Kaksi pulleroa, jotka tykkäsivät toisistaan eli kokemuksia Portugalista

Alla vähän videomatskua Portugalin reissulta. Urtiga ekstrakiloineen ei ole ehkä ihan se tyypillisin lusitano, mutta erittäin hyvin ratsastettu ja sympaattinen tamma, joka toimi todella pienillä avuilla.

Itse oon selkeästi  jotain sukua Chaplinille. No, nämä videot on ekalta tai tokalta päivältä, joten toivoakseni jännityksen vähän hellitettyä, jalkakin hieman rentoutui. Toisaalta Urtigan uhkeilla muodoillakin saattoi olla ihan vähän tekoa jalkaterän sojottamisen kanssa :)

Sojottavan jalkaterän lisäksi silmään pistää vähän turhan suuri notko alaselässä. Korjattavista kohdista huolimatta ratsastus tuntui rennolta ja Urtiga toimi kivasti istunnalla, joten jotain oli varmaan kohdillaankin.





Portugalin luota muistilistaan jäi osin tuttuja asioita, osin vanhoja asioita, mutta konkreettisemmin avattuina ja osin ihan uusia oivalluksia:

• Ulko-ohja pysyy paikallaan. Se edellyttää, että ulko-ohjaa pitelevän käden kyynärpää pysyy koko ajan kiinni kyljessä. 
• Käännöksessä oma hartia käännöksen suuntaan – tärkeää on todellakin kääntää hartiaa eikä päätä. Pään ja katseen pitäisi pysyä hepan korvien välistä eteenpäin. 
• Omia hartioita voi jumpata alkukäyntien aikana kiertymällä ja ottamalla kiinni satulan takakaaresta, rohkeimmat hiplaa pukkinappia ;)
• Kaikissa liikkeissä pitää istua "takana", etupainoisena hevonen ei voi käyttää takaosaansa kunnolla eikä esimerkiksi astua kunnolla ristiin.
• Riittävän lyhyt ohja, mutta kädet hiljaa lähekkäin satulan etukaaren etupuolella. 
• Siirtymissä anna hevoselle tilaa lähteä eteenpäin avaamalla sormet, mutta älä suorista kättä. Älä anna vetää hevosen vetää ohjaa pois äläkä nojata – pieni sormien avaaminen ja mahdollisesti pohje samanaikaisesti lopettaa nojailun.
• Siirtyminen pitää ajatella aina ylöspäin; laukannosto on todellakin nosto.
• Pysähdykseen ratsastetaan pohkeella.
• Laukasta raviin siirtyminen: ajattele heti vahvasti lantiolla eteenpäin, kädet edessä. Yleensäkin hevosta voi tarvittaessa työntää lantiolla eteenpäin.
• Pohkeenväistössä asetuksen puoleinen hartia taakse, pysy suorassa! Muista pitää katse hevosen korvien välistä eteenpäin myös pitkällä sivulla väistäessä.
• Loppuverkassa ensin peräänantoon ja vasta sitten pikkuhiljaa pidempää ohjaa. Myös eteen-alas-ratsastuksessa pitää liikkua eteenpäin ja pysyä tuntumalla. 
• Tunnin ratsastuksen aikana pitäisi tehdä 100 siirtymää. Voivat olla myös siirtymiä saman askellajin sisällä. 

Durandon kanssa:

• Lyhyt juoksutus ennen ratsastusta, jotta selkä lämpenee. 
• Käynnissä mieluummin raipalla kevyitä merkkejä enemmin kuin koko ajan vähän pohkeella vaikuttamista. 
• Vastalaukkaharjoituksia (loiva kiemura, pelkkä pitkä sivu tai kaksi pitkää sivua). Asetus laukan suuntaan.

Pientä puhetta Portugalissa

Kun aikoinaan perustin tämän blogin, ei koko bloggaamisella ollut muotoa eikä tarkoitusta. Perustin blogin, koska halusin kokeilla bloggaamista, se tuntui ammatillisen kehittymisen kannalta tärkeältä. Nimesin blogin osin Suurlähettiläiden samannimisen kappaleen innoittamana, tyypilliseen itseäni vähättelevään tyyliin "no eihän tänne nyt varmaan mitään fiksua tule koskaan kirjoitettua, ei ainakaan mitään sellaista, jota kukaan voisi olla kiinnostunut lukemaan".

Portugalissa blogini nimi sai kokonaan uuden merkityksen. Blogitaipaleelle löytyi punainen lanka, selitys, alitajuinen johdatus, tai miksi ikinä sitä sitten haluakaan kutsua.

Portugalissa ihanan Urtiga-tamman selässä opin pientä puhetta. Sain kokea, miltä tuntuu, kun löytyy se yhteinen taajuus, jossa todella pienet eleet ja jopa ajatukset välittyvät istunnan, pohkeiden ja ohjien kautta hevosen ja ihmisen välillä.

Haluan oppia lisää ja entistä herkemmäksi. Haluan päästä kokemaan lisää hetkiä, jolloin tunnen, että teemme hevosen kanssa asioita yhdessä – ei niin, että hevonen tekee niitä minulle pakotettuna. Haluan löytää sellaisen yhteyden, jolloin myös hevonen haluaa tehdä.

Ihana Urtiga ja ihmeen jäykän näköinen täti (tässä vaiheessa fiilis oli mielestäni aika hyvä ja rento).

No tässä ei ainakaan enää jännitä.

*****

Ja sitten palataan arkeen: Durandon kanssa tipuin maanantaina ihanteineni melko korkealta. Vaikuttaa siltä, että ennen kuin voi puhua pienesti, pitää onnistua vakuuttamaan hevonen siitä, että sitä pientäkin puhetta pitää kuunnella. Siinä taitaa olla vielä vähän tekemistä :)

*****

Kirjoittelen Marin valmennuksista vielä erillisen postauksen, jotta saan samalla kaikki hyvät vinkit ja neuvot itselleni talteen.

*****

Ja sitä paitsi bloggaustaipaleeni alkuaikojen minäkin saa nenilleen, koskapa pientä puhetta seuraa jo ihan huikeat 50 lukijaa! Iso kiitos teille kaikille, ja erityiskiitos siitä valtavasta määrästä tsemppausta ja vertaistukea, jota olen teiltä saanut; bloggaaminen on pelastanut monta päivää =)