa arvoinen kullassa

Durtsilla sai kengän takaisin oikeaan etuseen. Etukäteen jännitin, olisiko tuomio revenneen kavion reunan vuoksi jo luokkaa "toivoton tapaus". Siinä vaiheessa, kun kerkisin tallille, seisoi suureksi ilokseni käytävässä valmiiksi kengätty poika tyytyväisen oloisena. Eikä homma kuulemma ollut poikkeuksellisen haastava. Niin taitava mies!

Meidän arjesta ei muuten oikein kerrottavaa olekaan. D:stä ei viimepäiviltä ole makoiluhavaintoja, mikä on tietysti varsin positiivista. Muuten ei mielestäni olemuksessa ole juuri muutosta tapahtunut. Päivittäin kävellään se puolisen tuntia, mihin lääkäriltä lupa heltisi – ei niin, että Durandoa kiinnostaisi kiertää maneesia yhtään pidempään. Iloita voikin nyt siitä, että kun on kaikki kengät paikallaan, voisi huomenna lähteä kävelylle jonnekin muualle kuin maneesiin tai kentälle. Jipii. Semmoinen vähän lakoninen jipii.


4 kommenttia:

  1. Jee, hienoa että kenkä saatiin kunnialla paikalleen! Hyvien kengittäjien ammattitaitoa ei voi kuin ihailla, ja olla samalla syvästi kiitollinen että on saanut tuon ammattilaisen omaa hevostaan kengittämään :)

    Olisin kysynyt tuosta Vi-siblinistä, millainen annostus Durandolla on? Olen alkanut epäilemään että ponilla voi olla hiekkaa mahassa ja ajattelin syöttää kuurin.

    VastaaPoista
  2. Ihan käsittämätöntä miten repaleiseen kavioon voi Taitava Kengittäjä saada vielä kengän kiinni. Silloin kun itse varustautuu jo henkisesti siihen että ei tähän enää voi mitään naulata, tai että ainakin joutuu paikka-ainetta laittamaan liki kolminumeroisella summalla, niin ammattimies tulee paikalle ja toteaa että "eihän tämä ole vielä toivoton tapaus ollenkaan, on näitä pahempiakin nähty ja tehty". Luottokenkääjä ei tosiaankaan ole kulmakunnan halvin mies, mutta todellakin kultaakin arvokkaampi.

    Toivottavasti pysyy nyt kengät kiinni, kyllä ne kaviotkin siitä tokenee. Oma entinen toivoton tapaus on nykyään monen kehuma ja hyväkavioinen :)

    VastaaPoista
  3. Kengittäjät ovat ihmeihmisiä. Tinttikin kenkäilee nyt pohjallisen kanssa, kun joutui pari päivää olemaan ilman. jesaritöppönen kesti auttavasti.

    VastaaPoista
  4. Noora, vähän noloa myöntää, ettei mulla ihan tarkkaa tietoa ole määrästä. Tämä siitä seuraa, kun on niin ihana tallinpitäjä :) Luulisin, että Durtsi saa noin desin verran päivässä, ennen hiekkakoetta sai enemmänkin. Tuo on käsittääkseni todella pieni määrä ja ehkä vähän enemmän sellainen omistajalle hyvää mieltä -tyylinen ratkaisu kuin oikeaa apua. Nopsasti googlaamalla vaikutti siltä, että monesti oikeissa hiekkaähkyissä annetaan koko 500 gramman paketti päivässä :)

    Gidran, juuri tuollainen pelko mulla oli, mutta onneksi turhaan – ei edes paikka-ainetta tarvittu. Toki tilanne ei ole ihan ideaali; pientä lämpöilyä kavioissa on, mutta sen kanssa pitänee nyt elää jonkin aikaa.

    Anni, mä oon kanssa yrittänyt noita jesaritöppösiä välillä rakennella. Kestäisivät varmaan nykyisellä tallilla paremmin, kun voi taluttaa pehmeähiekkaisella kentällä, mutta edellisessä paikassa oli sen verran suurirakeista soraa, että ei montaa askelta tarvinnut ottaa, kun etureuna töppösestä rikkoontui. Tuo lainakenkä oli suhteellisen toimivan oloinen, vaikkei D sillä ihan rennon letkeästi astellutkaan – tuntui varmaan vähän hassulta.

    *****

    Jotta kaikki olisi täydellistä, niin on nyt myös itse kipeenä. Just edellisviikolla paukuttelin tallilla henkseleitä, kun en aikoihin sairastellut. Sen siitä sitten saa.

    VastaaPoista