Lommilassa, Turun moottoritien varrella sijaitseva huonekalu- ja sisustusliike on kynttilä- ja tilpehööräfriikille aika vaarallinen paikka. Mitään en oikeastaan tarvinnut, mutta viisikymppiä köyhempänä kävelin ulos. Mukaan lähti jos jonkinlaista kynttilää ja tuikkukuppia. Niin ja pari uutta säilytyskoria, niitä ei voi koskaan olla liikaa. Lisäksi muutama uusi lyhty tuomaan edes pientä valoa tuohon pilkkopimeään pihaan. (Ihan mahtaviksi osoittautuivat muuten öljykynttilät; kokeilukappaleena ollut pienehkö öljykynttilä (2 kpl noin euron) paloi melkein kolme vuorokautta putkeen!)
Leevi Petteri Virolaiselle sain varattua ajan keuhkoröntgeniin huomiseksi. Röntgenlaitteita on aika harvassa paikassa, ja joudumme siksi menemään Espoon Eläinsairaalaan. Saa nähdä miten käy riehuvan Petterin kanssa tuommoisessa vilkkaasti liikennöidyssä laitoksessa. Toki käytiin samaisessa paikassa maahantulotarkastuksessa ja sirutuksessa vuonna 2001, mutta tuolloin olin itse vielä nuori ja uhkarohkeasti kuljin Petun kanssa ihan ihmisten ilmoillakin. Oi niitä aikoja ja nuoruuden rämäpäisyyttä!
Nyt lienee parasta sytyttää muutamia kynttilöitä, sillä tämänpäivän hankinnoista tulee sanomista, jos ei aktiivisesti osoita niitä hyödyntävänsä. Tosin tulee niistä sanomista joka tapauksessa. Kuulemma ei aina tarvitse ostaa uusia kynttilöitä. En ymmärrä. En ole koskaan väittänytkään, että kyse olisi tarpeesta - minä haluan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti