Ensimmäisten ravikierrokset vasempaan menivät hyvin, oikeaan vähän tahmeasti. Sitten alkoi tuntua, että istun pommin päällä. Ja taas mentiin rodeota. Yhden kerran D pääsi menemään melkein puoli kierrosta ennen kuin sain kiinni, mutta ei onneksi kuitenkaan pukkikiitolaukkaa, joten pysyin selässä. Pidin varmaan ohjat liian tiukasti kädessä, könötin tutussa ja turvallisessa muna-asennossa ja toivon, että koko koitos olisi jo ohi. Pasmat melko sekaisin.
Verkka päättyi ja pyysin toista ratsukkoa poistumaan, koska ajattelin ylimääräisen hevosen läsnäolon häiritsevän Durdea. Väärin. Heti kun poistuivat, alkoi uusi rodeo ja tämä tuli oikein videolle. Surullista katsottavaa, kun suu kyllä sanoo eteen, mutta kaikki muu kropassa viestii päinvastaista. Pystyynnousua yritin ratkaista ilmeisesti auttamalla hevosta nousemaan vähän paremmin eli nostin kädet oikein mahdollisimman korkealle. Pasmat todella sekaisin.
Kun vihdoin sain Durandon eteenpäin oli jo melkein tippa linssissä. Mietin vakavissani luovuttamista, mutta olo oli jotenkin sellainen, että jos nyt tulen sieltä satulasta alas, niin uskallanko koskaan enää kiivetä sinne uudelleen. Päätin yrittää ratsastaa radan, vaikkeivät lähtökohdat olleet kaksiset.
Ja näin jälkeenpäin ei voi muuta sanoa kuin että kyllä kannatti! Ei todellakaan mennyt kaikki putkeen, mutta sain hyväksytyn tuloksen ja jopa kolme seiskaa. Ehkä hieman yllättäen yksi seiskoista tuli vasemman laukan nostosta, joka on viimeiset kuukaudet ollut se kaikkein pahin murheenkryyni.
Yleisesti ottaen ratsastin aika pelokkaasti ja varovaisesti. Askeleen pidennyksiä en juuri uskaltanut pyytää, kun D oli yrittänyt lähteä niin monta kertaa. Myöskään oikeaa laukkaa en rohjennut pyytää riittävän uskottavasti; C:n ja M:n välilille tarkoitettu nosto onnistui vasta pääty-ympyrän ensimmäisen neljänneksen jälkeen. Sen sijaan peruutus onnistui ihmeen hyvin, vaikka pysähdys olikin mennyt pitkäksi ja fiilis oli vähän äh juuri siinä kohtaa.
Se mikä jäi eniten hampaankoloon ja missä eniten toivon kehittymistä tapahtuvan on istunta. Toki nyt viime viikolla on ollut erityistä haastetta Durandon ravin haltuunoton kanssa, mutta myös sieltä munasta olisi päästävä pois. 5,5 istunnasta on minusta vähän surullinen numero, kun istunta mielestäni kuitenkin on se hyvän ratsastuksen perusta.
Rata on videolla ja jos vain joskus onnistun ratkaisemaan sen mysteerin, että miten videokameralta videot siirtyvät koneelle, niin lupaan laittaa sen näytille tänne blogiin. Sitä odotellessa tarjoilen ainakin tämän arvostelupaperin:
 |
| Pikkuoravatkin olin näemmä ottanut mukaan radalle, vaikka itsellä ei siitä mitään muistikuvaa olekaan :) |
Ja juu, olin siis ainoa helpon C:n ratsastaja tänään. Siksi myös ylivoimaisesti paras luokassani :) Mutta vakavissaan, olen ihan superylpeä itsestäni. Siitä, että sain pääni jotenkuten kasaan ja ratsastin radan läpi kaikesta huolimatta. Hyvinhän mä vedin, niinku Anni eilisen kommenteissa tsemppasi ;)
Elätellään toiveita, että saadaan sama ihana tuomari arvioimaan edistystä joidenkin viikkojen päästä. Nyt on treeneillä suunta ja selkeä tavoite.
*****
Muuten, olisiko kellään vinkkiä tähän ongelmaan? Kun olen ratsastanut ympyrän vasemmassa laukassa ja jatkan suoraa uraa, tuntuu kulman ratsastaminen vasemmalle lähestulkoon mahdottomalta. Tuntuu siltä, että ei tämä käänny. Olen itse järkeillyt sen johtuvan siitä, että paino tippuu ympyrällä oikealle, ja yritin tänäänkin korjata sitä suoralla polkaisemalla vähän vasemmalle jalustimelle, mutten huomannut mitään merkittävää eroa. Kulmista tuli susihuonot ja tasapainottoman tuntuiset. Mikä neuvoksi?
Hienoa! Siitä se koulukilparatsastajan ura urkenee! :) Äläkä vaan luovuta, siitä ei seuraa mitään hyvää. Päin vastoin, mieti niin päin, että oot tainnut oppia jo vähän vaatimaan siltä ratsultasi, kun se huomaa, että täytyy yrittää kyseenalaistaa! Harvemmin ne kyseenalaistaa ja rodeoilee, jossei niiltä mitään vaadikaan. Useammin se vaihe tulee juuri siinä taitteessa, kun ratsastaja oppii vähitellen hevoseltaan vaatimaan ihan oikeaa työntekoa! Se on hevosen viimeinen oljenkorsi, et "jos nyt vähän pelottelen, ni ehkä mun ei tarviikaan"... :)
VastaaPoistaHyvä Saija :)
VastaaPoistaOli kyllä hieno suoritus!
Hienoa! Ja muista, että normaalissa treenissä meno on aina paljon parempaa kuin minkäänlaisessa kisatilanteessa, joissa jännitys verottaa!
VastaaPoistaKulmista: en ole ihan varma ymmärsinkö ongelmanne oikein, mutta meillä on tullut varsinaisia ahaa-elämyksiä kulmiin ratsastamisessa ihan viime aikoina! Eli minun hevoseni tekee sitä perinteistä lintsailua, eli oikoo, perkele ;) Ihana valmentajani on ensimmäinen, joka on osannut neuvoa minulle miten tämä estetään, ja huom. kielellä, jota kumpikaan meistä ei puhu äidinkielenään! (Mutta hänellä on todella hyvä kehonkieli.)
Eli, kulmassa paino ei tosiaan saa olla ulkona, se vain tuuppaa hevosta oikomaan pahemmin. Kulma ratsastetaan oikein "työntämällä" hevosta lantion sisäetuosalla ja mun mielestä siinä sisäreisikin vaikuttaa. Toki samaan aikaan sisäpohje on aktiivisena ja tarkkana, sisäohja johtaa voimakkaasti sisään (ei taakse kuten allekirjoittanut tykkää tehdä) ja ulko-ohja ei löpsähdä (helmasyntini jos mikä vaan asia ei suju). Tosi vaikea selittää tämä ilman keholla näyttämistä!
Onnittelut itsensä ylittämisestä! Otit juuri hevosestasi niskalenkin kisatilanteessa, tuossa kohtaa luovuttaminen olisi ollut myrkkyä tuleville koitoksille! Todella hienosti tsempattu!!
VastaaPoistaYmpyrältä suoralle palaamisessa tarkistaisin
a) oletko yrittänyt estää ympyrällä hevosta puskemasta sisään hilaamalla oman painon ulos (kuten epäilitkin)
Jos näin -> takamus keskelle penkkiä ja sisäpohje läpi vaikka kovemmillakin avuilla.
b) Missä on ulko-ohjaympyrällä ja ek. suoralle tullessa? Annatko uran suoristaa hevosen puolestasi vai ratsastatko hevosen aktiivisesti ulkopohkeella ja ulko-ohjalla suoraksi? Ajatus siitä, että ratsastaa ilman seinää "tunnelissa tai lankulla" on hyvä mielikuva unohtamaan seinien apu ja tuki ja muistuttamaan ratsastajaa hallitsemaan hevosen ulkokylki.
c) Ajatus kääntää oikea lapa (= ulkolapa, ulkoetujalka) edellä saattaa tuoda avun kulman ratsastamiseen.
Onnittelut, hienoa ettet luovuttanut vaan uskalsit mennä radalle!!
VastaaPoistaTiedän niin hyvin tuon tunteen kun pitäisi pyytää hevosta eteen mutta pelkään sen lähtevän. Suorastaan liiankin tuttu tunne. Lohdutuksena sulle ja mulle ja meille kaikille olkoon se että kun vaan jaksaa tarpeeksi harjoitella niin pelot alkaa laimenemaan pikku hiljaa.
Heipä hei. :) Onnea! Tosi rohkeaa, että rodeoshown jälkeen uskalsit heti radalle! Hienoa.
VastaaPoistaJa videot koneelle menee niin, että piuha kiinni kamerasta koneeseen, kamera auki (meidän videokamerasta pitää näytöltä painaa jotain usb-kohtaa), koneelta "oma tietokone" auki, sitten klikkaat E tai F asemaa (jos ei ole varma niin ehkä kannattaa ensin katsoa mitä asemia tuolla tietokoneessa on jo valmiiksi auki ja katsoo sitten mikä asema sinne ilmestyy), siellä sitten on videot, klikkaa yksi video siniseksi ja sitten ctrl + A niin saat kaikki videot siirrettyä, sitten kopiot ne ja liität johonkin tietokoneen omaan kansioon mihin ne haluat.
Toivottavasti tästä oli jotakin apua tällä saralla. Tuohon toiseen ongelmaan en osaa sanoa mitään, mutta onneksi muut osaavat. :)
Ai niin ja vielälisäyksenä, että blogiin ne videot saa aikalailla samalla tavalla kuin kuvatkin. Siitä mistä laittaisit kuvan blogiin on vieressä video-kohta. Sieltä sen sittensaa etsittyä. Itsellä on ollut ongelmana, että blogger jää lataamaan ikuisuuden sitä videota ja hermo menee. Youtuben kautta se oli sitten helpompaa ja siellä voi myös vähän muokkailla videoita, jos ei omalla koneella sellaisia editointihienouksia ole. :)
VastaaPoistaOnnea, hienoa! Hyvä!
VastaaPoistaMe mennään kulmiin siten, että ratastetaan paljon kulmia. Ja sisäpohje tosiaan työntää hevosen sinne kulmaan, kuten tuossa ylempänä Unkarista neuvottiinkin. En osaa ajatella itse tekeväni mitään reidellä, vaan pidän ne edelleen irti, mutta pohje vie hevosen kulmaan. Ja ulko-ohjan tuki pysyy. Istunta koko ajan samalla tavalla keskellä hevosta. Ollaan saatu teistä jopa kasia!
Mutta tää vaatii pohkeiden menemisen läpi eikä se varmasti onnistu radalla, jos verkka on mennyt rodeoksi eikä avuille ratsastamiseksi. ELi huippusuoritus sinulta kyllä tuo!
Upeeta!! Ihana kuulla, että meni näin hienosti! Tästä se kisaura alkaa! Ja kuten sanottu näissäkin kommenteissa jo, tuollainen vastustelu merkitsee sitä, että vaadit. Se on vaan hyvä :)
VastaaPoistaMulla on auttanut laukassa tosi paljon se, kun olen katsonut ympyrällä ulos-taakse. Se vääntää lantion oikeampaan asentoon eli nostaa sisäistuinluuta. En tiedä auttaako juuri tuohon sinun ongelmaasi, mutta tuskin siitä haittaakaan on. Oon myös nyt viime aikoina oppinut, että laukassakin voi vaatia paremmin asetusta ja meitä se on auttanut aika paljon. Aiemmin oon varmaankin ollut kokonaisuudessaan liian "hellä" hepalle vaikka en tietysti tarkoita, että pitäisi olla kovakaan. Mutta sopivan vaativa :)
Nyt täytyy jo minunkin jättää kommentti - olen täällä hieman taustaillut :).
VastaaPoistaOletko lukenut Sally Swiftin Centered Riding 1 -osan? Tuli tunne, että voisit saada siitä paljon irti, koska mietit asioita ja havainnoit omaa kehoasi :).
Polkaiseminen sisäjalustimelle saa lantion kallistumaan sisälle sen sijaan, että paino nousisi pois ulkopuolelta. Kaikessa liikkeessä tulisi aina ottaa liikettä ylös eikä runnoa sitä alas. Kulmassa ratsastajan ulkopuolen pitäisi olla sisäpuolta nopeampi ja mahdollistaa hevosen taipuminen (myös hartiat hevosen lapojen kanssa samassa linjassa). Tästä saisi romaanin aikaiseksi.. Onnistuuko minulla aina? Ei - etenkin voltit (volttihan on neljä kulmaa peräkkäin) vasempaan kierrokseen valuvat ulos, koska ulkopuoli ei ole riittävän jäntevä, putoan ulos ja olen liian hidas ulkoa estääkseni valumisen.
Että näin - toivottavasti sait edes vähän kiinni ajatuksesta :).
Hei kaikki ihanat, kannustavat ystävät!
VastaaPoistaEnsinnäkin kiitos kehuista ja tsemppauksesta! Haluaisin niin mielelläni uskoa, että rodeoilla on jotain tekemistä kasvaneen vaatimustason kanssa, mutta jotenkin eilen tuntui enemmän siltä, että D aisti epävarmuuteni ja jännitykseni ja joko a) päätti käyttää sitä hyväkseen tai b) hermostui siitä oikeasti itsekin. Paikalla olleet varmaan äänestäisivät a:ta siinä missä itse haluaisin taas alkaa arvuuttelemaan, että onkohan selkä mennyt uudelleen jumiin... Jotenkin olis kiva löytää vaan sellaisia syitä, jotka on ratkottavissa ulkoa ostettavilla palveluilla :) (vaikka en siis tietenkään halua, että D:n selkä menee uudelleen jumiin)
Mutta jonkinlaisen niskalenkin kyllä kopusta sain, koska rata meni yhtä pientä laukalle rikkomista lukuunottamatta kuitenkin mun ehdoilla. Jei! Oikeasti pelkään, että jos olisin tullut selästä alas, en olisi sinne enää _koskaan_ uskaltanut kiivetä uudelleen. Kyllä tässä nyt mennään aika äärirajoilla, mutta toivottavasti Se mikä ei tapa, se vahvistaa -sananlaskua mukaillen kuitenkin.
Kiitos myös lukuisista hyvistä vinkeistä kulmien ratsastamiseen. Se on tietysti vaikea laji jo sinällään, mutta kulminoituu erityisesti siihen vasemman laukkaympyrän jälkeiseen ensimmäiseen ja toiseen kulmaan. Tuo ympyrällä ulos ja taakse katsominen on tosiaan minulle neuvottu aiemminkin, mutta olinkin sen jo ehtinyt unohtaa. Täytyy kokeilla. Samaten kolahti tuo kysymys ulko-ohjasta – veikkaan, että oikea käsivarsi kyynärpäätä myöten on näissä hetkissä reilusti eteenpäin työntyneenä.
Takamus keskelle penkkiä on hyvä neuvo, mutta haasteelliseksi sen toteuttamisen tekee se, että minusta tuntuu, että ollaan jotenkin kaatumassa vasemmalle...tai en oikein osaa selittää. Mutta niin tasapainoton olo, että eilenkään en meinannut uskaltaa polkaista jalustimelle, kun pelkäsin, että sitten ainakin kaadutaan. Ja Anna, kiitos hyvästä huomiosta siitä, ettei polkaisu ehkä olekaan se oikea ratkaisu.
Tätä ongelmaa ei siis ole oikeassa kierroksessa eikä vasemmassa laukassa muuten kuin ympyrän jälkeen. Toki Durandon asettaminen ja taivuttaminen vasemmalle on lähestulkoon aina hieman nihkeämpää kuin oikealle, mutta edellä kuvatun perusteella luulen, että tämä kilpistyy johonkin, joka johtuu omasta istunnastani ja alkaa jo ympyrällä. Ja koska siis suoralla uralla kulmaa lähestyessä on jo niin tasapainoton olo, etten oikein uskalla liikkua mihinkään / tehdä mitään, olisi varmaan ideaalein vaihtoehto yrittää korjata ongelma jo ympyrällä. Eli lähden nyt liikkeelle tuolla ulos ja taaksepäin katsomisella ja ulko-ohjasta huolehtimisella. Jos näillä ei saa apua, niin otan seuraavan neuvon kokeiluun.
Annemari, kiitos videovinkeistä. Olisin voinut olla vähän selkeämpi ja säästää sinulta vaivaa: Mulla on käytössä Mac, johon videoiden _pitäisi_ siirtyä näppärästi suoraan muutamalla klikkauksella, mutta koneessani taitaa olla jotain vikaa, kun edellisellä yrityksellä parissa tunnissa ei vielä ollut siirtynyt yhtään mitään. Koneeni myös rikkoo suurimman osan iPhonella kuvaamistani videoista sellaisiksi, että ääni etenee, mutta kuva jumii. Jos lataan videon puhelimesta suoraan YouTubeen, ei tule ongelmia eli jotain mätää tässä on. Rata on nyt kuvattu videokameralla, joten en taida sitä siitä suoran YouTubeen saada. Mutten aio vielä luovuttaa tämänkään haasteen kanssa. Jos pärjään rodeohepalle, niin kyllä mun on yks videomysteeri ratkaistava :)
Ahaa, toivottavasti videot siirtyy ilman ongelmia jotenkin. Meillä ei videoiden kanssa ole muuta ongelmaa, kuin että pelkkä ääni vain kuuluu koneella. Sitten kun videon saa tuubiin tai blogiin niin se myös näkyy. On kiva arvuutella äänen perusteella, että onko tämä nyt se Tahvon köpöttelyvideo vai Väinö 1-veen nukkumisvideo. :D Välillä on videossa esiintynyt ihan joku muu hevonenkin kuin Tahvo. Oi voi. :)
PoistaTuossa ylempänä tulikin paljon vinkkejä omaankin ratsastukseeni. En meinaa ihan ymmärtää miten laukassa pystyy katsomaan taaksepäin. Hmm.
Hih, ymmärrän haasteesi videoiden kanssa :) Itse en ole vielä tätä omaani ratkaissut, mutta juuri sain taas uusia ohjeita puhelimitse, että eiköhän tämä tästä vielä suttaannu. Jos ei ennen kesää niin jouluksi edes...
PoistaTaaksepäin ei varmaan ole tarkoitus jäädä kovin pitkäksi aikaa ihastelemaan, mutta kyllä sinne voi hetkeksi ihan hyvin päänsä kääntää. Vähän niin kuin autonratissa, ennen kuin vaihtaa kaistaa ja varmistaa, ettei kuolleessa kulmassa ole ketään :)
Tuo hankala vasemmalle kääntäminen kuulostaa kovin tutulta, ja se mitä olit omaan blogiini kommentoinut pistää väkisin veikkaamaan että painitaan samojen ongelmien kanssa - olkoonkin että kommentissa totesit hevosen punkevan oikealle, uskallan väittää että pohjimmiltaan tässä on samasta ongelmasta kyse.
VastaaPoistaKun oma kroppa oli vinoimmillaan niin välillä jo ihan pelkkä käynnissä vasemmalle kääntäminen tuntui ihan käsittämättömän vaikealta, kaikki palikat oli väärissä kohdissa ja vaikka hevonen periaatteessa kääntyi niin se ei ollut millään tapaa tasapainossa. Lisäksi hevonen on vielä myöskin niin päin vino, että se kääntyy nihkeämmin vasemmalle - tai kääntyy kyllä mutta lavat ulkona kylkimyyryä liiraten. Laukassa ongelmat tuntuivat korostuvan vielä senkin takia, että laukka on toispuoleinen askellaji, ja siinä jos jossain pitäisi pystyä istumaan tasapainossa ja keskellä. Ja minä olin kiero kuin korkkiruuvi...
Omat ongelmani purin sellaisiin palasiin, että vasemmassa kierroksessa ongelman ydin on vasen jalka. Vasen lonkka (ja lantion vasen puoli) ei jousta eikä aukea jolloin sen sijaan että saisin jalan lonkasta "sivulle" ja siten putoamaan rentona kylkeä pitkin, vienkin jalkaa vähän eteen ja yritän avata sitä samalla tavalla kuin jos istuisin lattialla risti-istunnassa - tosiasiassahan tämä ennemminkin sulkee sitä niveltä. Joka tapauksessa vasen jalka menee eteen ja varpaat työntyvät ulos. Ja kun vasen jalka on ylhäältä asti kierossa niin lantio menee vinoon myös, vasen puoli työntyy eteenpäin ja oikea valuu taakse. Lantion mukana oikealle taakse valuvat myös oikea jalka ja painopiste. Lisäksi oma vasen kylki on vielä oikeaa helpompi, eli kaiken muun päälle painun vasemmalta kasaan.
Lopputuloksena on täti joka istuu satulassa oikealla, paino oikealle valuneena, vasen kylki lytyssä ja vasen jalka kylkeä vasten puristuneena, ja ihmetellen että "miksei tää käänny vaikka mä vedän tästä vasemmasta narusta". Been there...
Ja millä asia sitten korjattiin? 1) Ahkeraa venyttelyä, 2) Paljon ilman jalustimia ratsastusta. Pikakorjauksena myös kaarteissa ulko-olan yli kurkkimista jolloin paino siirtyy automaattisesti hetkeksi (myös) sisäistuinluulle. Korjaaminen oikeastaan aloitettiin siitä että käänsin (ainakin omasta mielestäni) yläkroppaa ulospäin, niin että saatiin palikat päällekkäin, eli ylävartalo lantion päälle, ja siitä sitten taas vähitellen koko kroppa, nyt sitä lantiota myöten sinne kaarteen suuntaan. Kamalan vaikea muuten pukea sanoiksi näitä asioita!
Ja loppuun vielä onnittelut itsesi voittamisesta! Mulla on maailman kiltein hevonen ja silti ekat kisaradat meni niin jännityksestä sumussa että piti jälkeenpäin videolta tarkistaa että mitä siellä oikein tapahtui.
Kiitos, että jaksoit asiaa täällä näin perusteellisesti avata. En tiedä, miksi mun on jotenkin vaikea hahmottaa koko painon asettumisen kuvaa edes näin teoriassa. Puhumattakaan sitten siitä, että selässä tuntee olevansa jotenkin jossain, vaikka oikeasti ei ole sielläpäinkään :)
PoistaMutta siis, mulla käy varmaan juuri noin kuin kuvailit. Mullakin on vasen lonkka jäykempi ja painun koneen ääressä istuessanikin usein kasaan vasemmalle kyljelle eli oireyhtymä kuulostaa hyvinkin tutulta.
Toissapäivänä pääsin vähän kokeilemaan vasenta laukkaa. Kaikki meni hyvin niin kauan kuin menin vain uraa pitkin, mutta sitten tein yhden keskiympyrän, jonka aikana yritin kovasti kuikuilla ulos ja taakse. Silti kulmaa lähestyessä oli taas se tasapainoton fiilis ja tunne, että tämä paketti ei voi onnistua kääntymään kaatumatta. No ei kaaduttu ja täytyy sanoa, että ehkä ulos kuikkiminen kuitenkin auttoi, sillä ihan niin vaikeaa ei kulman ratsastaminen tällä kertaa ollut. Pikkuhiljaa...
Pitäisikin taas rohjeta tuohon ilman jalustimia treenailuun. Rodeopäivinä sitä ei jotenkin tee mieli harjoittaa ;)