perjantai 18. maaliskuuta 2011

Maa kutsui

Tämän päivän tunti palautti tädin todella tehokkaasti takaisin maan pinnalle eilisen leijumisen jälkeen. Ei onneksi sentään ihan konkreettisesti.

Jadella oli tänään taas vähän huonompi päivä - askel oli kyllä vauhdikas, mutta selkä niin jännittynyt, että ravissa istuminen oli todella työlästä. Toivoisin niin olevani taitavampi ratsastaja, joka saisi jännittyneen hevosen rentoutumaan. Jonain päivänä vielä, mutta se päivä ei taida koittaa ihan lähitulevaisuudessa. Tällä hetkellä tuntuu pikemmin, että Jaden jännitys saa minut jännittämään, mikä taas saa Jaden jännittämään entistä enemmän. Tai mistä minä tiedän, jos koko ketju saakin alkunsa minusta? 

Alkuverkan jälkeen harjoiteltiin avotaivutuksia uralla pitkillä sivuilla. Jaden liike rentoutui vähän taivutusten aikana, mutta palautui kyllä melko ennalleen lyhyiden sivujen aikana. Seuraavaksi harkkailtiin pohkeenväistöjä uralla, ensin käynnissä ja onnistuneiden käyntisuoritusten jälkeen niin, että pitkän sivun alussa aloitettiin väistö käynnissä, siirrettiin raviin ja vielä ennen päätyä takaisin käyntiin koko ajan väistättäen. Vasempaan kierrokseen sujui oikein hyvin, oikeaan vähän huonommin; raviin siirtyminen kesken väistön vei vähän turhan monta askelta eikä ravi ollut kovinkaan tarmokasta. 

Lopputunnista harjoiteltiin siirtymisiä isolla ympyrällä. Ensin käynti-laukka-käynti, jossa haasteellinen oli tietysti tuo laukka-käynti-siirtymä. Vaati taas aika paljon ajattelua hahmottaa, mistä hommassa on kyse. Siis että pitää saada hevonen jatkamaan laukkaa samalla, kun hidastaa käyntivauhtiin. Ja että ne ohjat täytyy pitää käsissä silloin, kun hevonen hidastaa! Olin taas aika löperö. 

Seuraavaksi tehtiin ravi-laukka-ravi-siirtymisiä. Oli hauska huomata, että edellisten siirtymien jälkeen laukka-ravi-siirtymän sai ihan oikeasti tehtyä ihan pelkällä istunnalla, melkein pelkällä ajatuksella. Tähän osui myös ehkä yksi onnistuineimmista laukka-ravi-siirtymistä Jaden kanssa ikinä. Mutta ei anneta totuuden unohtua: mahtui joukkoon ihan toisenlaisiakin...

Siirtymäharjoitukset sujuivat paremmin oikeaan kuin vasempaan kierrokseen. Jälkimmäisen kohdalla Jaden ennakoi jo kovasti siirtymiä laukasta raviin enkä minä muistanut/ehtinyt/tajunnut ratsastaa siirtymiä loppuun asti ajatuksella. No löperö mikä löperö. Ensi kerralla skarppaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti