Sain tänään tunnille pitkästä aikaa
Koijarin. Saman veijarin, jonka pomppuravia olen valitellut aiemminkin. Ehkä jotain kehittymistä on tapahtunut, koska tänään tuntui vähän helpommalta. Mutta siis vain vähän. Alaselkä on melko kipeänä ja vatsalihaksissa tuntee, että on yrittänyt.
Alkykäyntien jälkeen ratsastettiin ensin kulmia käynnissä ja sitten harjoitusravissa, tavoitteena napakka kaunis kulma. Käynnissä kulmat onnistuivat hyvin, mutta pomppuravi kasvatti kyllä tehtävän haasteellisuutta aika tavalla.
Opettajan antama seuraavan tehtävän oli tarkoitus mennä näin: Edelleenkin neliöllä, josta pitkän sivun keskeltä laukannosto ja kulmien ratsastus samalla tavoin laukassa kuin ravissa ja käynnissäkin. Sitten vastakkaiselle sivulle laukkaympyrä ja sen jälkeen taas napakasti kulmaan. Ennen neljättä kulmaa siiryminen käyntiin ja kulman jälkeen suoristus ja laukannosto.
Tehtävä kuulosti ymmärrettävältä, mutta meidän taidoillamme mahdottomalta toteuttaa. Yritettiin kuitenkin, mutta melko pian huomattiin, että kuvio ei vain onnistu. Laukan nostaminen ja ylläpitäminen sujuu meistä useammalla vielä melko vaihtelevasti, joten jo pelkästään etäisyyksien pitäminen sopivina neliöllä osoittautui erittäin haasteelliseksi. Itse en ehtinyt edes kokeilla laukan nostamista ennenn kuin opettaja jo ehti muokkaamaan tehtävänantoa.
Kuviosta jätettiin laukkaympyrä pois ja sen jälkeen alkoikin sujua vähän paremmin. Itseäni jännitti ensin, että riittääkö oma tasapaino, kun pitää laukassa kääntyä jyrkemmin, mutta iloiseksi yllätykseksi huomasin, että siltä osin käännöksen sujuivat ongelmitta. Sen sijaan haasteellista olisi osata tehdä puolipidätteet oikeaan aikaan, oikealla voimakkuudella ja vielä niin, ettei jäisi roikkumaan sisäohjaan.
Osa kulmista meni tosi hyvin ja osa vähän huonommin. Jännältä tuntui taas huomata, miten paljon omalla keskittymisellä on väliä. Siinä on se kiva puoli, että samalla huomaa osaavansa jotain =)
Koijarilla oli taas kovasti menohaluja, mutta jotenkin oli koko tunnin aika hyvä hallinnantunne. Ihan ehdoton kehittämisalue on siinä, että pitäisi saada jarrut toimimaan nopeasti eikä jäädä ohjiin vetämään vastaan. Moni harjoitus menee vähän pipariksi, kun innokas hevonen lähtee oma-aloitteisesti raviin ja minulla kuluu ihan liian kauan aikaa ennen kuin saan siirrettyä takaisin käyntiin, jotta pääsisin itse päättämään raviin tai laukkaan siirtymisestä. Vähän vaikealta tuntuu tasapainoilla sen välillä, että saa asioita tapahtumaan ja sen, ettei käytä tarpeettoman kovia otteita. Luin joskus jostakin blogista ratsastusleiristä, jossa oltiin harjoiteltu ohjien käyttöä pareittain, niin että aina toinen sai kokeilla, miltä hevosesta tuntuu millainen voimankäyttö - tällaisesta olisi varmasti minullekin iso hyöty.
****
Leevi-koiran tutkimustulokset paljastivat matoja ja kroonisen keuhkoputken tulehduksen. Näistä ensin hoidetaan madot, jotka kuulemma pahentavat keuhko-oireita, ja sen jälkeen etsitään sopiva lääkitys jatkoon. Kummastuttaa, miten noita matoja voi nyt yhtäkkiä keskellä talvea tulla, vaikka säännöllisesti madotetaan kahdesti vuodessa?
