Ei menny ihan niinku aattelin...

Kevätaurinko heppalassa.

Tästä nimittäin tuli sittenkin ihan huippuheppailuviikko! Kiitos kuuluu (jälleen kerran) ihanalle Mia-opelle, joka antoi käyttööni varahevosen sekä keskiviikon vakkaritunnille että vielä extrabonuksena torstainkin tunnille. Perjantaihin mennessä kengittäjä oli paikantanut ja puhkaissut Jaden kaviopaiseen, joten päästiin tunnille suunnitelmien mukaan. Ja ihan kuin tässä ei vielä olisi ollut kylliksi, pääsin vielä tänään Mian tunnille vanhalla ystävälläni Nortilla, jonka jalkavaivat ovat onneksi parantuneet hyvin. Ihan huikea viikko takana!

Keskiviikon ja torstain ratsuna oli Wopper, ihana ja erittäin persoonallisen näköinen 7-vuotias ruuna. Wopper on loukkaantumisten vuoksi ollut paljon sairaslomalla, ja ei siksi vielä ole ihan normi seitsenvuotiaan tasolla; sain siis lisää oppia vähän nuoremman hevosen ratsastamisesta. Neljä asiaa jäi keskiviikon ja torstain tunneilta päällimmäisinä mieleen:

1. Nuorta hevosta pitää tukea ja tasapainottaa tasaisella tuntumalla. Erityisesti laukannostoissa tuli aika välitöntä palautetta, jos erehdyin vanhaan toimintamalliini eli myötäämään liioitellusti heittämällä ohjat pois.

2. Nuoren hevosen kanssa pitää olla erityistarkkana siinä, että ei anna missään kohtaa periksi: eikä varsinkaan suunnan tai askellajin suhteen. Lipsumalla aiheuttaa ainoastaan sen, että seuraavalla kerralla joutuu vaatimaan entistä kovemmin.

3. Hankalankin tuntuinen askellaji voi muuttua oikein mukavaksi, jos saa ratsastettua niin, että hevonen alkaa käyttää itseään vähän paremmin.

4. On äärimmäisen tärkeää oppia kuuntelemaan hevosta, aistimaan ja ennakoimaan tilanteet, jolloin hevonen on aikeissa muuttaa jotakin. Tämän tärkeys korostuu ehkä erityisesti nyt, kun oma tasapainoni (sekä henkinen että fyysinen) on vielä melko herkästi horjutettavissa. Jos en osaa ennakoida, niin hevosen äkkinäinen muutos saa minut pois tasapainosta, ja tilanteen korjaaminen ei onnistu. Jos esimerkiksi hevonen rikkoo laukasta yllättäen raville, saattaa minulla kestää puolen kierroksen verran ennen kuin saan itseni koottua niin, että voin yrittää uutta laukannostoa. Tässä vaiheessa hevonen on jo saanut niin paljon periksi, että laukannosto ei siitä ainakaan helpotu.

Wopperin kanssa oli haastetta, mutta torstain tunti päättyi lopulta oikein hyvään fiilikseen, kun pienen keskustelun ja yhden pukin jälkeen laukat nousivat suhteellisen hallitusti. Wopperin laukka myös tuntui oikein kivalta sen jälkeen, kun kuski osasi vähän hellittää jalkojen puristusta ja muutenkin käyttäytyä enemmän kuin johtaja ja vähemmän kuin matkustaja.

Vasen jalka on pysynyt vähän paremmin jalustimessa ja vatsalihaksia olen yrittänyt miettiä aktiviisesti paitsi ratsastessa myös työtuolissa (satulatuoli), autonratissa ja kotitöitä tehdessä. Ja kun yksi ongelma vähän hellittää, niin uutta pukkaa: Olen aina ollut enemmän taipuvainen kaatumaan satulassa etukenoon ja Wopperin kanssa jännittäessä se ikävä kyllä korostui. Tästä on nyt päästävä eroon, ja perjantaina ja tänään yritinkin tsempata tämän könötysongelman kanssa.

*****

Jade

Perjantaina pääsin taas Jaden selkään. Tunnilla oli lisäkseni viisi muuta ratsukkoa, joten ruuhka jännitti jo vähän etukäteen.

Tunnilla tehtiin paljon alkuverkkojen jälkeen pysähdyksiä ravista ja pohkeenväistöjä sekä ravissa että laukassa. Pysähdykset ja liikkeellelähdöt olisivat voineet olla terävämpiäkin. Pysähdyksessä arkailen vähän ja liikkeellelähtö ravissa tuntuu olevan jotenkin mystisen vaikea. Jos hevoselta on tarkoitus pyytää asioita mahdollisimman pienin avuin, niin miten varmistetaan se, että pyydetään pienellä, mutta ei päästetä hevosta kävelemään yhtään askelta?

Pohkeenväistöt menivät ravissa oikein kivasti ja laukassakin tuli onnistumisia, varsinkin oikealle. Vasempaan Jade meinasi muutamalla yrityksellä vaihtaa laukkaa enkä itse onnistunut riittävän nopeasti huomaamaan, oliko se vaihtunut vai ei, minkä vuoksi osa yrityksistä jäi vähän torsoiksi. Muistin kuitenkin tällä kertaa paremmin huolehtia siitä, ettei vauhti päässyt kiihtymään ihan älyttömästi eli edistystä jeejee!

*****

Nortti solariumissa tunnin jälkeen.

Tänään sitten pitkästä aikaa sain ratsastaa Nortilla. Se on kyllä ihana tamma: osaava eikä turhia hötkyile. Vähän reippaammin olisin varmasti saanut ratsastaa eteenpäin, mutta kaikkiaan minusta yhteistyö näin pitkän tauon jälkeen sujui ihan hyvin.

Pääsin harjoittelemaan vastalaukkaa ensimmäistä kertaa. Vaativuusastetta lisäsi aika haasteellinen kuvio, jossa nostettiin laukka pitkän sivun puolivälin jälkeen, käännettiin kulmasta takaisin tulosuuntaan, siirryttiin raviin ennen pitkän sivun loppua ja otettiin taas seuraavan pitkän sivun puolivälin jälkeen laukka ja taas kulmasta käännös takaisin tulosuuntaan ja uralle päin. Haasteelliseksi kuvion siis teki se, että meitä oli viisi ratsukkoa ja lyhyellä sivulla kohtaaminen oli aina vähän jännää. Pärjättiin kuitenkin yllättävän hyvin ja itse pärjäsin mielestäni paremmin kuin olisin ikinä osannut toivoa.

Vastalaukkaa harjoiteltiin vielä toisellakin kuviolla, jossa nostettiin laukka pitkän sivun päädyssä, laukattiin pääty-ympyrä ja seuraavan pitkän sivun alusta tehtiin kaari melkein kentän keskelle ja sieltä takaisin uralle. Kunhan vaan muistin istua takamuksellani, könöttämättä eteenpäin,  ja pyytää Norttia eteenpäin pohkeilla (eikä käsillä viuhtomalla - kamalaa, mutta siihenkin syyllistyin lähes huomaamattani) niin vastalaukkakin sujui kai ihan kelvollisesti.

Oi, heppailun ihanuutta! <3