keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Ei täällä minkään epätoivon vallassa olla!

Tavallisesti blogihiljaisuus täällä on johtunut siitä, että olen käynyt läpi haasteellisia aikoja ja on ollut vaikeaa jäsentää asioita edes omassa mielessään.

Ehkä nytkin on osittain kyse myös siitä, sillä henkisesti omillaan oleminen tuntuu vieläkin välillä vähän oudolta (joskus ehkä hyvälläkin tavalla). Mutta pääasiallinen syy se ei ainakaan ole vaan moitteita voi viskellä töiden ja väsyneiden silmien (ja aivojen) suuntaan.

Oikeastaan meillä menee Durtsin kanssa tällä hetkellä tosi kivasti. Ukkelin fysiikka on parantunut huikeasti ja akkeli on saanut jonkinlaisen otteen sekä itsestään että ukkelista.

Enää ei tarvitse keskustella jokaisesta käännöksestä vasemmalle, ja itse asiassa jotain henkistäkin piristymistä tuntuu Durtsissa tapahtuneen. Se taas näkyy myös fyysisenä pirteytynä: uskokaa tai älkää, mutta viimeiset ratsastuskerrat on joutunut enemmän jarruttelemaan kuin pusertamaan eteenpäin. Ja ravista käyntiin siirtyminen on ollut melkein vaikeampaa kuin käynnistä raviin siirtyminen.

...mistä päästäänkin mun tän hetken suurimpaan ongelmaan. Mikä kumma siinä on, ettei ihminen opi sitä yksinkertaista asiaa, että ratsastaminen on muutakin kuin matkustamista? Ja että jos ei pienellä avulla saa reaktiota, pitä kokeilla vähän suuremmalla – niin että saa sen reaktion. Miksi mä meen semmoiseen ihmeelliseen kohmeeseen, etten tajua tehdä tarvittaessa vähän enemmän?

Enkä nyt edes puhu mistään repimisestä, riuhtomisesta ja potkimisesta vaan vaikka ihan siitä, että jos eka puolipidäte ei mene läpi, niin pitää tehdä toinen eikä vaan jäädä toivomaan, että jos se heppa vähän viiveellä vaikka niinku kolmen kierroksen jälkeen hogais, et mä yritin vähän tasapainottaa menoa.

No, en ole oikeasti näin angstinen ja uskon, että kyllä mä tässäkin kehityn koko ajan. Varsinkin kun nyt kerran olen taas päässyt takaisin sille kehityksen polulle enkä ainakaan tällä hetkellä joudu hinkamaan alkeistason kääntämisharjoituksia kuten vielä joitakin viikkoja takaperin (oli se muuten oikeasti snadisti masentavaa!).

Ja kehityksestä kun pääsin puhumaan, niin listattakoon muutama pieni iso hetki:

  • Ratsastus on ollut kivaa! Välillä jopa ilonkyyneleistä. Oikeasti, en tiedä montaa parempaa tunnetta kuin se, että hevonen on mun kanssa. Siinä on Jotain.
  • Sain nostettua laukan valmentajan pyytämässä pisteessä (tästä aiheutuneet suorituspaineet ovat pääsääntöisesti mulle liikaa)
  • Oon saanut myös itsekseni ratsastaessa Durtsin liikkumaan ajoittain aika kivasti omalla moottorilla, mukavalla tuntumalla ja rauhallisella suulla (siis lyhyitä hetkiä, mutta joka tapauksessa ihan ite).


6 kommenttia:

  1. Minulla on sama ongelma koulutuntien kanssa. Kun pitää tehdä tietty tehtävä tietyssä pisteessä tai tietyllä tavalla, alkaa jännittyminen ja hermoilu. Ja sehän näkyy. Olen ratkaissut tämän ponin eduksi, jättänyt tunnit jäähylle. Ei kovin järkevää, mutta poni osaa, joten saa olla. Meillä on kyllä ollut pakotekin, kun kenkää ei ollut takasessa niin jätettiin ratsastus tauolle. Nyt taas pikkuhiljaa eteenpäin.

    Blogin pitäminen on siinä mielessä kivaa, että saa purkaa omaa mieltään. Lukijoille, jotka ymmärtävät enemmän kuin oma puoliso, työkaveri tai tuttu. Välillä vaan huomaa, että sitä ikäänkuin joutuu hieman selittelemäänkin blogissaan varoen etukäteen tuomasta vääränlaista mielikuvaa tilanteesta. Huomaan, että teet sitä tässäkin tekstissä. Anna ajatusten hulmuta, ja älä välitä, vaikka käsittäisimme väärin. Vuorovaikutus on mukavaa ja pääasia, että saa päästellä sanoja ei meille vain itsellesi. Ja sitä kautta se myös tuo apua suhteessa omaan hevoseen, uskomatonta, mutta välillä sitä tarvitsee tyhjennyspäivän päälleen ja ajatuksilleen. Kuka sen ymmärtäisi paremmin kuin oma blogi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi kommentista! Oot kyllä varsin tarkkanäköinen, osu ja uppos :)Yritän ottaa vinkistäsi vaarin, mutta aina se ei ole niin helppoa.

      Mulle ei tunneilla samanmoisia haasteita ja jännitystä aiheuta muut tehtävät kuin laukannosto tietyssä pisteessä, vaikka tottakai pienen kipsin saa aikaiseksi ihan mistä tahansa :D

      Poista
  2. Mua jostain syystä naurattaa tuo otsikko ihan älyttömästi :D Kiva kun kirjoittelit taas kuulumisia, olinkin jo ehtinyt miettiä miten teillä menee.

    VastaaPoista
  3. Sulla on kaunis blogi! :-)

    http://mylifeandmystoryy.blogspot.fi/

    VastaaPoista