perjantai 12. heinäkuuta 2013

Kaksi kolmesta

Laadukas, terve, edullinen – näistä voit tavallisesti valita korkeintaan kaksi. Oma valintani oli laadukas ja edullinen.

Näin jälkikäteen laskettuna edullinen on maksanut jo vähintään ostohintansa ylimääräisinä eläinlääkärikuluina. Vielä vuosi pari tätä rataa, niin olisi voinut ostaa hevosen, joka olisi ollut laadukas ja terve. Tosin sitten, jos sille laadukkaalle ja terveelle tapahtuisikin jotain, ei eläinlääkärikuluihin enää olisi varaa.

Luottoeläinlääkärimme kävi siis torstaiaamuna. Edellisellä käynnillä toukokuun alussa niiskutin ilon kyyneleitä, kun lääkäri kommentoi liinassa näkemäänsä sanoilla "very good". Nyt tuon kommentin tilalla oli ensin vasemmassa kierroksessa syvä hiljaisuus ja sitten oikeaan käännettyäni jo alle puolikkaan ympyrän jälkeen "kiitos". Ja sitten alkoi oikean takasen taivuttelu, ja sitä seurasi molempien takapolvien ultraus. Kohdassa, jossa vasemmassa polvessa näkyi ultrassa kaunis yhtenäinen linja, oli oikeassa polvessa ihan selkeä rikkinäinen kohta.

*****

Tiesin Durandon ostaessani, etten ollut saamassa tervettä hevosta. Yllättävää kyllä, se ei silti tee juurikaan helpommaksi näiden löydösten hyväksymistä  ja jatkuvien terveysongelmien kanssa painimista. Tiesit, mihin ryhdyit – sitä hoen itselleni. Ja silti jokin osa minussa aina toivoo ihmeparantumista. Uskoo salaa, että hoito, hoiva ja rakkaus eheyttää, jopa rikkoutuneen nivelen.

*****

Rakkaus ei taida kaikkivoipaisuudestaan huolimatta tepsiä niveliin, joten turvauduin jälleen kerran tohtorisedän apuun. Molemmat polvet piikitettiin hyaluronilla, kroppa kiropraksaulteltiin paikoilleen ja tällä kerralla hoitoa tehostetaan Adequan-piikeillä kerran viikossa seitsemän viikon ajan. Halpaa kuin saippua. Voi kun vois sanoa, että onneksi Durtsilla on vakuutus. Ja onhan sillä, mutta se ei vaan korvaa mitään jalkoihin liittyviä juttuja :/

*****

Mutta palataan takaisin alun teemaan. Edellisen kirjoituksen kommenteissa kehuttiin sitä, miten fiksua on hankkia ensihevoseksi laadukas yksilö. Kyllä se tietysti onkin, mutta jos ei ole varaa hankkia sellaista, joka on myös terve, niin kannattaa ehkä puntaroida vaihtoehtoja pari kertaa. Ja ainakin aloittaa ahkera säästäminen eläinlääkärilaukun muotoiseen säästölippaaseen; siellä ei nimittäin varat kauaa vanhene.

Valitsisinko toisin? En, sillä siinä vaiheessa, kun minulle selvisi Durandon vammojen laatu ja laajuus, oli se jo minulla koeajalla ja olin siihen jo niin korviani myöten rakastunut ja henkisesti sitoutunut, etten siitä enää voinut luopua (järkisyiden vuoksi yritin kyllä). Entä jos totuus olisi paljastunut jo ostotarkastuksessa? En tiedä. Olinkohan jo henkisesti silloinkin valintani tehnyt ja sydämeni menettänyt?

Ja sitä paitsi, hevoset ovat todella herkkiä hajoamaan: tänään terve hevonen voi huomenna olla mennyttä, joten mitään takuita mistään jatkuvuudesta ei hevoskaupoilla ollessaan voi kuitenkaan ostaa. Ei millään rahalla.

*****

Ei tämä silti juuri tällä hetkellä mitään juhlaa ole. On kova huoli Durandon puolesta. Olin elätellyt toiveita, että päästäisiin edes puolen vuoden piikitysväliin, mutta nyt pärjättiin juuri ja juuri neljä kuukautta. Toisaalta oireilu alkoi nyt todella yhtäkkisesti ja paheni nopeasti. Ell sanoi, että oikeassa takasessa näkyi myös vähän jotain ruhjetta, ja oli sitä mieltä, että jos on ottanut jotain osumaa, niin se on voinut vaikuttaa. Melkein toivoisin, että se olisi niin. Muutoin tuntuu vähän lohduttomalta.

Vaan ei auta itku markkinoilla, sillä nyt on hoivailun aika. Jos terveen hevosen kanssa saan tuhrattua tuntitolkulla aikaa tallilla, niin vähintään yhtä hyvin se onnistuu sairaslomalaisen kanssa. Tänään kävin tallilla kolmesti: aamulla harjailemassa, kävelyllä ja syöttelemässä vihreää – aitasin Durtsille laitumesta sairastarhan, mutta eihän siinä portilla mitään kasva. Puoli viiden aikaan kävin ottamassa ukkelin sisälle, kun mietin, että siinä savipläntillä seistessä voi olla helteessä vähän tukalaa. Illalla kävin vielä taluttelemassa uuden lenkin ja syöttelemässä vähän lisää.



Niin ja sain lääkäriltä myös voidetta, jota oon nyt laittanut Durtsin silmään aamun ja illoin. Alkaa olla jo melko normaalin näköinen alaluomi, onneksi!


21 kommenttia:

  1. Voi kurjuus! Meilläkin oli varsin rajallinen budjetti, joten hankimme hevosen jonka (ainoana?) huonona puolena oli vaikea luonne maasta käsiteltäessä ja hoidettaessa. Ajattelin että se on kuitenkin asia, jonka pystyn helpoiten saamaan kuntoon. Pukkikoneella en haluaisi ikinä ratsastaa, ihan raakiletta en osaisi kouluttaa. Ja maastovarmuus oli suuri plussa. Heppa onkin muuttunut tosi kiltiksi, mutta mikään lasten taputeltava nallekarhu siitä ei koskaan tule, se täytyy vaan hyväksyä ja olla aina hieman varuillaan jos sen viereen tulee vieraita ihmisiä.
    Toivottavasti saat vielä monia ihania hetkiä Durtsisi kanssa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liisa. Maastovarmuus on tosiaan ihan huikea plussa! Ja kaikissa meissä varmasti on ominaisuuksia, jotka on enemmän tai vähemmän ei-toivottuja, joten pitänee ne sallia hepoillekin ;)

      Poista
  2. Jaksuja, kärsivällisyyttä ja lottovoittoa toivottelee Enni :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enni, kaikille kolmelle olis todella nyt tarvetta :)

      Poista
  3. Tsemppiä hoiteluun, jospa se siitä vielä hyväksi muuttuu... Tää on niin tätä hevosten kanssa. Itse puksuttelen halppishevosellani toivoen, että päästäisiin vielä monta vuotta eteenpäin ilman isoja eläinlääkärikuluja. Mutta kuten sanoit, koskaan ei voi tietää, mitä tapahtuu. Virtuaalisympatiaa sinne teidän suuntaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aira! Pakko jaksaa uskoa ja toivoa parempaa huomista...

      Poista
  4. Harmitus :(

    Toisaalta turha surra tekemisiä tai tekemättä jättämisiä, en usko että on olemassa hevosta (hintalapusta huolimatta) jolla ei jotain vaivaa käyttövuosinaan ilmenisi. Ja onhan sekin jotain että heppojen kanssa pääsee oppimaan (liian) paljon kehon toiminnasta ja lääketieteestä ;)

    Onneksi sait ell sopivasti paikalle ja nyt on selvä hoitosuunnitelma. Toivottavasti teille määrätty sairastarhailu on tosi lyhytaikainen, seisominen kun tunnetusti tuppaa aiheuttamaan lisäongelmia x 10 ...

    On tää niin tätä, mutta usko pois, välillä on otettava vauhtia pohjalta että pääsee ratsastamaan aallon huipulle :)
    Aurinkoisia kesäpäiviä Teille !






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oot Salla ihan oikeassa, menneitä on turha miettiä, koska ne valinnat on nyt kuitenkin tehty. Ja kuten sanottu, en mä omiani pois antaisi, vaikka niihin vikaa tuleekin <3

      Sairastarhaa oli onneks vaan viis päivää, sitten viis päivää kävelyä ja vähän ravailua ja nyt ollaan pikkuhiljaa palailemassa normaaliin päiväjärjestykseen. Olen varovaisen toiveikas...

      Poista
  5. Voi kurjuus. :( Pidetään peukkuja, että Durando kuntoutuu. Ehkä se tosiaan on ottanut osumaa siihen polveen ja siksi se kipeytynyt niin kovasti.. Tiedä näistä.

    Sinä onneksi puutut oireisiin ajoissa ja Durando saa hyvää hoitoa!

    VastaaPoista
  6. Todella kurja juttu :( Mutta rakkaan hevosen vuoksi sitä kyllä jaksaa talutella pitkäänkin kun on vastoinkäymisiä. Ja tosiaan, näiden kanssa voi koska vaan tapahtua mitä vaan. Taannoin yhtenä kauniina iltana ajattelinkin oikein, että vaikka tämä kaikki loppuisi huomenna, niin olen silti saanut mahtavia vuosia!

    Jos on rahaa ja/tai taitoa, voi toki saada nuo kolme, jos ostaa nuoren. Itsehän ostin terveen, edullisen, ja ilmeisesti ihan laadukkaan, mutta vähän koulutetun 10-vuotiaan, jolla oli muutama käsittelyongelma. Nyt se on 2 vuotta vanhempi, ongelmaton, ja osaavalla ratsastajalla todnäk saisi hyväksytyn tuloksen HeA-radasta :) Mulla oli toki tuuri kun asuin maassa, jossa hevoset olivat edullisia ja ennen kaikkea saatoin ostaa ammattilaiselta valmennusta ja ratsutusta murto-osalla Suomen hinnoista. Silti: menihän siihen "uudelleenkoulutukseen" rahaa ja aikaa, sama raha hevosen hinnan päälle, niin olisin (ehkä) saanut osaavan hevosen heti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä mä talutella jaksan vaikka kuukausitolkulla niin kauan kuin on toiveita paremmasta huomisesta. Meillä on kävelyillä itse asiassa oikein kivaakin :)

      Joo, nuoren hevosen kohdalla voi tosiaan saada kaikki kolmekin, mutta tällain kokemattoman tädin vinkkelistä laadukas-sanaan sisältyy myös tietty koulutustaso – oma osaaminen kun ei ikimaailmassa riittäisi hevosen kouluttamiseen. Siis ei tällä hetkellä, mutta toivottavasti joskus vuosien päästä...

      Poista
  7. On aivan hirveää, kun oma kullannuppu sairastaa. Etenkin jos vika ei ole parannettavissa. OOlen kyllä ruvennut miettimään, onko sellaista tervettä hevosta olemassakaan. Ehkä kaikkia vain ei ole tutkittu vielä tarpeeksi tarkkaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Aikoinaan törmäsin jossain sanontaan, että terve hevonen on sellainen, jota ei ole tutkittu tarpeeksi :)

      Poista
  8. Voi Durtsi:( Niin surkeaa, mutta se panostus ja rakkaus, jota olet hoitoon ja hevosen hoivaamiseen käyttänyt, ansaitsisi jo jonkun palkinnon.

    Täytyy sanoa, että jotenkin kosahti omaankin nilkkaan tuo otsikointi, ja melkein naurattaa. Ensin oli halpa ja terve, sitten tuli halpa ja laadukas, ja nyt on viimein sitten laadukas ja...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna! Niin minustakin, mutta kyllä tämän nyt jo luulisi pikkuhiljaa iskostuvan minunkin paksuhkoon kallooni, ettei rakkauskaan paranna ihan kaikkea... vaikka kyllä mä vieläkin vähän niin toivon :)

      Kauniille Kessille rapsutuksia!

      Poista
  9. Kiitos teille kaikille ihanille kannustavista kommenteista. Pahoittelen, että mun vastaukset tulee näin myöhään – surutyö Leevi-koirun vuoksi on vienyt kaikki voimat, mutta nyt alkaa näkyä vähän valoa tunnelin päässä.

    VastaaPoista
  10. Halusin vaan kommentoida etta tiedan niiiiin hyvin tuon tunteen. Viime vuonna jouduin lopettamaan ekan hevoseni kaikenlaisten vaivojen takia. Sitten minulla oli hevonen jolla oli jatkuvasti terveysongelmia vatsan kanssa, ja jouduin sen myymaan. Nykyisilla hevosilla (2) ei luojalle kiitos ole mitaan suurempaa ongelmaa. Mutta ymmarran myos sen etta jossain vaiheessa taytyy miettia jatsaako sita itsekaan enaa jatkuvia vastoinkaymisia. Tsemppia mita tahansa tapahtuukin....ja hevonen on hauras elain, valitettavasti. Sitten on sydanta raastavaa kun hevoseen kiintyy eika silla voi enaa tehda sita mita haluaisi eli ratsastaa....tiedan niin hyvin kaiken tuon 8 vuoden ajalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötäelämisestä Maukka! Tavallaan on lohdullista, ettei ole yksin murheidensa kanssa, mutta toisaalta toivoisin kyllä kovasti, että hevoset pysyisivät terveempinä eikä niin monen tarvitsisi jatkuvasti taistella erilaisten terveysongelmien kanssa.

      Poista
  11. Amalia : mulla on talla hetkella ensimmainen kausi hevosten kanssa etta ei ole terveysongelmia....toivon etta tama jatkuu....ja kuten sanoit, tervetta hevosta ei ehka olekaan (mulla taitaa tallissa seisoa yksi aika terve ell lausunnon mukaan mutta kuinka kauan ?). Yksi kengittajan naula vaaraan paikkaan ja taas ollaan ongelmissa....toivottavasti asiat selviavat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Pidän peukkuja, että saat nauttia ongelmattomasta harrastelusta pitkään!

      Poista