Olin odottanut heppaleiriä todella hartaasti. Jännitin kaikkea mahdollista: pysyisinkö mukana, alkaisiko vauhti hirvittää, tippuisinko, saisinko nukuttua yhteismajoituksessa, minkä hepan saisin?
Saavuimme kievariin suunnitellusti lounasaikaan maanantaina. Majoituimme sympaattiseen vanhaan tupaan ja pääsimme heti sen perään nauttimaan herkullisesta lounaasta. Meitä leiriläisiä oli kaikkiaan kuusi. Minä olin ratsastajana porukan juniori; muilla kokemusta oli ehtinyt karttua jo useiden vuosien ajan, mikä ei alkuvaiheessa ainakaan jännitystä lievittänyt.
Lounaan jälkeen tutustuttiin tiluksiin ja sitten suunnattiin tallille. Hepaksi minulle valikoitui tallin toiseksi suurin hevonen, suokkitamma Minttu (kuvassa).
Ensimmäiselle maastolenkille lähdettiin lämpötilan hivutellessa kolmenkympin paikkeilla. Ikävä kyllä retki lähes tyssäsi ensimmäiseen ravipätkään, sillä yksi hevosista liikkua epäpuhtaasti. Loppulenkin jatkoimme käynnissä.
Seuraavana aamuna lähdimme maastoon heti aamiaisen jälkeen. Teimme noin tunnin mittaisen lenkin, johon sisältyi myös muutama reippaampi laukkapätkä. Satulassa pysyin kivasti. Suurin haaste oli väistellä etujoukkojen kavioiden lennättämiä kiviä.
Iltapäivällä harjoiteltiin temppurataa kentällä: sillan ylitystä, labyrinttia, L-muotoista peruutusta, lätäkköön astumista, pujottelua ja tavaran siirtämistä paikasta toiseen. Muut jutut sujuivat melko hyvin, mutta peruuttamisessa jäi kyllä roimasti parantamisen varaa, vaikka yksi onnistunut suoritus saatiinkin.
Illalla matkattiin läheiselle laavulle iltapalalle jättikokoisen Aukustin kyydissä. Ohjelman mukaan laavulla oli tarkoitus paistaa yhdessä lettuja, mutta jostain syystä tällä kertaa letut olivatkin valmiiksi mukana ja mallia "eineshyllystä", joten laavulla oleilu jäi vähän tyngäksi. Aukustin kyydissä oli kuitenkin ilo matkata.
Kolmantena päivänä vuorossa oli pidempi vaellus Hämekankaalle. Matkaan lähdettiin heti aikaisin aamusta ja takaisin palattiin vasta myöhään iltapäivällä (tarkkoja kellonaikoja en osaa sanoa, kun ei tullut juuri kelloon vilkuiltua muutoin kuin aamuisin).
Pitkä vaellus taittui enimmäkseen käynnissä, mutta mukaan mahtui useampia vauhdikas laukkapätkä ja jonkin verran ravia. Välillä pysähdyttiin laavulle lounastamaan. Oli tosi idyllistä lounastaa metsän keskellä ja katsella heppoja, jotka tyytyväisenä mututtivat heinäannoksiaan puihin sidottuina.
Pitkän päivän ilta huipentui mallassaunaan ja kylpypaljuun. Tunnelmallinen saunakokemus hieman lässähti, kun kävi ilmi, että saunanlämmittäjä oli unohtanut pellin auki, ja huomasimme jossain vaiheessa istuvamme lähes kylmässä saunassa.
Neljännelle päivälle ohjelmaan oli merkitty leirikisat, mutta yksimielisellä päätöksellä se vaihdettiin vielä viimeiseen maastolenkkiin. Päätöstä emme joutuneet katumaan, sillä pääsimme laukkaamaan pellolle!
Peltolaukasta puhutaan niin hurjaan sävyyn, että tässä vaiheessa vähän jännitti, miten näin vähäisellä kokemuksella haasteesta selviäisin, mutta pelko osoittautui turhaksi: huikea kokemus, ja pelkästään positiivisessa mielessä! Jotain vauhdista kertonee se, että vaikka ilma oli täysin tyyni, viuhui tuuli korvissa oikein kunnolla. Jiihaa, lisää tätä!
Leiri päättyi lounaaseen torstaina, jonka jälkeen startattiin kotimatkalle hieman haikeissa tunnelmissa.
Kaikkiaan leiri oli kiva kokemus ja maastoratsastus ihan huippua. Tässä leirin plussat ja miinukset:
+ Upeat ja vaihtelevat maastot perinteisestä maalaismaisemasta kapeisiin metsäpolkuihin ja kangasmetsässä polveileviin hyväpohjaisiin teihin, joilla ei ole moottoriliikennettä.
+ Kievarin hevoset olivat hyvin hoidettuja, helppoja käsitellä ja erittäin luotettavan oloisia maastossa.
+ Tallimestari oli tosi mukava ja erittäin hyvin tehtävänsä tasalla.
+ Kaunis miljöö.
- Hevostelua olisi voinut olla ohjelmassa mielellään vähän enemmänkin.
- Lyhyeen lopahtanut mallassaunailta.
- Eineslätyt laavuretkellä, jolla nimenomaan piti paistaa lättyjä.
- Majoitustilassa ei ollut hyttysverkkoja, joten kärpäset ja hyttyset häiritsivät unta (helteiden vuoksi ovet ja ikkunat oli pakko pitää auki).
- Leiristä ei kerätty palautetta.
Pääasia eli heppailu oli siis kunnossa, mutta muuten ohjelma jätti vielä parantamisen varaa. Ehkä olen liian kriittinen :)
Luomajärven hevoskievarin sivut
Wau, että löysin tämän kirjoituksesi kun vain googlasin "Luomajärvi", sillä olen osallistumassa Luomajärven Hevoskievarin nuorten ns. uutuusleirille 13.-16. kesäkuuta! Olen itse Turun suunnalta ja aikaisemmin olen ollut leirillä kaksi kertaa Yyterissä ja Kaarinassa, joten mukavaa lähteä taas johonkin uuteen paikkaan, siis Luomajärven kievarille. :) Kiitos kirjoituksestasi, sillä tiedän nyt taas vähän lisää paikasta ja hepoista! ;)
VastaaPoistaKiva, että kirjoituksesta oli iloa! Luomajärvi on kyllä varsinkin maastoratsastusreittien puolesta ihan huikea paikka, ainakin näin eteläisessä Suomessa asuvan vinkkelistä.
VastaaPoistaIhanaa leiriä ja kivoja ratsastuksia! Toivottavasti piipahdat täällä blogissa toistekin =)
Kiitos toivotuksista! Tallensin blogisi omiin suosikkeihini niin voi käydä lukemassa ainakin tämän kirjoituksen uudestaankin! :)
VastaaPoistakiva lukea muiden mielipiteitä hevoskievarista, kun on itse ollut siellä kahdella leirillä ja kaksi kertaa töissä. Aivan mahtava paikka! :-)
VastaaPoista=) Juu, kievarissa oli paljon hyvää, ja pienellä fiilauksella leiristä olisi saanut lähes täydellisen. Tosin pettymys siitä, että Luomajärvellä ei ollutkaan järveä, ei ehkä olisi ollut korjattavissa ihan vain pienellä fiilauksella ;D
PoistaMinun Taavi on asunut täällä Kievarissa vuoden päivät! :) Ihanan näköinen paikka!
VastaaPoistaMiten mulla on mennyt tämä kommentti kokonaan ohi? Juu, siellä oli kyllä todella idyllistä ja kerrassaan upeat maastot. Ja tunnelmalliset, valtavat laitumet, joilla kopsut saivat nauttia elostaan kaiken sen ajan, kun eivät olleet töissä.
PoistaPäädyin jotenkin blogiisi ja bongasin tämän tekstin. Oikein hyödyllinen sillä olen jo vuosia miettinyt tuolla käymistä, kuulostaa kyllä ihanalle, mutta itsekin olisin kyllä aika kriittinen einesletuista ja tuosta saunasta!
VastaaPoistaKiitos, kiva kuulla! Tosiaan itse isäntäpariskunta oli poissa osan päivistä, joten voi olla, että sillä oli vaikutusta...tai sitten ei... Puitteet olivat upeat, hevoset todella kivoja ja tallimestari mukava ja ammattitaitoinen.
PoistaLuomajärvellä hepat on kyllä todella mukavia, maastot ihanat ja tunnit todella hyviä! Käyn tällä hetkellä siellä siis tunneilla ja maastoretkillä, sekä nyt olisi kesäkuussa tiedossa 6pv:n leiri :))) Kukas silloin muuten tallimestarina oli, Ninako?
VastaaPoistaKiva kuulla, että kievarissa on edelleen asiat mallillaan :) Juu, Nina oli tallimestarina silloin :)
Poista