maanantai 29. huhtikuuta 2013

On ratsastamista – ja sitten on Ratsastamista

Siitä on nyt suunnilleen vuoden päivät, kun ratsuväki (=supervalmentaja Mia) karautti tallinpihaan pelastamaan tätiä pahasta pulasta. Monien muiden ongelmien ohella hyvin nopeasti kävi ilmeiseksi, että yksi este täysipainoiselle harjoittelulle oli surkea kunto.

Niin kuin moni muukin asia, on myös kunto kohentunut vuoden aikana, mutta samaa tahtia on kasvanut myös vaatimustaso – lopputulema on se, että jokaisella tunnilla meinaa loppuu kunto kesken, sekä minulta että Durandolta. Tilannetta ei varmasti ole parantanut pyrkimykseni onnistuneisiin ratsastuskertoihin, mikä on tarkoittanut käytännössä noin 15–20 minuutin ratsastuksia. No päätin viime viikolla, että on ryhtiliikkeen aika!

Mutta voi hyvänen aika, miten vaikea on Ratsastaa itsekseen! Sykemittari on tämänkin sluibailun todentamisessa aika armoton kaveri:

Valmennustunnin lukemat

sykealue 3 (korkein) – 13:23
sykealue 2 – 18:30

Itsekseen ratsastaessa

sykealue 3 – 0 min
sykealue 2 – 3:26

Ja minä muka ihan tosissani yritin!!! 

No nyt tuon herätyksen jälkeen olen tsempannut entistä enemmän ja eilistä itsenäiseltä ratsastukselta kirjautui reilut 13 minuuttia sykealueelle 2 ja 3-sykealueelle jopa 20 sekuntia :)

Enkä nyt siis yritäkään väittää, että ratsastuksen kuuluisi aina olla sellaista, että syke nousee hurjaksi – sehän riippuu aina ratsukon tasosta, päivän kunnosta ja siitä, mitä harjoitellaan. Selvää kuitenkin on, että samalla hevosella näin suuret erot valmennustuntien ja itsekseen ratsastusten välillä kertovat karua kieltä siitä, että itsekseen tekeminen ei ole Ratsastamista nähnytkään, ei aina edes ratsastamista vaan ehkä pikemminkin jonkinlaista ratsastelua.

Haastan siis itseni muokkaamaan sekä valmennustuntien että itsenäisten ratsastustuntien sykealuelukemia lähemmäs toisiaan. Valmennustuntien lukemat saisivat kunnon kohentamisen myötä mielellään vähän laskea ja itsenäisen ratsastuksen lukemat tsemppaamiseen ja keskittymisen myötä vähän kasvaa.

Kuntokuurilaiset :)

6 kommenttia:

  1. Olen muuten aivan varma ilman sykemittarin armotonta dataa, että minua vaivaa sama itsekseen "ratsastelu". Nyt on toki stopparina tamman kasvava vauvamasu. Jos saat konkreettista muutosta aikaiseksi niin jaa ihmeessä mietteitä ja fiiliksiä. Haluan tietää mitkä eväät siihen tarvitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No en mäkään voi väittää, ettenkö olisi tätä ongelmaa ilman sykemittariakin tiedostanut :D

      Mutta kyllä tosiaan nyt tämän konkretisoitumisen myötä oon jo saanut vähän muutosta aikaiseksi. Apuna on ollut se, että teen täsmälleen samoja harjoituksia itsekseen kuin mitä edellisellä tunnilla tehtiin ja yritän tehdä ne yhtä hyvin. "Istu" on semmoinen yhden sanan mantra, jota toistelen mielessäni vähän väliä, kun tuntuu, että muuten luovutan aina heti, jos/kun heppa ei toimi ensimmäisellä pyynnöllä niin kuin haluan. Nyt olen onnistunut istumaan läpi väärien laukkojen nostojenkin, joka vielä jokin aika takaperin olisi tuntunut ihan saavuttamattomalta – siis erityisesti itsekseen ratsastaessa.

      Koska muuten vauvan odotetaan syntyvän? Aika ihanaa <3

      Poista
    2. Kesäkuun loppupuoliskolla. Tosin nyt kun sain kesäloman siihen niin se syntyy varmasti eri aikaan.

      Mä muuten olen kova puhumaan ratsastaessani juuri näitä mantroja ääneen. Sieltä kuuluu mutinaa ravin tahtiin: pi-kät-kyl-jet-ren-to-jal-ka-jous-ta-va-kä-si. Suosittelen.

      Poista
    3. Pidän peukkuja, että osuu kuitenkin sun lomalle :)

      Joo, mantrat on kyllä toimivia – etenkin jos onnistuu toistamaan ne valmentajan tiukalla äänellä :D

      Poista
  2. Mulla on omasta mielestäni ihan hyvä peruskunto, ja silti, jos omistaisin sykemittarin, olisi lukemat varmasti jotain tuon tapaista. Kuitenkin musta tuntuu, että tunneilla yrittää aivan liikaa, tekee aivan liikaa, hirvee säätö koko ajan selässä. Pikkuhiljaa olen päässyt siitä eroon - sillä eihän oikeasti huipputason ratsastajat huohota selässä - mutta vielä on vähän matkaa. Se on aika jännä, jännittyykö sitä itse tunnilla vai mistä tuo johtuu, kun kunnon pitäisi olla ihan kohdallaan. Ratsastuksessa vähemmän on kuitenkin niin paljon enemmän ! Hauskoja treenejä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen Jilla, että sä olet aika paljon mua taitavampi ja määrätietoisempi ratsastaja ja siksi sulla ehkä menee noinpäin.

      Jos mua ei kukaan vahdi, niin yritän mennä koko ajan siitä, missä aita on matalin – tyydyn vaikkapa vain yhteen vasempaan laukannostoon, kun se on vähän vaikeaa. Tällä mun tyylillä heppakin on niin rapakunnossa, että on ihan poikki valmennustunnin jälkeen, vaikkei siellä todella tehdä mitään "temppuja" ja kävellään aina reilut juoruilukävelyt pariinkin otteeseen ja silti joudutaan usein lopettamaan ennen aikojaan, koska ei Durtsin kanssa jakseta enempää :)

      Periaatteesta on samaa mieltä, että vähemmän on enemmän, mutta tällainen laiska limboajatäti kyllä tekee poikkeuksen tuohon sääntöön ;)

      Poista